Runosuolesta

Eilinen päivä harmitti mua ihan vietävästi kun en voinut olla provosoitumatta...yleensä taas olen vähän sellainen hymyilevä hölmö etten edes välttämättä tajua edes että mulle mitenkään vittuiltaisi...

Sanoin pahasti, mikä oli ehkä toisen pyrkimyskin...hehkutti sitten muualla miten nyt on niin tyytyväinen olo. Mä en taas pidä riitelystä...siinä kumpikin menee ihan typerälle tasolle. Suututti vaan niin mielettömästi se koko lähtöasetelma, koska perjantaina näimme pikaisesti eikä silloin ollut ilmassa minkäänlaisia katkeruuden tunteita. Antoi kyllä taas ihan toisenlaisen kuvan, tai sitten ne mielialat vaan muuttuivat...no, kai sitä miehillekin voi tapahtua, itselläni heittää ainakin silloin tällöin aika lahjakkaasti.

Mutta olen myös huomannut että täällä on valtavasti mielenkiintoisia persoonallisuuksia...tosin taidan ihan kaverimielessä vaan tutustua, kun en mä taida olla kovin hyvä itsekään näissä parisuhdejutuissa.

Ehkä puuttuvan tiedon voi korvata halulla oppia, viisautta hyvällä tahdolla ja harkitsevuutta vilpittömyydellä.
Sydäntä ei korvaa mikään, sen puute näkyy teoissa ja toiminnoissa, vaikka kuinka olisi tietäväinen ja harkitseva.
Onnea ei saavuteta teoriassa vaan käytännössä.

Että se meikäläisen zeneistä kuluneelta vuorokaudelta.

Sellaiset ihmiset ovat mukavia jotka pysyvät sanojensa takana ja osaavat nauraa virheilleen peittelyn sijaan. Usein ihmiset kieltäessään ongelmansa tahtovat sitten provosoida muita jotta saattaisiin sitä spottia siirretyksi...siihen psykologiseen paskaleikkiin ei pitäisi mennä mukaan.

Mutta jos jotain huonoa niin jotain hyvääkin...kiitos pikaviesteilyistä monille fiksuille ihmisille =)

Ollut laiska päivä...lähinnä sitten vaan jauhanut paskaa keskusteluissa.

No, ei se mitään =)

Olenkohan mä sitoutumiskammoinen vai alkanut ottamaan vastuuta perheestäni laajemmalla tasolla? Ennen on oma minuus ollut lähes rajaton, sormien läpi on katsottu...mutta sen jälkeen kun sain lapset taisteltua luokseni, musta on tullut leijona-äiti. Kun lapset olivat pieniä, en mä hirveästi ajatellut miten esim. mun suhteilut heihin vaikutti, vasta kuin jälkikäteen. Sitten tulikin kaikenlaisia loppuunpalasia sun muita...

Nyt mä ennalta-ehkäisen. Vai onkohan se sittenkin sitä etten loppuen lopuksi usko siihen että voisin olla miehen kanssa onnellinen, rakastua ja niin pois päin?

Äh. Olen sinut mun vikojen ja rajotteiden kautta, tunnen heikkouteni ja hyväksyn ne....tiedän että monia tuntuu rienaavan myös mun syväluotaus ja analysoiminen koska se pakottaa tarkastelemaan myös itseään...en aina välttämättä osaa ottaa huomioon sitä, ettei se muille ole aivan yhtä harmitonta ja spontaania...jotkut suojelevat sisustaan hyvinkin paljon, sen sijaan kun mä kerron lähes kaiken kuukautiskiertoa myöten. Ymmärrän että normi-ihmisellä joka elää kasvatuksensa mukaisesti sillä samalla kaavalla, voisi olla mun vieressä hyvinkin vaikeaa....mutta kun sitä on hieman epä-sovinnainen, niin sitten sitä on. Jotain se korpeaa ja jotain kiehtoo...

En mä ole perinteistä vaimomatskua ollenkaan...mä jotenkin haaveilen sellaisesta keskinäisestä yhteydestä jossa sanotaan sitä mitä tarkoitetaan, pidetään se mikä luvataan ilman naamiota ja ilman vastuun siirtoa. Tiedän että itse siihen pystyn. Joustaa ja sopeutua...mutta ei ehdollistua.

Oli kauhea päivä töissä siitä sen enempää muuta kuin että hieman epäreilua...ei se mitään, eivätköhän tajua. Saanut kiitosta ja joissakin se on herättänyt närää. Parempi antaa olla...osa tuntuu tajuavan asian oikean laidan ilman selittelyitäkin. Se riittää.

Kotonakin oli odottamassa kunnon matsi...poika oli jäänyt valehtelusta kiinni, ja sen sijaan nosti sitten sodan pystyyn kuin malttoi odottaa mun reaktiota. Kyllä sitten jäbä loppuen lopuksi rauhoittui...haleihin päättyi sekin.

Ja kaikkea muuta...ei tässä nyt mitään maanjäristystä ole, mutta muuten vaan vähän apea fiilis. Tai oikeastaan aika gagga, monista erinnäisistä syistä johtuen.

Se hyvä puoli on, että tällaisten tuntemusten jälkeen ohikulkevan pierukin tuntuu todella ihanalta ja huumaavalta....sitä odotellessa *virn*

Olen ollut toukka...ensin pieni...sitten olen nakerrellut lehtiä, välillä pudonnutkin puusta, mutta kiivennyt sitten uudestaan. Tuuletkin ovat heitelleet mua puusta puuhun...ja joskus olen tullut kipeäksi kun mussutellut myrkyllisiä kasvin osia. Olen ollut kipeänä mutta toipunut...ja kerran lintu nappasi, onneksi se lensi päin heijastavaa peililasia ja tipahdin suusta.

Nyt olen lihava. Olen kantapään kautta viisastuvaa tyyppiä ja ahminut elämää, varjopuoliakin. Olen oppinut huonoista valinnoista siten etten enää pidä niitä huonoina vaan oikeastaan välttämättömänä mun henkiselle kasvulle...olen ollut kesken. Ensin vastustin sitä ajatusta etten ole heti valmis ja viisas ja tajua kaikkea luonnostaan, mutta kun hyväksyin keskeneräisyyteni, tajusin myös tämän toukkamaisuuden olevan vain välivaihe. Hetki. Ei enää ahdista se että en olekaan heti valmis perhonen...

Sitäpaitsi perhoset saattavat elää vain päivän, toukkavaihe on pidempi.

Jonain päivänä
johon menee
vielä jonkin aikaa
löydän sellaisen
ihmisen
joka ei anna
heikkouksiensa
hallita

Antaa
minullekin
oman tilan
rakastaisi
ei pelaisi
valtapelejä
salatakseen
särönsä

Niistä
minä
juuri
pidän

Olen nauranut skidien jutuille...

Heitin pojalle kommentin että välillä olen vähän kuutamolla...poika siihen vastasi että olet aika paljon, sulla on yö joka päivä =)

Tänään se sitten selitti että ihmisten pitäisi olla saman arvoisia ja samalla tasolla...niikuin kengät kun ne laittaa jalkaan, tai silmät...ja miltä se näyttäisi jos kävelisi pää vinossa =) Mä nauroin...voi jestas että mä nauroin.

Tyttö sitten taas selitti että äiti, sulla on täydellinen vartalo vaikka oletkin alapäästä lihava...se on hyvää fantastista lihaa.

On se mukava kun on verbaalisia lapsia. Vaikka suun soitoksi se kieltämättä joskus menee...siinä on kuitenkin sellaista lämpöä. Illalla sitten totesivat yhdestä suusta että meidän perhe on paras.

Tuli tippa linssiin. Vaikka miesjutut ei mulla oikein wörki, olen onnellinen koska mulla on ihanat lapset.

Työviikko verotti. Vaakakupit heiluu. Ei liiku mitään syvällistä, mutta keskusteluissa on kivaa läppäillä.