Varsinainen Serena

Olimme siis eilen lasten kanssa Serenassa vesihuvipuistossa...tuli tunne eilen aamulla ettei ehkä kannattaisi olla kotona, pakko päästä ulos jonnekin lasten kanssa.

Koska en omista autoa enkä edes korttia, menimme linja-autolla. Olin yön nukkunut huonosti ja olo oli suunnilleen samanlainen kuin sähköiskun jälkeen...mutta lasten ilo tarttui ja lopulta kahlasimme kaikki suut korvissa, laskimme liukumäkiä pitkin, uimme aalloissa vaikka tulikin nieltyä vettä.

Jossain loppuvaiheessa lapset menivät lastenaltaalle ja menin yksin laskemaan blac hole-nimistä putkea pitkin...kävin istumaan, annoin painovoiman ja veden viedä mut mukanaan...oli pimeää, putkeen oli johdettu musiikkia ja tajusin että voisin vaan valua alaspäin monta tuntia. Olla ja valua...
Lamaantunut rauha.

Kello oli aika pian kahdeksan ja lähdimme pois...pysäkillä sitten tajusin ettei linja-autoja kulje. Kyselin ihmisiltä jotka pyörittelivät vain päätä ja aika nopeasti tein sen päätöksen että nyt lähdetään kävelemään...saavuimme isomman tien varteen jossa oli pysäkki, mutta olisi pitänyt odottaa 40min seuraavaa dösää. Lapset hillitysti tuskailivat että menee myöhään kun ollaan kotona...mutta sanoin että kaikki järjestyy, me päästään kotiin ennen sitä.

Nostin sitten peukaloni pystyyn. Ensimmäinen auto ajoi ohi, sitten toinen, kolmas, neljäs...ja viides, joka olikin toinen. Olivat nähneet miten äiti liftaa lasten kanssa, kääntyivät ja ottivat meidät kyytiin.

Sovimme että heittävät meidät kolmoskehälle...mutta kun aloin juttelemaan niiden kahden miehen kanssa ja juttu sujui, päättivätkin viedä sitten meidät kotiin asti =) Samalla kun sanoivat, lapset painoivat päänsä muhun kiinni...kuiskasin hymyillen heille:"Sanoinhan että kaikki järjestyy".

Kaikki järjestyy =) Aina on ennenkin järjestynyt...