Niih. Se yksi kiva työpaikka, jota en erinäisistä syistä hakenut, on mennyt kaverille. Mikä on hienoa kyllä hänelle, sen sanon. Kilpailu on kumminkin kovaa. Tämän kuulin aamulla viittä vaille 9, kun hän soitti ja tarjosi mulle sitten kahdeksi tai kolmeksi päiväksi viikossa töitä.
Jee!!! Saattaisi joku sanoa tässä välissä. Niin minäkin ajattelin ensin. Mutta. Aina asiassa on mutta.
Kyseessä on kaksi opetuspaikkaa. Toinen olisi keskiviikkoisin, jolloin mulla taas on luennot. Ne on kylläkin viidestä eteenpäin, eli jos oppilaita ei olisi paljon, voisin ehtiä luennoille vielä. Riippuen siitä, minkä mittaisia tunteja täytyisi pitää. Ja paljonko aikaa menee kulkemiseen.
Toinen paikka on Helsingissä, mutta hieman kauempana. Ovat aloittaneet jo tunnit, ja ne sovittu tiistaille (sopii) ja torstaille (ei sovi). Eli pystyisinkö mä lykkäämään ne torstain lapset maanantaille, on eka kysymys. Ja toinen on se, että voisiko nämä kaikki työt tehdä pimeästi. Jos ei, riittäisikö rahat verojen jälkeen elämiseen? Veikkaan, että kohtalaisen tiukkaa tulisi.
Voi v*tun v*tun v**tu. No. Tänään ratkeaa nuo jutut.
Tänään alkaa myös se ainoa varma työ. Sitä ennen pitää katsoa välineen kunto ja etsiä parit paperit. Ja soittaa töihin, että tuun vähän aikaisemmin, että saan avaimet.
