Välillä tulee sellaisia ajatuksia mieleen, että mun elämä on pilalla...rikkinäinen sähköjohto piinaa oikeaa jalkaa ja tuntuu etten voi tehdä mitään, tai mennä mihinkään. Ja vaikka olen toitottanut miten musta on ihanaa olla sinkku, niin nyt jotenkin on sellainen olo että kaipais sellaista tunnetta kun joku pitää huolta ja hoivaa...saisi olla reppana ihan luvan kanssa.
Nyt kyllä vähän masentaa...toivon että tämä kipujakso menee nopeasti ohi ja pääisisin taas salille, niin ei tarvitsisi ajatella synkkiä kyyneleet silmissä. Olen kyllä aika säälittävä ihminen.