Runosuolesta

Sielun avaamista ja mentaaliprosessointia enimmäkseen runollisin keinon, koska siten voi kirjoittaa itselleen herkkiä asioita verhoten ne tekotaiteelliseen paskaan. Tai jotain.

Näytetään kirjoitukset joulukuulta 2012.

Kumiseva kuori  4

Tule nyt saatana jostain mun elämääni
ryömi vaikka kannonkolosta
ja sano että tässä mä nyt olen
sun elämäsi mies
sitten sinä veisit minut elokuviin
ja syötäisiin popcornia samasta laatikosta
nauraisin vitseillesi ja oman suuni sulkisin
etten vaan kertoisi sairauksistani
ja vaikeasta lapsuudesta
sekä miksi en usko rakkauteen
enkä parisuhteisiin
kun mä olen niin väsynyt siihen
että haluan karsia pois huonot jyvät
antamatta mahdollisuutta edes itää
olen väsynyt omiin
käyttäytymismalleihini

Sisuksissa tuntuu niin ontolta
mutta viisaammat sanovat
että usein tyhjyys edeltää
uutta alkua
pause vaan jäänyt päälle
ja tässä minä tyhjä ihmisen kuori
kumisen ja valitan
ja varaudun tulevaan elämääni
erakoituneena kissamummona
joka välillä käy terveyskeskuksessa
heittämässä kupin kusta


Voi vittu, on joulu  1

Kiitos Jeesus punaviinistä
vesi maistuu liian vedeltä
eikä siitä tule humalaan
kiitos leivästä
vaikka siinä on liikaa
hiilihydraatteja
kiitos huoran luonnostani
heitä sinä suojelet
ja kiitos lapsen mielestäni
pilteistäkin pidät
toivottavasti et liikaa
Ja kiitos ettet ole liikaa
elämässäni läsnä
ei aina jaksaisi kiitellä
asioista jotka ovat
ongelmia



Raaka rakkaus  1

Minä riudun ja räydyn ja kuolen
tähän rakkauden kaipuuseen
vaikka en edes tiedä
mitä se on
mistä sen voisinkaan tietää
ei se minun nimeäni
ole kaduilla huudellut

Voisin tietenkin vaihtaa näkökulmaa
ajatella että rakastava Jumala
silittää päätä niin että kalju paistaa
tai se ken vitsaa säästää
se lastaan vihaa
kokea olevani kuin raaka timantti
jota elämä hioo muotoonsa
mutta kun minä en usko
Jumalaan enkä rakkauteen
kun en ole sanonut käsipäivää

En rakasta edes itseäni
vaan tuhlaan aikaani suremalla
sitä mitä en ole voinut tuntea
sitä etten tiedä
mitä Rakkaus on


Romanttinen rakkaus  2

Taistelutantereella käyvät sotaa
ja minä hevoseni selässä tarkkailen kauempaa
kun toiset vahingoittavat toisiaan
sanovat sitä romanttiseksi rakkaudeksi
kun käyvät toistensa kimppuun
egosentrisyyden kivellä teroitetulla miekalla
päät poikki kaikilta paskoilta
jotka eivät olleetkaan sitä
mitä taas toinen heistä halusi
puhuneet oikeilla sanoilla, näyttäneet oikealta
eivät omanneet oikeita arvoja

Ja kun aurinko nousee
nousee myös savukiehkuroita
mustista hiiltyneistä ruumiista
napsautan suullani merkin
minä ja hevoseni menemme pois
vasta jonkun aikaa lähtemisestä
uskallan katsoa puuttuvia jalkojani

En usko enää syliin lämpimään
en sitä että löytäisin Sen Sopivan
rakkauden rampana katselen muita
eikä rakkaus ole se mitä näen
näen sotaa jossa en halua olla mukana
vaikka se maalattaisiin kauniilla sanoilla tajuntaan
että voi kun nyt on niin suurta rakkautta
ja petoja he kuitenkin toisilleen ovat

petoja