Runosuolesta

Huomenna mulla vapaa viikonloppu...olen sopinutkin kaikenlaista jännää ohjelmaa.

Ja mitä tulee omiin fiiliksiin, ne ovat erinomaiset...töissä oli mahtava päivä ja lapsetkin hekotelleet koko iltapäivän...äsken mun tyttö sanoi:"Äiti, sä olet joskus vähän ärhäkkä (komennusmoodi toim huom...silloin kun sisarukset repii toisiltaan silmiä päästä, on tämän äiteen äänenpainoissa sisialais-henkistä poltetta) mutta sitten taas sä leikit meidän kanssa tosi paljon ja olet niin hassu...se on harvinaista...sä olet harvinainen äiti."

Hymyilin...ja sitten se tyttö pulputti kuin papupata kaikenlaista hassua tajunnanvirtaa ja musta tuntui hyvältä...vielä enemmän hyvältä. Sitten mä kutittelin ja kiusin noita kumpaakin...huomenna lähtevät sitten isänsä luokse Jyväskylään, ja äiti jää tänne vekkuloimaan...ohjelmaa on. Ihanaa =)

Miten voi syödä elefantin?
-Pala kerrallaan

Miten kuoritaan 100kg perunoita?
-Peruna kerrallaan

Miten pelataan golfia?
-Lyönti kerrallaan

Kolahti joku jutska...enkä ole edes lyönyt päätäni.

Tai olenhan mä joskus lapsena joo...mutta ehkä tämä kolahdus on ehkä hieman toisen tyyppistä...mutta ei siitä sen enempää =)

Tässä tekstia Antti S.Mattilan kirjasta näkökulman vaihtamisen taito:

"Psykologit Ryff&Singer (2003) ovat tutkineet post-traumaattista kasvua, jolla he tarkoittavat juuri vaikeista elämänkokemuksista seurannutta hyötyä. Tällaista kasvua on tutkimuksissa todettu tapahtuneen mm. seuraavilla elämänalueilla:

1. Uudenlainen käsitys itsestä.
a) Ihminen voi tuntea itsensä vahvemmaksi ja itsevarmemmaksi
selviydyttyään "tulikokeesta".
b) Itsetunto voi vahvistua, kun sitä toden teolla koetellaan.

2. Oman haavoittuvuuden ja kuolevaisuuden tunnistaminen, mikä
voi auttaa elämään täydempää elämää ja tarttumaan hetkeen
(Carpe Diem!). Osaa arvostaa elämää enemmän kuin ennen.

3. Muutokset ihmissuhteissa.
a) Läheisemmät suhteet läheisiin ihmisiin.
b) Läheisten ihmisten suurempi arvostaminen.
c) Avoimuus ihmissuhteissa lisäntyy.
d) Tunneilmaus lisääntyy.

4. Elämän filosofia muuttuu.
a) Voi ottaa elämän rennommin.
b) Tietää paremmin mikä elämässä on tärkeää.
c) Henkisyys lisääntyy
d) Voi oppia näkemään itsensä selviytyjänä eikä vain uhrina."

Aargh. Menisi nopeasti ohi.

Onneksi on muutakin ajateltavaa.

Mies ja nainen vaihtoivat sanoja
"Vielä on viikatteella paljon töitä".
mies sanoi tarkoittaen itseään
ja nainen mietti
miten hänen pitäisi ottaa monessa asiassa
itsestään niskasta kiinni
mutta toisaalta
lahjojensa hukkaamisen
olevan merkki vain sitä
että jos kaikki aika menee
selviytymiseen
energia valuu
lehden osat
ovat vihreät
mutta
eivät
vielä
kuki

Kaksisuuntainen hyväksyntä
on ravinnepuikko
mikä isketään multaan
keväisin
ja vähän
sen
jälkeenkin

Kukapa ei sisimmässään
kaipaisi valoa
ja ravinteita
puutarhasakset
parempi
kuin viikate
ei leikkaa
liikaa pois

Nainen meni yksin nukkumaan
ajatteli miestä
hyväili itseään
kunnes alitajunta
valtasi
tietoisen

Nuppunsa
kullakin

Nainen ja mies
keskustelivat pöydän ääressä
kynttilä siinä välissä
kihartamassa ripsiä
mystinen hymy huulillaan
nainen sanoi
"Jos tie miehen sydämeen
käy vatsan kautta
minun emättimeeni
löydät portin rinnastani
jos kohtelet hyvin
kiitän siitä
ruumiillani"

Nainen korjasi astiat pöydästä
mutta ei jaksanut tiskata
sillä joidenkin
asioiden suhteen
hän oli niin
manjana

Kaikki kiva tässä heti nyt
vähemmän kiva
myöhemmin

Nainen ja mies kävelevät kaupungilla
uivat ihmismassoissa
liukuvat ohitse ja välitse
nauravat kasvot
ei oikeastaan muita siinä
eivät edes huomaa mitään
kun nainen nostaa hameenhelmaansa
ja näyttää miehelle sen
mitä hänellä on annettavaa
hymyillen
korvaan kuiskaa
"Tiedäthän
että hellä huolenpito
ja välittäminen
saa nälkäiseksi
emättimen?"

Kävelevät pois kaupungista
leikkimään omia leikkejään
puistoihin ja merenrantaan
ja taloyhtiön katolle

Talvella sitten
enemmän sisällä

Ja näillä eväillä mennään elämälle nöyränä hattu kädessä. Joskus tulee ryssittyä, mutta onneksi tässä lehmässä on sellainen kissamainen piirre, että se putoaa aina neljälle jalalle =)

Muu.

Olimme siis eilen lasten kanssa Serenassa vesihuvipuistossa...tuli tunne eilen aamulla ettei ehkä kannattaisi olla kotona, pakko päästä ulos jonnekin lasten kanssa.

Koska en omista autoa enkä edes korttia, menimme linja-autolla. Olin yön nukkunut huonosti ja olo oli suunnilleen samanlainen kuin sähköiskun jälkeen...mutta lasten ilo tarttui ja lopulta kahlasimme kaikki suut korvissa, laskimme liukumäkiä pitkin, uimme aalloissa vaikka tulikin nieltyä vettä.

Jossain loppuvaiheessa lapset menivät lastenaltaalle ja menin yksin laskemaan blac hole-nimistä putkea pitkin...kävin istumaan, annoin painovoiman ja veden viedä mut mukanaan...oli pimeää, putkeen oli johdettu musiikkia ja tajusin että voisin vaan valua alaspäin monta tuntia. Olla ja valua...
Lamaantunut rauha.

Kello oli aika pian kahdeksan ja lähdimme pois...pysäkillä sitten tajusin ettei linja-autoja kulje. Kyselin ihmisiltä jotka pyörittelivät vain päätä ja aika nopeasti tein sen päätöksen että nyt lähdetään kävelemään...saavuimme isomman tien varteen jossa oli pysäkki, mutta olisi pitänyt odottaa 40min seuraavaa dösää. Lapset hillitysti tuskailivat että menee myöhään kun ollaan kotona...mutta sanoin että kaikki järjestyy, me päästään kotiin ennen sitä.

Nostin sitten peukaloni pystyyn. Ensimmäinen auto ajoi ohi, sitten toinen, kolmas, neljäs...ja viides, joka olikin toinen. Olivat nähneet miten äiti liftaa lasten kanssa, kääntyivät ja ottivat meidät kyytiin.

Sovimme että heittävät meidät kolmoskehälle...mutta kun aloin juttelemaan niiden kahden miehen kanssa ja juttu sujui, päättivätkin viedä sitten meidät kotiin asti =) Samalla kun sanoivat, lapset painoivat päänsä muhun kiinni...kuiskasin hymyillen heille:"Sanoinhan että kaikki järjestyy".

Kaikki järjestyy =) Aina on ennenkin järjestynyt...