Koe elämys

Tuntuuko elämäsi tyhjältä? Sinulla on ehkä liikaa vapaa-aikaa ja liian vähän tekemistä, olet kuin tyhjyydessä leijuva hiukkanen vailla päämäärää...kokeile kahden lapsen yksinhuoltajuutta ja fyysisesti raskasta 8t päivätyötä...ajattele mikä nautinto on uuvuttaa itsensä työmaalla, sen jälkeen raahautua kauppaan, kantaa kauppakasseja, tehdä ruokaa...jos olet väsynyt ja lepäät, todennäköisesti jätät jotain tekemättä silloin koska tämä elämä on niin ihanaa että se täyttää vuorokauden jokaisen minuutin. Ja jos jätät jotain tekemättä sen vuoksi että olet väsynyt, olet laiska....parhaimmat raatajat pyörivät vaikka ympyrää antaakseen touhukkaan vaikutelman, jotta kaikilla pysyy hyvä mieli ja illuusio säilyy.

Ja se vapauden tunne, kun olet yksin vastuussa kaikessa, jos kaikki menee putkeen, on todellinen nautinto kun ei voi syyttää ketään muuta kuin itseään, ei tule muille paha mieli...ja kaupan päälle saat asennekasvatusta, sillä vaikka elämäsi voi olla rankkaa, negatiivisella valituksella sitä häätää sen vähäisimmänkin tukijan...ah, ihana pakko-iloisuus. Eikö olekin ihanaa, kun et voi koskaan olla väsynyt, sillä olet kaikki kaikessa.

Ja onko ego pahin sielunvihollinen...ei hätää, matalapalkkaisella raataja/yksinhuoltajalla ei voi olla egoa ja sielu on niin laaja että olet samalla parempi ihminen samalla, yhtä ektoplasmaa.

No joo...olen mä jollain tavalla onnellinen...mutta jos ennen olin ylpeä siitä että hoidin kaiken yksin, nyt mulla olisi sellainen tunne että onko se ylpeydenaihe jos pärjää...voiko oikeasti pärjätä loistavasti vai onko se illuusio...kuten oli mulla vuosia sitten ja se kupla puhkesi etten jaksanut enää nousta edes sängystä?

Mä vältän nykyään illuusioita, valitan jos olen väsynyt, siirrän asioita huomiseen, lykkään eräpäiviä...jos ennen sitä salasi ja oli tavallaan vahvuuteen sairastunut, nykyisin en jaksa esittää. Ei tämä elämä aina niin herkkua ole vaikka rakastan lapsia yli kaiken ja pidän työstäni...mutta kun ei voi koskaan chillata hyvällä omatunnolla, aina jotain jää kesken tai tekemättä.

Silti mä haluaisin ison perheen...sellaisen perheen jossa en ole ainoa aikuinen, joskus kaipaisi että olisi joku joka olisi edes joskus tai useimmiten minua viisaampi, olisi silloin tilaa itsellänikin ettei mene jokainen päivä selviytymiseksi. Kyllä mä pärjään, ei siitä ole kyse, mutta olisi mukavaa että voisi jakaa vastuuta. Tosin sitä mä en ole koskaan kokenut...voisi mennä kauan aikaa ennenkuin tajuaisi että siinä vierelläsi olisi oikeasti joku joka kestää myös sen ettei aina ole kivaa.

Onneksi raha-asiat helpottavat joulukuussa, kun saan lähes tuplasti sen mitä yleensä. Ja vähän helpottaa kun lapset alkavat joulukuun lopusta käymään kahdestaan isänsä luona Jyväskylässä, ilman että mun tarvitsee lähteä mukaan. Voin kaivella sitten vaikka napanöyhtää kaksi päivää, jos muuta tekemistä ei ole.