Runosuolesta

Pitäisi juoda enemmän.

Ei muuta tällä erää. Ajattelin etten ajattelisi mitään sen syvällisempää tänään.

Tänään oli ihan hyvä olla...kunnes tulin ajatelleeksi sitä asiaa että miten sitä tavallaan ei usko ihmissuhteisiin vastakkaisen sukupuolen kanssa...kyllä mä hauskaa osaan pitää ja mikäs siinä, rempseä likka...mutta toisaalta olen aika surullinen sen vuoksi että tunnen miten mun sisältä on särkynyt jotain pysyvästi. Vaikka voin hyvin ja niin pois päin, en mä mitenkään kärsi tai mua ahdista...mutta jos joskus eksyisin jonkun kanssa yhteen, se ahdistus tulisi ja kärsimykset päälle.

Eli nyt mulle tuli sitten pikkasen surku sen takia että voin ihan hyvin kun mulla ei ole mistään parisuhteista stressiä, ihan kuin itkisi menetetyn illuusion perään. Vaikka mä haluaisin rakkautta yli kaiken, en pidä itseäni juurikaan rakkauden arvoisena tai kyvykkäänä mihinkään tasapainoiseen suhteeseen. En voisi ikinä vaatia keneltäkään niin paljon mitä oikeasti tarvitsisin, mun sisällä oleva tyhjyys huutaa niin kauheasti jos se saa pikkasenkin tarttumapintaa jostain, joten sen vuoksi en sitten voi tarttua...leijua vaan hiukkasena hiukkasten joukossa. Mä en pelkää jos en ole niiden asioiden kanssa tekemisissä mitkä aiheuttaa sitä pelkoa...enemmän mä varmaan olen terapian tarpeessa kuin suhteen.

Eikä tämän tosiasian tiedostaminen ole niin kivaa...mutta tiedostan silti kun ne pulpahtelevat pintaan, pohdiskellaan sitten.
Rehellinen itselle, rehellinen muille.

Tahdotko naisen pullantuoksuisen
kodinhengettären suloisen
joka kiitokseksi palveluistaan
haluu timanttisen sormuksen
ostaa jääkaappiin kaljaa
ja tukee sun miehuutta
ei kyseenalaista
sanoo mitä tahdot sen sanovan
eikä kysele liikoja
pönkittää sun itsetuntoa

No darling
sellainen en ole mä
mun rinnassa
sydän liian kiihkeä
ja tahdon tietää vastaukset kysymyksiin
käännän jokaisen kiven
sukellan aina syvyyksiin
enkä mä sieltä aina helmiä kanna
tukea tarviin itsekin
en pelkästään sitä anna
mun elämä ei koostu tehdyistä suunnitelmista
vaan impulsseista
jotka ovat yllätys itsellenikin
ja niin haluan sen olevankin

Oon levoton
ei musta vaimoksi oo
mutta kiitollinen hyvistä hetkistä
yllätyksellisistä retkistä
ja kaikki mikä ei pysy paikallaan
mua eniten kiinnostaa
laatikot vain rajaa

Mä tulin tänne löytämään itseni
vierellä voin hetken olla
mutta sitten taas
pakko päästä kulkemaan

Oli aivan mahtava miitti...sade ei haitannut kun tunnelma oli hyvä.

Sitten kävin penkomassa pusikkoa ja löysin sieltä munan. Se oli selvinnyt ehjänä ilmalennosta.

Että en mä mitään sellaista tarkoittanut. Ja mitä vittuu se teille nyt kuuluu muutenkaan xD

Lapset lähti Mikkeliin, kävin saunassa ja rentoudun...mukavaa olla ihan itsekseen, luxusta.

En se elämä muutenkin ihmeellistä...yhteys muihin ihmisiin siis merkkaa mulle enemmän kuin mikään muu, se saa olon tuntemaan hyväksi ja täydemmäksi. Kuuntelutin lisäksi tänään töissä mun itsetehtyä musiikkia muilla ja hyvää palautetta sain...kyllä se hiveli. Oikeastaan kannustaa jatkamaan...täytyy myöntää että mulla ovat musajutut jääneet, kun yksin on aika vaikea inspiroitua mistään.

Olen lisäksi miettinyt että jos...siis JOS olen joskus valmis johonkin vakavaan ihmissuhteeseen, sen pitäisi olla varmaan sellainen missä itsekin saisin tukea omille jutuilleni. Toinen olisi inspiroiva muusa...aika paljon on pääpaino ollut siinä että mun tehtävä olisi jotenkin olla toisen emolevylle asennettava apuohjelma, mutta sitten sitä on tavallaan hukannut itseään. Mutta entäs jos kerrankin uskaltaisin ihan röyhkeästi loistaa? Jos miehellä on terve itsetunto, se kestäisi sen ja lyttäämisen sijaan kannustaisi.

Sellaisia kannustavia ystäviä olen jo löytänyt...siinäkin mulla oli ennen kasata itselleni sellaista pelastettavien armeijaa vaikka olin itse vielä enemmän hukassa. Sehän parhautta olisi jos kukaan ei kantaisi ketään, vaan tarpeen tullen voisivat nojautua toisiinsa.

niin paljon voimaa muista ihmisistä ja yleensäkin avoimesta kommunikaatiosta. Sitä on viime päivinä ollut.

Tänäänkin perehdytin niiiiin mukava ja avarakatseisen tytön mun hommiin että mukava lähteä lomille...toisaalta olisi ollut mukava olla samaan aikaakin töissä, meillä oli niin filosofiset keskustelut ja tunsin itsekin olevani vapaa puhumaan mistä vaan ja mitä vaan...tai no, kyllähän mä yleensä aina puhun, mutta eri asia on se kannattaako *virn*

teille kaikille ihanille ihmisille joiden kanssa olen tänään jutellut <3 Kiitos että olette olemassa...kiitos.

Löysin niin sikamakeita vaatteita ja yhdet kengät...niitä sitten sovittelin ja mun tyttö sanoi:"Aiti...sä näytät aika keksikkäältä".

Keksikäs...he he =D

-Mä näin viime yönä unta että teippasin mun tissejä jotta ei tarvitsisi käyttää rintaliivejä. Muut ihastelivat että näyttäpäs ne näpsäköiltä.

-Kuvittelin juttelevani älykkäitä ja viisaita asioita työkaverille, mutta
olin kuitenkin hiljaa

-Kuvittelin päässäni miten kirjoitan eräälle ihmiselle sähköpostia
mun aivoituksista, mutta jätin sen tekemättä

-miettinyt missä vietän mun vapaa viikonloppuni kun lapset lähtevät
reissuun.

-oloni on lievästi jakomielitautinen...yksi osa innostunut, yksi toivonsa
menettänyt, yksi iloinen, yksi kiimassa, yksi surullinen, yksi järkevä, yksi hullu, yksi itsenäinen, yksi läheisriippuvainen, yksi jeesus-kompleksinen, yksi yksinäinen, yksi joka haluaisi halata puita ja yksi joka haluaisi olla yksin eristyksissä muista ihmisistä.
Lievästi???

-Töissä olin tehokas ja pesin miesten suihkut ja lattiakaivon. Hinkkasin
myös rappuset

-päättänyt olla oma suodattamaton itseni vaikka helpommin ihmiset
pysyisivät lähellä jos pelaisin pelejä. En osaa enkä tajua niitä,
en ole sillä tavalla älykäs.

-Eräs ystävä on Englannissa ja kauhean ikävä kun oon tottunut että se
soittaa mulle <3 Siinä on ihminen jonka tunnen hyvin läheiseksi.

-Ja niin pois päin.

ja tässä ei ole mitään
muuta kuin toivo ja pelko
eikä mitään konkreettista
niillä on valta
jos ei käsitellä
alta pois
annetaan tilaa
orvokeille