Nestearska ajattelee

...ja sitten se. Eli pe.

Ajattelin mennä tosiaan laitoksen ovesta katsomaan tulokset. Oliskohan ne siellä jo yhdeksältä aamulla? Voidaanko sopia, että olis?

Ollaan siinä vaiheessa, että voisin mennä petiin. En tehnyt oikeastaan mitään järkevää. Hieno päivä siis.

Paitsi että veli kysyi, mitä saattaisi unohtaa pakatessaan ja mietittiin yhdessä. Kuukausi kumminkin pitkä aika ja ameriikka suhteellisen kaukana. Kaiken se oli suurinpiirtein muistanut. Partakoneen pisti vielä sekaan. Ja kopion passista matkalaukkuun. Eiköhän tuo pärjää... Silti muakin vähän jännittää, kun toinen lähtee kauas ja ameriikka on kumminkin vaarallisemman oloinen maa kuin Suomi.

Huomenna ehkäkökenties mökille syömään. Katsotaan jaksetaanko. Äiti ja iskä on siellä nyt toisenkin yön. Äiti vähän paremmassa kunnossa kuin pe. Ei kuumetta eikä mitään semmoista.

Nut pois.

En jaksa lähtee tänään mökille. Ajaminen tosin olis kivaa, mut voi sitä tehdä pienemmänkin lenkin. Katsottiin yhden veljen kanssa Be Cool - hyvä leffa x) Hauska. Ja Uma on mun idoli, niih. Mä haluan semmoiset hiukset, vaikka ne ei mulle kyllä sopisi varmaankaan.

Ja mä haluan tuulettimen tuohon viereen.

En kerännyt kukkia tyynyn alle, mutta miehiä vilisi unissa silti. Joku porukka oli keikalla, vaihtaneet soittimia päikseen kuten eräät tosielämässä pari kertaa. En vaan muista yhtään, millaisia miehiä ne oli. Hitsi. No joo. Ehkä se uni johtui siitä, että toissapäivänä juttelin kaverin kanssa ja puhelun jälkeen tuli taas tuttu fiilis. Että mä olen pelkkä kateellinen paska. Ja tyhmäkin. Onneksi meni jo ohi.

Yksi veljistä tosiaan lähtee huomenna aamulla klo 5 täältä lentokentälle ja sieltä Lontoon kautta New Yorkiin. KUUKAUDEKSI. Eikä maksa reissusta muuta kun passin ja käyttörahansa. Ja pääsee soittamaan eri puolilla Yhdysvaltoja. Ihan snadisti olen kade. Mutta aika hienoa kumminkin sille, olenhan mä ylpeä sen osaamisesta :)

Tää läppäri alkaa oleen liian hottis mun syliin, joten tauko lienee paikallaan.

Vuosi sitten viimeksi kävin mökillä. Juhannuksena siis. Tänään = eilen käytiin myös. Kissan takia yöksi kotiin. En tiiä jaksaako huomenna. Tai siis tänään. Hehe.

Väsyttää, kun on tullut taas syötyä paljon enemmän kuin mihin on tottunut. Täytyy ruveta vähentämään. Ei muuten jaksa tehdä mitään.

Mökillä viskottiin frisbeetä sinnesuntänne ja niitä muovisia renkaita viiteen tikkuun. Ja ampuiltiin ilmakolla. Piru vie se uus pyssy oli paljon painavampi kuin edellinen. Ja kuulemma kalliimpikin. Mutta mukavaa puuhaa siihen tauluun koittaa osua.

Äsken loppui fc venus, hyvä leffa. Nyt ei toimi enää edes ajatukset, joten sänkyyn menen, kunhan kasaan noi kamat siitä johonkin. Veli lainaa mun isoa matkista Jenkkilään kuukaudeksi ja purin muuttokamoja äkkiä-vaan-johonkin päivällä ennen mökille lähtöä. Mihin v*ttuun mä noi nyt tungen... Meinas palaa käämit tämän ko. veljen kanssa, kun räpelsi xboxia telkkariin tms. ja meillä muilla oli kiire päästä lähtemään. Eikä sillä itselläänkään turhan paljon aikaa ole, sunnuntaiaamuna lähtö.

Kuusi päivää. Vähiin käy ennen kuin loppuu.

I have moved.

Nyt tää on sitten vaan odottelua. Ja ärtyisyyttä. Ja se kalenteri, jonka välissä on eräs resepti apteekkiin, on pakattuna johonkin noista v-tun laatikoista. Että onnea mulle, kun availen niitä tuolla autotallissa viikonlopun aikana ja etsin piilottamaani tavaraa.

Jepjep.

Ruohonjuurille. Tai johonkin. Eli sinne, missä olen syntynyt. Kymmenen minuutin päästä olen väestörekisterissä taas hämäläinen. Välillä ehdin olla kuusi vuotta helsinkiläinen ja vuoden verran kemijärveläinen. Kymmenen päivän päästä tiedän, olenko hämäläinen pidempään kuin kuukauden tai pari.

Meni ihan pikkusen hermot iskään tuossa illalla. Keskusteltiin juhannuksesta ja tämä pari olutta ja vähän viiniä nauttinut henkilö alkoi avautua siitä, kuinka häntä ei huvita pätkääkään nämä meidän perinteiset mökkijuhannukset. No ei ne nyt ihan hirveästi aina muakaan, mutta aikuinen ihminen nyt voisi silti suhtautua vähän kärsivällisemmin. Ihme marttyyri. Ei nyt jaksa sen kummemmin tähän avautua siitä, mitä kaikkea se sanoi. Kyllä mä sen ymmärrän, että vituttaa kun akat hössöttää ja rouva on pinna kireällä kaikista ruoanlaitoista jne. Ja saunojat ei muista laittaa puita lisää seuraavia varten. Ei mua tuollaset vaivaa kuin ehkä sen viisi minuuttia varsinaisella tapahtumahetkellä. Koitin sanoa marttyyritulvan väliin, että eihän se yksi hankala äidin siskoista ole tulossa edes mökille. Eli ei riitoja tiedossa. Sekään nyt sitten ei auttanut.

Mua inhottaa, kun parin kaljan tms. jälkeen iskä näin vanhemmiten on alkanut avautua. Ehkä sillä on 58 ikävuoden kriisi. Kaljamaha sillä ainakin on.

Mutta tässä samalla mulla on myös huono omatunto. Kun onhan se mulle tärkeä ihminen. Ja ei tästäkään muuttamisesta olisi tullut juuri mitään, jos se ei olisi suostunut ajamaan. Sitä toivoisi vaan, että vanhemmista säilyisi näkyville ne hyvät puolet, joihin lapsena tottui. Jooo-o. Se siitä.

Täytyy käydä loput lehdet vielä läpi ja sitten unta kaaliin. Seiskalta ylös.

Aamulla heräilin reippaana tyttönä ja kas, yrittäessäni nousta sängystä, kiljuivat pohjelihakset äänekkään vastalauseensa. Jo on koivet hapoilla, perhana. No, se menee ohi. Kokemusta on. Tosin ylihuomenna on sama koitos edessä kuin eilen. Tosin ei tarvi ehkä ihan yhtä monta kertaa ravata ylösalas. Tosin - you never know.

Tänään en ole jaksanut pakata mitään. Vielä. Olen käynyt läpi lehtiä ja ottanut kuvia ja juttuja talteen. Turhan kuuloista touhua, mutta olen löytänyt esimerkiksi keittiöni ja joitain kalusteita muuallekin. Hömppää paljon. Ihmisiä. Mielenkiintoisia ilmiöitä. Menneeseen lukuvuoteen liittyviä tapahtumia ja henkilöitä. Tahdon muistoja talteen.

Eli en sitten mennyt Rovaniemelle. Sateinen päivä kipein kintuin ei houkutellut. Tällä hetkellä aurinko pilkistää pilven vierestä, mutta en luota siihen. Huomenna ja keskiviikkona kumminkin sataa.

Seuraavaksi alan tehdä paria levyä valmiiksi ja toisiin teen ohjelmatiedot (konserttinauhoituksia nääs).

Söin sipsejä jonkun verran. Join simaa. Pitäisi tehdä ruokaakin, mutta teen kun huvittaa. Että semmoista.

Pakkaaminen on perseestä. Mutta tavaroiden purkaminen uudessa kodissa on mukavaa. Tässä meneillään olevassa muutossa on vaan sellainen mutta, että uusi kämppä selviää vasta ensi kuussa aikaisintaan. Joo-o. Siinä odotellessa joudun asustamaan porukoilla. Ihan tosi nastaa.

Nyt petiin. Pohkeet on KIPEET.

Jonain päivänä tässä viikolla käki kukkui täällä kylässä ja minä sen kuulin. Telkkari melusi samalla, joten ensin en ollut varma äänestä. Kun lopulta uskoin kuulemani ja menin parvekkeelle, kuului enää vaimeasti yksi kukunta.

Nyt en siis ole täysin varma, oliko se kuitenkaan käki. Ja jos oli, niin montako kertaa se yhteensä kukkui.

Kävi siis kuten elämässä yleensä miesten kanssa. Ensin en usko tavanneeni hyvän tyypin, vaan epäilen ja olen varautunut. Sitten kun lopulta uskon, se onkin jo karannut tai kyllästynyt xD Eli missaan tilaisuuteni.

Tämä mahdollinen käkihavainto sinetöi kohtaloni tuleviksikin vuosiksi.

Tai pokkari se on. Tuli book avenuen kautta vahingossa, kun en muistanut perua kk:n kirjaa. Tässä tapauksessa kirjoja. Laura Honkasalon Tyttökerho osui ja upposi, vaikka onkin ehkä vähän semmoista kevyempää luettavaa. Siinä ollaan ja eletään Helsingissä, tutuilla kaduilla. Sitä oli kiva lukea... Mutta muutamankin kerran tuli mietittyä, miksei mulla ole ystäviä ala-asteelta asti. Tai yläasteelta. No sieltä on yksi, mutta koskahan viimeksi pidetty yhteyttä? Ehkä jouluna. Lukiosta on säilynyt yksi ystävä, se joka sai tytön keväällä. Sain pari viikkoa sitten kiitoskuvan, pieni oli kastettu.

Välillä osuu eteen kirjoja, joita ei voi laskea käsistä. Pönttö klisee, mutta mitä sen väliä. Tuo oli hyvä. Mä halusin tietää, mitä Katrille tapahtuu. Ja ihan pikkusen harmitti, kun päätös ei mennyt odotusten mukaan. Toisaalta hyvä niin. Toisaalta ajattelin, että mitä jos mä olen niin kuin se henkilö. Tähän mennessä poikakaverit (tai miesystävät, hehheh) on olleet aika toivottomia tapauksia, tulevaisuutta ajatellen. Kirjassa Katrin kaveri sanoo, että sä olet niin fiksu, ettet rakastu semmoisiin älyttömiin tapauksiin, ihastut ehkä. Ei nyt sanasta sanaan noin, mutta mua se jotenkin helpotti. Myönnetään, etten ole tähän mennessä yhdenkään kanssa kuvitellut meneväni naimisiin tms. Sitä ei vaan ole osannut pistää poikki silloin kun asian tajunnut.

Jatkan pohdintaa myöhemmin.