Runosuolesta

Tänään minä suljin ovia
viimeistä päivää tikkua ristiin
iloinen olemus on helppo pukea ylle
kun ei jaksa selittää sen vuoksi
tietää ettei kukaan ymmärtäisi
puhuisivat keskenään
vääntäisivät asiat vinoon
irrottaisivat lauseita irti asianyhteydestä
suljettujen ovien tuomio
näennäinen tunne hallitsemisesta
vuorovaikutuksessa kaikki on auki
liian vapaata virtaa

Ennen vettyviä vesiä ja polttavia tulia
musiikin kanssa yhtä hiukkanen hiukkasten joukossa, rytmi
se vei minut pois tanssitranssi tanssitti kuljetti
kaikki muu lakkasi olemasta olentojen ääriviivat
sulautuivat ja olin yhtä kaiken kanssa
jalan isku ennustaen rumpukompin
vartalo siepaten rytmejä

En osaa jakokulmaa tai hallita elämääni ilman notkahduksia
mutta osaan tanssia kuin Jumalten Äiti

Katselin lapsiani kun he olivat hiilisen kukkalan päällä...yhtäkkiä heitä kohti ryntäsi maan juurista muotoutunut ilkeä vuohi joka yritti saada lapseni kiinni...voimattomana katselin alhaalta kun poika lähti suoraan juoksemaan alas, mutta tyttäreni meni paniikkiin ja vuohi sai hänet kiinni heittämällä verkon jossa oli kolme metallista painoa.

Jotta saisin siepatun tyttäreni takaisin, mun pitäisi muodostaa liitto Yksinäisten Merten Naisen kanssa joka asuu Jumalan huoneen yksi kaukaisimmalla reunalla. Omat voimani eivät riittäisi vuohen kukistamiseen.

Sitten havahduin tähän maailmaan.

Mun ystävä sai mut tänään hymyilemään ja nauramaan, koska itse on niin ihana...sellainen enkeli <3

Kiitos Hanna kun olet mun elämässä.

...vaan tänne. Alkaa pikkuhiljaa vituttamaan paskanjauhajat kun ne kuvittelee että muut ovat samanlaisia. Entä jos ei kiinnosta muiden elämät?

"Täh??? Olen ihan pihalla...otatkohan sä oikeasti vähän liian tosissaan? Ja välillä saa vittuilla ja välillä ei...tuota, saiskohan liitettyä tänne cityyn jonkinlaisen ******* epävarmuusmittarin että tietää asetella sanansa sen mukaan?
Olen ***** kanssa samoilla linjoilla että ei ehkä tämä ketju nyt edesauta asiaa...tätä on siis oikeasti todella vaikeaa ottaa tosissaan joten ilmeisesti tämä on otsa rypyssä laadittu...siinä tein sitten virhearvion ja heitin hurttia huumoria...itsehän peräänkuulutat sitä sarkasmia joka sivistyssana vittuilulle.

Ja asiasta kuudenteentoista...mitä tulee siihen että olet pelännyt sitä että mä olen varoittelemassa cityn naisia sinusta aivan kuin mulla olisi jonkinlaista valtaa ja ylipäätään kiinnostusta Tehdä Haittaa Kenellekään kulisseissa, niin sori, ei kuulu tapoihin joten turha pelko.

Pyytäisin vaan sellaista pientä palvelusta ettei enää tarvitsisi törmätä tällaisiin paskapuheisiin jotka perustuvat pelkkään olettamiseen...ne alkavat pikkuhiljaa ärsyttämään mua kun niihin törmää useammasta suunnasta. Olen ehkä saattanut olla jokusen exäsi olkapää, mutta se ei tarkoita sitä että ajattelisin susta rumasti...mulla ei ole siihen varaa, koska en ole itsekään täydellinen...mutta kun törmää sun puheisiin puskien kautta, niin alkaa ajattelemaan pikkuhiljaa rumasti...ymmärrätkö ystäväiseni mitä ajan takaa? Pakko nyt sanoa tämä julkisesti kun ei muuten tunnu menevän perille.

En oikein muutenkaan ymmärrä sun fiksaatiota siitä mitä Muusis ajattelee...jos city alkaa menemmän liikaa ihon alle ja nimimerkit alkavat elämään sun päässä omaa elämää, voi ottaa vaikka vähän taukoa. Tekee hyvää itse kullekkin. Be strong young Skywalker...ihan sama se mulle on, viuhuuko se valomiekka vai ei...kunhan se shaisse siellä kulisseissa loppuu, ärsyttää tuollainen ämmäily ilman oikeaa syytä.Luulo ei ole tiedon väärti, ymmärrän joskus enemmän kuin voi edes arvailla."

Alkoi kyllästyttämään, joten tuli tarve sanoa napakasti...ei kuulu tapoihini tällainen avautuminen, mutta kun huomaa ettei asia mene perille yrityksestä huolimatta, niin alkaa se minunkin ymmärrykseni loppumaan...ei se ole ihan niin rajatonta kuitenkaan.
En kommentoi tätä asiaa enää tämän enempää.

Naapuripöydässä nainen
pisarat ilmassa
käsien tehden kaaria
kertoo kuinka hänen työnsä
määrittää elämänlaadun
ja mies jota hän ei ehkä
tunne paremmin
on autopilotilla moodilla
jossa kuunnellaan
mutta ei sisäistetä
nyökytetään epärytmisesti
kuin kana
joka yrittää
saada siemen liikkumaan alas
ja tulen ajatelleeksi
mitä vaarallista on
sanoa ettei voisi
vähempää kiinnostaa
pelaako toinen silloin
kuvitteellisen
minuuden puolesta
sisäistä minuutta vastaan

-Ja miten tulisi suhtautua
henkilöön
joka ei heittäydy
sellaisena kuin on
oletusten varassa
ei uskalla
hyvien tapojen
teennäinen vankila

Minuuteni älyllinen osa
tulee aina kaipaamaan vastetta
reaktioita palautetta
intohimoista mielipiteenvaihtoa
ettei koskaan vaan
olisi karikatyylinen
itsestäänselvyys
jonka tehtävä on
täydentää toisten minuuksia
sillä olen niitä
jotka saavat inspiraatioita
kaikesta mikä on ympärillä
ja elää liikkuu pyörii
siinä missä he
eivät avaa ovia joissa on
kysymysmerkki
niin taas minä
näen tähtisadetikkuja
yhtä innoissani
kuin silloin joskus

Mitä enemmän ja mitä useammalle
selittää omaa totuuttaan
sitä enemmän haluaa
että muut näkisivät samoin kun hän
ymmärtämättä sortuvavansa
manipulointiin
pelko siitä että jää ulkopuolelle
synnyttää tarpeen ohjailla massoja
saada heidät näkemään kuin itse
vaikka itsekin silmät suljettuina
kun ei uskalla nähdä
kokonaisuuksia
tajuamatta miten paljon
on hyvää tarkoitusta
ja väärinkäsityksiä
pelko on vastustamista
elämälle nöyryys
hyväksymistä
asiat tapahtuvat
omalla painollaan

On hänellä taito puhua viisaita
tietämättä mistään mitään
kuin poimisi sen olennaisen
sieltä jostain
muovaisi siitä tunnistettavan hahmon
saada muut nyökyttelemään
"olet oikeassa"
vieden oikeuden olla väärässä
sillä he uskovat
ja lakkaavat uskomasta
heti kun huomaavat
ettei hän aina tiedä
tajuamatta etteivät tiedä
sitäkään vähää
elämä roikkuu
muiden mielipiteitten varassa
ja minuus häilyvä viiva
kun kaikki aika menee siihen
kun miettii mitä muut ajattelee
mitä kannattaisi tehdä
mistä hyötyisi eniten
tyhjiä sanoja
autopilottipersoonat
ilman omaa ohjausta
tässä hetkessä

On hänellä taito puhua viisaita
kun uskaltaa
ei ymmärrä pelata elämää
mahdollisimman riskittömäksi
maksimoiden voitot
mitkä voitot
elämään tänne on tultu

Hyppää.

Saavutan unen silloin kun pitäisi normaalisti herätä...koko päivä menee pilalle ja toimintakyky aika nollan luokkaa. Tulin muutamassa viikossa nukahtamislääkkeelle immuuniksi eikä Tenox enää tehoa. Ylipäätään olen itseeni pettynyt siinä mielessä etten pysty nukkumaan...mitä enemmän stressaan asiaa, sitä varmemmin valvon kokoyön.

Puolentoista viikon päästä menen töihin pitkän sairasloman jälkeen. Koen sen hyvänä asiana ja suhtaudun innolla siihen että saatan vaihtaa koko sairaalaa...jotenkin olen työkuvioissa sen verran levoton, että olen onnellisin silloin kun vaihdan maisemaa säännöllisen epäsäännöllisesti, en ole kovinkaan vakiintujatyyppiä. Siinä on se hyvä puoli kun on vakituinen työntekijä isossa kompleksissa, saa siirrettyä itsensä pois aina kun alkaa tökkimään.

Vaikka ei nyt siitä ole ollut kyse...krooninen unettomuus yhdistettynä bibolääritaipumukseen saa minkä tahansa asian tökkimään. Nyt on opittu kantapään kautta taas vaihteeksi...vielä kun löytäisi sen balanssin. Onneksi olen ympäröity hyvillä ihmisillä <3