Runosuolesta

Sielun avaamista ja mentaaliprosessointia enimmäkseen runollisin keinon, koska siten voi kirjoittaa itselleen herkkiä asioita verhoten ne tekotaiteelliseen paskaan. Tai jotain.

Näytetään kirjoitukset marraskuulta 2007.

Koe elämys  5

Tuntuuko elämäsi tyhjältä? Sinulla on ehkä liikaa vapaa-aikaa ja liian vähän tekemistä, olet kuin tyhjyydessä leijuva hiukkanen vailla päämäärää...kokeile kahden lapsen yksinhuoltajuutta ja fyysisesti raskasta 8t päivätyötä...ajattele mikä nautinto on uuvuttaa itsensä työmaalla, sen jälkeen raahautua kauppaan, kantaa kauppakasseja, tehdä ruokaa...jos olet väsynyt ja lepäät, todennäköisesti jätät jotain tekemättä silloin koska tämä elämä on niin ihanaa että se täyttää vuorokauden jokaisen minuutin. Ja jos jätät jotain tekemättä sen vuoksi että olet väsynyt, olet laiska....parhaimmat raatajat pyörivät vaikka ympyrää antaakseen touhukkaan vaikutelman, jotta kaikilla pysyy hyvä mieli ja illuusio säilyy.

Ja se vapauden tunne, kun olet yksin vastuussa kaikessa, jos kaikki menee putkeen, on todellinen nautinto kun ei voi syyttää ketään muuta kuin itseään, ei tule muille paha mieli...ja kaupan päälle saat asennekasvatusta, sillä vaikka elämäsi voi olla rankkaa, negatiivisella valituksella sitä häätää sen vähäisimmänkin tukijan...ah, ihana pakko-iloisuus. Eikö olekin ihanaa, kun et voi koskaan olla väsynyt, sillä olet kaikki kaikessa.

Ja onko ego pahin sielunvihollinen...ei hätää, matalapalkkaisella raataja/yksinhuoltajalla ei voi olla egoa ja sielu on niin laaja että olet samalla parempi ihminen samalla, yhtä ektoplasmaa.

No joo...olen mä jollain tavalla onnellinen...mutta jos ennen olin ylpeä siitä että hoidin kaiken yksin, nyt mulla olisi sellainen tunne että onko se ylpeydenaihe jos pärjää...voiko oikeasti pärjätä loistavasti vai onko se illuusio...kuten oli mulla vuosia sitten ja se kupla puhkesi etten jaksanut enää nousta edes sängystä?

Mä vältän nykyään illuusioita, valitan jos olen väsynyt, siirrän asioita huomiseen, lykkään eräpäiviä...jos ennen sitä salasi ja oli tavallaan vahvuuteen sairastunut, nykyisin en jaksa esittää. Ei tämä elämä aina niin herkkua ole vaikka rakastan lapsia yli kaiken ja pidän työstäni...mutta kun ei voi koskaan chillata hyvällä omatunnolla, aina jotain jää kesken tai tekemättä.

Silti mä haluaisin ison perheen...sellaisen perheen jossa en ole ainoa aikuinen, joskus kaipaisi että olisi joku joka olisi edes joskus tai useimmiten minua viisaampi, olisi silloin tilaa itsellänikin ettei mene jokainen päivä selviytymiseksi. Kyllä mä pärjään, ei siitä ole kyse, mutta olisi mukavaa että voisi jakaa vastuuta. Tosin sitä mä en ole koskaan kokenut...voisi mennä kauan aikaa ennenkuin tajuaisi että siinä vierelläsi olisi oikeasti joku joka kestää myös sen ettei aina ole kivaa.

Onneksi raha-asiat helpottavat joulukuussa, kun saan lähes tuplasti sen mitä yleensä. Ja vähän helpottaa kun lapset alkavat joulukuun lopusta käymään kahdestaan isänsä luona Jyväskylässä, ilman että mun tarvitsee lähteä mukaan. Voin kaivella sitten vaikka napanöyhtää kaksi päivää, jos muuta tekemistä ei ole.



Raotus  3

Ei ole enää juurikaan tarvetta kertoilla täällä elämästään...se aika oli ja se aika meni.

Mutta sen vaan sanon että yksi ihminen sai mut eilen purskahtamaan itkuun siksi, että tuli yllätyksenä se että voisi tuntua niin hyvältä...vaikka olisikin nähnyt elämää, olen onnellinen siitä etten ole kyynistynyt ja sokeutunut näkemään hyvää ja kykenen heittäytymään hyviin asioihin, vaikkakin varovaisemmin mutta silti.

Nyt osaan arvostaa itsessäni sitä ominaisuutta, koska muuten olisi se vaara että kulkisi onnensa ohi.


Lihasta uneksi...ei niin.  1

Lihasta uneksi
silmät raollaan sitä miettii
miten ihminen liikkuu
kehonkielellään kertoo yhden tarinan
vaikka suu (se viheliäinen)
kertoo toista

Todellakin
kaksi on tarinaa
se mitä sanoo ruumiin liikkeillä ja asennoilla
vai se miten ihmisen tajunta ja mieli
manipuloi näkemäänsä
mieleisekseen

Olisi lähempänä luontoaan
sitä mitä on
ei sitä mitä tahtoisi olla
mielikuvissaan

Tämä on kova maailma
ei täällä haluamiset auta
on heittäydyttävä
elämän virtaan

Eivät ymmärrä
alasti peilin edessä
hymyillen ei häpeillen
pikkuvikaisuutta
hattu kädessä hattu kädessä
hattu kädessä ihmiset hyvät
ei saa antaa ylpeyden voittaa
häpeään se vie
ja sitä kulkee läpi koko elämänsä
häntä koipien välissä
kuin löylytetty rakkikoira

Ei
enää
lihasta
uneksi

Ei
enää
tehdä
itsestämme
halpoja kopioita

Ei ole pahaa maailmaa olemassakaan
vain yritystä selittää
hyväksymättömät puutteet itsessään

Hyväksyä oma liha
ilman unikuvia

Rehellinen itselle
rehellinen muille


Mulla on missio  1

Taistelu vaivattoman olemisen puolesta
aitona kokea nähdä ja hengittää
sanoa mitä ajatella
ilman laskelmointia
ilman olettamuksia siitä
että pitäisi sanansa asetella oikein
mitä toinen haluaisi muka kuulla
että itse näyttäisi hyvältä valossa
vaikka ei kertoisikaan todellisia tuntemuksiaan
varjossa piilossa
naamarit vaihtuvat
valkoisia valheita miellyttämistä
roolista hypätään toiseen
tajuamatta
että on olemassa niitäkin ihmisiä
jotka näkevät esiintymisen läpi
kokevat että heidän älykkyyttään
ja vastaanottokykyään aliarvioidaan

Aliarvioiminen
ei kannata koskaan
turha itkeä
jos yhteyttä ei synny
sama kuin ihmettelisi
miksi tyhjät haarniskat
eivät tee yhdessä mitään
vain ajatukset sen sisällä
merkitsevät jotain

Vain sielut saavat täyttymyksen
eksyneet kuoret tyhjyyden tunteen


Mandariini  1

Mun mandariinissa
on monta lohkoa
ja tämä runo
on ihan puhdasta
paskanjauhamista
koska jollain tavalla
olen niin auki ja lukossa
jalat lähtökuopissa
vaikka edellinen maratooni päättyi
muutaman kilometrin jälkeen
siihen että joku vitun ampiainen
pisti myrkkyä perseeseen
ja iski anafylaktinen reaktio
tässä silti piikkarit jalassa
ei pidä juosta kesällä vaan talvella
niin ei ole ne makean perässä lentävät
keskeyttämässä mun mahtavia suorituksia
kun tunnen
mulla se taito
ei suodatinta
osaan pinkaista
mutta toisen kanssajuoksijan
pitäisi olla niin paljon järkevämpi
jos minulta tulee se tuli
ja yllätysmomentit
kipinät
ja jokin määrittelemätön hyvälaatuinen hulluus
pitäisi toisen sitten olla jotain
mitä luonnostaan on
ilman vaivaantumisia
kiusallisia hetkiä
hämmennyksiä
ja sanojen harkintaa
laskelmointi on vielä enemmän hanurista
saan siitä
henkisen allergisen reaktion
piste
mä en jaksa enää kirjoittaa
kun pitäisi mennä ulos teelle
ilman välilyöntiä
he he he