Runosuolesta

Sielun avaamista ja mentaaliprosessointia enimmäkseen runollisin keinon, koska siten voi kirjoittaa itselleen herkkiä asioita verhoten ne tekotaiteelliseen paskaan. Tai jotain.

Näytetään kirjoitukset helmikuulta 2008.
Edellinen

Viikonloppu...  3

En ole selittelijä vaan yleensä sanon mitä tunnen...mutta on se jännä juttu kun sitä tuntee niin eri tavalla eri ihmisten kanssa. Olen käynyt treffeillä ja ajatellut että olen varmaan jonkin sortin sitoutumiskammoinen...vaikka tyyppi olisi ihan kivan näköinen, mukava, fiksu ja sydämellisen tuntuinen ja kaiken järjen mukaan pitäisi kilkuttaa isoilla kelloilla, en ole kuullut mitään erikoista. En ole osannut ajatella että vika olisi siinä toisessa, vaan siinä että olen kokenut vähän liikaa pettymyksiä ja sen vuoksi varautunut.

Kilinvitut...tapasin ihmisen joka laittoi sukat pyörimään jalassa. Kyse ei ollut varsinaisesti siitä oliko hän kivan näköinen, mukava, fiksu ja sydämellinen...tottakai hän siltä vaikutti...mutta se pisti ne kellot kilkuttamaan kuinka luontevaksi mä tunsin oloni hänen seurassa. Olen jollain tavalla vähän jännittäjä...höpötän liikaa, puhun vaikeasti...mutta nyt vaan olin ja nauroin. Huomasin että toinen puhui enemmän kuin minä, siitä pidin ihan mielettömästi <3

En mä olekaan viallinen...kyllä mä pystyn ihastumaan kun on yhteinen kieli ja toinen yhtä valmis suhteeseen kuin minä itse...ehkä se entinen epävarmuuteni oli tavallaan sen toisen epävarmuutta minkä aistin eikä toinen ole ollut mulle sopiva...nyt vaan tuntuu hyvältä eikä pelota.

Uskomatonta, mua ei pelota...vaikeuksia tulee, mutta jos on näin vahvasti latautunut alku, eiköhän sekin lupaa jo jotain...


Hui apua...  9

Iik. Meni treffit vähän liian hyvin...oli aikasta romanttista. Nyt vaan sitten jännitetään kestääkö oma tai toisen pää tätä kun tuntuu niin hyvältä...en ole ihan tällaiseen tottunut että potkii näin hyvin...ihan kuin olisi vaan tiennyt että kuuluu sille toiselle ja sillä sipuli. Ei se mitään...*liitelee*



Tappotauti  1

Sain nyt vasta koneen auki...yhä kuumetta...nyt 38, aamulla oli 39...tämä on jo neljäs päivä korkeata kuumetta, joten täytyy myöntää että kun aamu valkeni, tajusin etten ole nukkunut paljon paskaakaan, päähän ja silmien taakse sattuu, paleltaa...niin itku pääsi.

Ei siinä mitään...yöllä kun valvoin, kuulin miten mun tyttö juoksi vessaan...menin perässä ja jos olisin ottanut videokameran (tai ylipäätään edes omistaisin sellaisen) mukaan, oltais saatu suomalainen jatko-osa Manaajalle. Mun tyttö kun sattuu olemaan vielä sellainen klassisen kaunis nuori neito jolla on pitkälle selkään ulottuvat kullanvaaleat hiukset.

Oksentamisen jälkeen tyttö tuli mun viereen, mitattiin kuume ja hänelläkin tasan 39...valvottiin sitten yhdessä ja kiemurreltiin viluissamme peiton alla. Aamulla kävin herättämässä pojan ja huokaisin helpotuksesta...terve. Toistaiseksi. Omakin olo on buranan myötä helpottanut hieman, koska sillä kuume pysyy komekasissa...

Maanantaina töihin...jos ensiyönä kuumetta, menen Mariaan...onneksi mun ihana rakas naapurini tulee tänne sitten katsomaan lapsia vaikka taudin uhalla...en kyllä tiedä miten selviäisin ilman häntä. Pyyteettömiä ihmisiä on niin vähän.

Harmittaa miten moni kiva juttu on pitänyt perua tämän tappotaudin takia...jos jotain hyviä puolia pitää etsiä, niin ainakin se että painoa on lähtenyt ihan sikana sekä yskiessä vatsalihakset ovat saaneet treeniä ihan kivasti. Ja vaikka tässä nyt vitsailenkin, täytyy myöntää että mua vähän pelottaa. Mutta ei puhuta siitä. Kaikki järjestyy.


Hikoilua  3

On eroottista jos paljas iho kimmeltää kosteana ja hikipisarat valuvat noroina lemmen tiimellyksessä...

Mutta mitä jos on korkeassa kuumeessa ja ruumiinlämpö tippuu 39.4:stä 37.6:teen? Tuntuu että kaikki haisee hielle, sänky on ihan märkä...joudun jopa värjäämään hiukseni uudestaan koska kostea yö oli vienyt punaisen värin mun hiuksista.

Että tällaista erotiikkaa täällä tänään...






Edellinen