Tässä riimitys suoraan mun sielusta, tältä musta tuntuu.
Moon aika kiltti, en osaa kunnolla suutani piestä
en räpätä vessan kansistä ja haluan miellyttää miestä
mä oon hyvää seuraa ja mun kanssa saa nauraa
kertoilen juttuja hassuja ja osaan antaa omaa rauhaa
mutta on mulla jotain vikana, kasvatan toisen miehen lapsia
ja siks olen tuomittu olemaan vain seuraa mukavaa
ja kun en muutenkaan ole perinteistä vaimotyyppiä
jokainen päivä on erilainen ja se alkaa miestä nyppiä
se ottaa mieluummin pirttihirmun joka ei anna
ei mitään ylimääräisiä rääpäleitä selässä kanna
jolla on hyvät paperit ja voi ylpeillä sukujuhlissa
taluttaa toista siellä kuin markkinoilla hevosta
ja sitten taputellaan selkään että oot löytänyt hyvän naisen
vaikka tyytyykin vaan puolikkaaseen eikä kokonaiseen
kun mä voisin taas antaa kaiken muun
auringon tähdet ja kuun
mutta en nostaa statusarvoa
tehdä miehestä muiden silmissä parempaa
ja ne muutenkin haluaa päästä helpolla
kun niin vaikeaa puhua tunteistaan
No ollaan sitten seuraa mukavaa
on aika luopua toivosta
sillä mun yksinhuoltajan sydämeni on särkynyt liian monta kertaa
kun miehet puhuu paskaa eikä seiso sanojensa takana sen vertaa
että pystyisivät katsomaan peiliin
ja sitähän se suhde on, eikö niin
peili
En sitten uskalla unelmoida enää mistään
niin ei tarvitse pettyä ja surra taas pitkään