Loma!

Lapset lähti Mikkeliin, kävin saunassa ja rentoudun...mukavaa olla ihan itsekseen, luxusta.

En se elämä muutenkin ihmeellistä...yhteys muihin ihmisiin siis merkkaa mulle enemmän kuin mikään muu, se saa olon tuntemaan hyväksi ja täydemmäksi. Kuuntelutin lisäksi tänään töissä mun itsetehtyä musiikkia muilla ja hyvää palautetta sain...kyllä se hiveli. Oikeastaan kannustaa jatkamaan...täytyy myöntää että mulla ovat musajutut jääneet, kun yksin on aika vaikea inspiroitua mistään.

Olen lisäksi miettinyt että jos...siis JOS olen joskus valmis johonkin vakavaan ihmissuhteeseen, sen pitäisi olla varmaan sellainen missä itsekin saisin tukea omille jutuilleni. Toinen olisi inspiroiva muusa...aika paljon on pääpaino ollut siinä että mun tehtävä olisi jotenkin olla toisen emolevylle asennettava apuohjelma, mutta sitten sitä on tavallaan hukannut itseään. Mutta entäs jos kerrankin uskaltaisin ihan röyhkeästi loistaa? Jos miehellä on terve itsetunto, se kestäisi sen ja lyttäämisen sijaan kannustaisi.

Sellaisia kannustavia ystäviä olen jo löytänyt...siinäkin mulla oli ennen kasata itselleni sellaista pelastettavien armeijaa vaikka olin itse vielä enemmän hukassa. Sehän parhautta olisi jos kukaan ei kantaisi ketään, vaan tarpeen tullen voisivat nojautua toisiinsa.