Tappotauti

Sain nyt vasta koneen auki...yhä kuumetta...nyt 38, aamulla oli 39...tämä on jo neljäs päivä korkeata kuumetta, joten täytyy myöntää että kun aamu valkeni, tajusin etten ole nukkunut paljon paskaakaan, päähän ja silmien taakse sattuu, paleltaa...niin itku pääsi.

Ei siinä mitään...yöllä kun valvoin, kuulin miten mun tyttö juoksi vessaan...menin perässä ja jos olisin ottanut videokameran (tai ylipäätään edes omistaisin sellaisen) mukaan, oltais saatu suomalainen jatko-osa Manaajalle. Mun tyttö kun sattuu olemaan vielä sellainen klassisen kaunis nuori neito jolla on pitkälle selkään ulottuvat kullanvaaleat hiukset.

Oksentamisen jälkeen tyttö tuli mun viereen, mitattiin kuume ja hänelläkin tasan 39...valvottiin sitten yhdessä ja kiemurreltiin viluissamme peiton alla. Aamulla kävin herättämässä pojan ja huokaisin helpotuksesta...terve. Toistaiseksi. Omakin olo on buranan myötä helpottanut hieman, koska sillä kuume pysyy komekasissa...

Maanantaina töihin...jos ensiyönä kuumetta, menen Mariaan...onneksi mun ihana rakas naapurini tulee tänne sitten katsomaan lapsia vaikka taudin uhalla...en kyllä tiedä miten selviäisin ilman häntä. Pyyteettömiä ihmisiä on niin vähän.

Harmittaa miten moni kiva juttu on pitänyt perua tämän tappotaudin takia...jos jotain hyviä puolia pitää etsiä, niin ainakin se että painoa on lähtenyt ihan sikana sekä yskiessä vatsalihakset ovat saaneet treeniä ihan kivasti. Ja vaikka tässä nyt vitsailenkin, täytyy myöntää että mua vähän pelottaa. Mutta ei puhuta siitä. Kaikki järjestyy.