Kalle Kustaan alamaisten puuhailut ovat suomalaisille melkoinen mysteeri. Tukholmasta suomalainen löytää Burger Kingin sekä Vanhan Kaupungin. Jokunen raapaisu saattaa käsitellä myös hippien Gran Canariaa eli Berliiniä.
Pidän Sticker-artista katutaiteen muotona. Olenkin aiemmin kirjoittanut, mitä Sticker-Art oikein tarkoittaa. Koska itse yritän toisinaan ikuistaa tarrojen lyhyen eliniän, haluan tämän vuoksi jakaa nämä pienet humoristiset silmänilot myös teidän kanssanne. Mukana saattaa olla myös kuvia talvisesta Tukholmasta.
Hans Appelqvist on Malmöläinen muusikko ja artisti. Kriitikot ovat ylistäneet häntä jo vuodesta 2002, jolloin hän julkaisi ensimmäisen albuminsa ToneFilm.
Appelqvist keskittyy musiikissaan elektroniseen ilmaisuun. Hän sekoittaa musiikkiinsa dialogeja, monologeja sekä haastatteluja. Albumit ja biisit ovat hyvin erilaisia toisistaan, ja näin ollen musiikki koukuttaa pian kuulijansa. Eteenkin viimeisin albumi, Sjunga slutet nu on kuunneltava alusta loppuun yhdellä kertaa.
Esikoisalbuminsa hän julkaisi vuonna 2002, joka kulkee nimellä Tonefilm. Tätä albumia on kuvailtu hänen kaikista elektronisimmaksi albumiksi, jonka pitää paikkaansa. Kuuntelemisen arvoinen on eteenkin kappale Bakfyllero. Kappale sisältää miehen ja naisen välisen dialogin, joka kitaran kanssa luo kappaleelle viehättävän sisällön. Appelqvist käyttää albumilla myös elokuvakoneen ääniä, jotka luovat kappaleisiin dramaattista luonnetta. Viimeisin albumi, Sjunga slutet nu, kaikessa kauneudessaan viehättävä albumi. Jokainen kappale on täysin erilainen ja kuulija voikin löytää kappaleista muun muassa tiettyjen instrumenttien keskelle taitavasti rakennettuja äänninmaailmoja.
Appelqvist on julkaissut lisäksi kolme muuta albumia: Bremort 2004, Naima 2006, Sifantin och Mörkret 2007. Lisäksi hän on julkaissut muutamia EP:itä sekä MP3:siä.
Lavaesiintyjänä Appelqvist on kaikkea muutakin mikkiin hoilaava trubaduuri. Live-esiintymiset voivat sisältää lähes mitä vain ranskankielisistä balladeista äänileikkeihin. Kaiken kaikkiaan Appelqvistin live-esiintyminen ja musiikki ovat katsojaansa ja kuulijaansa syvästi koskettavaa.
Appelqvist on voittanut useita palkintoja tunnustuksia.
Hans Appelqvistin musiikkia löytyy esimerkiksi Spotifystä, Soundcloudista ja Youtubestakin.
Linkki Soundcloudiin:
Linkki
Svenska Dagbladet kirjoittaa nettilehdessään suurilla kirjaimilla Polisen kände till hot. Kyseinen otsikko viittaa eiliseen rasismin vastaiseen mielenosoitukseen ja sen väkivaltaisiin tapahtumiin. Mielenosoituksen tarkoitus oli näyttää tukea rasismin vastaisuudelle. Kulkueessa marssi lähinnä lapsiperheitä, vanhuksia sekä normaaleja aikuisia, jotka olivat jo pidemmän aikaan olleet huolissaan Kärrtorpin vallanneesta uusnatsismista ja levottomuuksista
Paikalla ollut poliisi tiesi hyvin, että oikean ja vasemman kohdatessa paukkuu ja rätisee. Eilisessä mielenosoituksessa paukkui ja rätisi sitten oikein kunnolla. Poliisi pidätti ainakin 28 uusnatsia, joita nyt syytettään muun muassa murhan yrityksestä, väkivaltaisesta käytöksestä, kiihotuksesta kansanryhmää kohtaan sekä väkivallasta virkavaltaa kohtaan. Kaksi poliisia kiidätettiin sairaalaan, kaksi henkilöä sai puukosta.
Moni on nyt jälkeenpäin kritisoinut poliisia sen huonon valmistautumisen vuoksi. Mielenosoitukseen oli kerääntynyt noin 500–800 mielenosoittajaa eri ikäluokista ja vain noin 30 poliisia. Kun 50 mustiin pukeutunutta uusnatsia hyökkäsi ihmisjoukkoon heittäen pulloja, äänikranaatteja ja savuja ei poliiseilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää järjestystä yllä kahden väkijoukon välillä. Äärivasemmisto ja – oikeisto ovat aiemminkin osoittaneet mieltään, mutta aiemmilla kerroilla poliisilla on varautunut äärimmilleen viedyillä turvajärjestelyillä, jottei tämänkaltaisia yhteenottoja pääsisi tapahtumaan.
Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen ja oikeus marssia tärkeäksi koetun asian puolesta. Poliisin tehtävä on kuitenkin huolehtia, ettei väkivaltaisia yhteenottoja pääse puhkeamaan. Kaikenlisäksi poliisin tulee olla koulutettuja tilanteisiin, jossa kaksi mahdollisesti vihaa puhkuvaa väkijoukkoa yrittää ottaa ylivallan. Tässä ruotsalaiset poliisit ovatkin ihan suhteellisen hyviä, sillä ruotsissa on kokemusta urheiluhuliganismista ja mellakoinnista jo entuudestaan. Mutta aatteet eivät ole kuin vaatteet.
Kaikista tärkein pointti tahtoo olla kuitenkin se, että etteivät politiikka ja väkivalta sovi yhteen. Poliittisilla päättäjillä ja heidän esimerkeillään on melko suuri osa siinä, miten me kansalaiset tulemme toimeen keskenään. Jos poliitikko marssii kadulla rautaputki kädessä kutsuen naisia huoriksi ja muita babbeksi on tällä auttamattomasti vaikutusta kansalaisiin ja heidän käytöksen. Jos poliitikot ajattelevat, että kiihotus kansanryhmää kohtaan tulisi laillistaa, ajavat he toiminnallaan Kärrtopin kaltaisia vakivaltaisuuksia hyväksytyiksi. Ketä poliisi sitten suojelee?
Voin kuvitella, että Suomesta katsottuna mielenosoitukset, jotka koskevat ääriliikkeitä, tuntuvat kaukaiselta. Kyseessä on kuitenkin maailman laajuinen ilmiö, joka varmasti kohta oireilee myös Suomessa, ellei oireile jo.
dn.se
svd.se
Nainen ja mies ovat taistelleet herruudesta ja oikeuksistaan yhteiskunnassa useita vuosikymmeniä. Tämän asemasota jatkuu edelleen eri kentillä, eikä lopullista rauhaa näiden kahden osapuolten välillä ole ainakaan vielä nähtävissä. Feminismi on historian saatossa vyörynyt kolmessa aallossa. ”Feminismi tarkoittaa vallitsevien käytös- ja toimintatapojen kyseenalaistamista. Feministit haluavat laittaa uusiksi sekä miesten että naisen roolit, ettei kenenkään nuttura kiristäisi tai kauluspaita kuristaisi.” Vaikka feminismin toinen aalto koettiin jo 1960–70-luvuilla, väittäisin, että eteenkin oikeudet seksuaalisuudesta ja tasa-arvoisesta asemasta ovat tänä päivänä edelleen tärkeitä puheenaiheita.
Naisten oikeuksia vaativia tahoja ja kirjoituksia pulpahtelee mediassa silloin tällöin. Artikkelit ja blogitekstit saavuttavatkin yleensä runsaasti suosiota. Feminismillä on omat kannattajansa ja heistä vahvempia, näkyvissä rooleissa olevia, katsotaan edelleen päästä varpaisiin. Jos nainen kritisoi miespuolisten päättäjien päätöksentekoa joko kirjoittamalla heidän toiminnastaan, tai jostain ihan muusta, on kyseessä auttamattomasti feministien salaliitto.
Monet naiset keskittyvät myös kirjoittamaan naisten oikeudesta heidän omaan kehoonsa ja ulkonäköönsä. ”Olet kaunis sellaisena kuin olet”. Blogimaailma on täynnä itsetunnon oodeja. Näissä teksteissä kehotetaan naisia hyväksymään oma keho kaikkine muhkuroineen ja virheineen. Kysymykseksi nousee, kuka määrittelee, mikä lasketaan virheeksi ja mikä on täydellinen keho?
Mainokset, elokuvat ja lehdet ovat rakennettu miesten näkökulmista. Elokuvissa miehet saavat nautintoa katsoessaan naisnäyttelijöitä, mutta myös miesnäyttelijöitä, koska he voivat samaistua miesnäyttelijän rooliin. Naisnäyttelijät tarjoavat miehille visuaalista silmänruokaa. Mainokset määrittelevät naisihanteen luoden utopiaa täydellisestä kehosta. Juorulehtien otsikot hehkuttavat julkisuudenhenkilöiden selluliiteistä ja rypyistä. Tämä tuo naislukijoille inhimilisyyden tunteen omaa kehoa kohtaan, sillä lehtien kuvat paljastavat julkkisten muokkaamattomat roikkuvat takapuolet. Parempaan journalistiikkaan perustuvat naistenlehdet taas kirjoittavat menestystarinoita ja utopioita naisista, jotka ovet selvinneet elämää suuremmista koettelemuksista ilman kolhuja.
Tavallisille Naisille ja nuorille on tullut tarve näyttää omaa selviytymistarinaa erilaisissa medioissa. Ulkonäköpaineet ovat luoneet erilaisia kanavia, joissa naiset kertovat heidän painonpudotus prosesseista ja ruokavalioistaan. Kuvat näillä foorumeilla ovat toisinaan lähes pornografisia, sillä eiväthän ne lihakset näy vaatteiden alta. Kuvien kuvakulmat ovat monissa lähes samanlaisia, sillä joku on huomannut asennon, jossa keho näyttää mahdollisimman pieneltä. Kuvia lisätään yleensä saliharjoittelun tai urheilusuorituksen jälkeen. Mistä tämä ilmiö tulee ja miksi se on niin suosittu?
Minulla on ystävä, joka lisää kuvia eräälle forumille itsestään edellä mainittujen normien mukaisesti. Hän on aina ollut urheilullinen, mutta liikkunut hyvänolon vuoksi. Hän tapasi kuitenkin miehen, joka patistaa hänet salille joka päivä. Miehen tavoite on, että ystäväni tiputtaa ainakin kymmenen kiloa painostaan ja muuttaa ruokavaliotaan. Silikonitissit eivät olisi pahitteeksi. Valitettavasti esimerkki ystävästäni ei ole kovinkaan harvinainen. En tarkoita tällä sitä, että miehet pakottavat naisia muuttamaan kehonkuvaansa hinnalla millä hyvänsä. Itse tulkitsen sen lähinnä niin, että kyseessä on median ja vinoutuneen naiskuvan avioliitto.
Miehet haluavat, että naiset näyttävät hyvältä, koska he vastaanottavat kuvia täydellisistä naisihanteista passiivisesti useista medialähteistä päivittäin. Naisia koskee sama ilmiö. Jos naisella ei ole itsekunnioitusta ja mies haluaa naisen olevan rasvaton Hollywood-nukke, nainen tekee sen, ettei tarvitse olla yksin. Tiedän kirjoittavani rajua yleistystä, sillä kaikki naiset eivät todellakaan halua, onneksi!, näyttää samalta massalta. Ilmiö on kuitenkin yleinen ja huomattavissa ainakin Ruotsissa.
Tälle kirjoitukselleni on kuitenkin syy, samoin yleistykselleni ja se on enemmissä määrin kasvava ulkonäkökeskeisyys ja itsekunnioituksen lasku. Ulkonäkö hallitsee kaikkia elämämme osa-alueita, ainakin täällä Ruotsissa. Tämä ilmiö on seurausta yhteisistä globaaleista ihanteista, mutta myös yksinjäämisen pelosta. Massaan kuuluminen tuo turvaa. Jos minäkin yritän näyttää elokuvan tai mainoksen misulta, ehkä minäkin tulen hyväksytyksi ja saan kavereita. Kieroa, eikö?
Lainaus:
www.vasemmistonuoret.fi/
Suomessa ja Ruotsissa on kuluneella viikolla kohuttu Pisa-tulosten romahduksesta. Molempien valtioiden ministerit, erikoisasiantuntijat sekä muut päättävät tahot ovat kauhuissaan koulusysteemeistään, tulevien veronmaksajien kyvyistä sekä opettajiensa tasosta. Nämä henkilöt heittävät pallon ja syyt huonosta menestyksestä ainakin täällä Ruotsissa edellisen hallituksen niskoille.
Tänään on Suomen itsenäisyyspäivä. Suomelle itsenäisyys on monella muotoa hyvin tärkeä ja pullollaan muun muassa erilaisia symbolisia rituaaleja. Tuntematon Sotilas on monelle perinne, sinivalkoiset kynttilät syttyvät monen ikkunalaudoilla, lippu liehuu salossa, kansa kuolaa kättelevän eliitin perään, toiset toipuvat darrasta. Ainakin kerran vuodessa saa olla luvallisesti isänmaallinen ilman huonoa omaatuntoa. ”Siniristilippumme, sulle käsin vannomme sydämin.”
Muu maailma ja eteenkin Etelä-Afrikka suree tänään historiallisesti merkittävän presidentin, poliitikon, asianajajan, kansanisän, pelastajan sekä demokratian vannomattoman kannattajan poismenon johdosta. Nelson Mandela on nukkunut pois. Mustien vapaustaistelija ja demokratian puolestapuhuja on jättänyt tämän maailman siirtyen lukuisiin tulevaisuuden kirjoituksiin ja Indekseihin.
Etelä-Afrikan historia ja vapautumisprosessi on merkittävä koko maailman historian kannalta, paljon merkittävämpi kuin Suomen itsenäistyminen 1900-luvun alkupuolella. Etelä-Afrikan historiaan kuuluu niin kolonialismia, rotuerottelupolitiikkaa (Apartheid), suurvaltojen sikamaista käytöstä ja taistelua demokratiasta. Toivottavasti nuoret ovat sinut Etelä-Afrikan historian ja Nelson Mandelan kanssa.
Suomen suurmies, Mannerheim, tunnettiin myös nimellä ”valkoinen kenraali”. Uskon vakaasti, että suomalalaiset nuoret ovat tietoisia Suomen itsenäisyyttä edeltäneestä ajasta, jolloin valkoisilla ja punaisilla oli ”eriäviä mielipiteitä”. Itse ainakin muistan omilta historian tunneiltani, että sisällissota oli verinen, mutta valkoiset olivat niitä hyviä ja punaiset niitä pahoja. Tästä syystä Mannerheim onkin saanut nimen ”valkoinen kenraali”. Opettajat tai kirjat eivät maininneet mielellään sitä tosiseikkaa, että Mannerheim oli myös yksi niistä, joka lahtasi omaa kansaansa. Näin jälkeenpäin asiaa on helppo yksinkertaistaa, kun se ei enää itseä kosketa ja aikaa on kulunut.
Mandela ja Mannerheim ovat kaksi ikonia ja symbolista kansallista johtohahmoa. Molempien politiikka erosi hyvin paljon toisistaan ja he toimivat tuhansien kilometrien päässä toisistaan eri aikakausina, eri aikoina. Heidän vaikutuksestaan voi kuitenkin löytää yhtenäisiä piirteitä. Molemmat henkilöt ovat vapauden symboleja ja merkittäviä maiden historian kannalta. Oppilaat kouluissa tulevat opiskelevat ainakin Mannerheimin vaikutuksista, saavutuksista ja merkityksestä politiikkaan sekä historiaan.
Pisa-tulokset ovat romahtaneet ja koulu-uudistusta suunnitellaan. Suurinta uudistusta kohutaan matematiikan saralle. Lukuaineet ovat aina koettu toissijaiseksi, ainakin omissa kouluissani. Jälkeenpäin olenkin huomannut asenteiden vaikutuksen opetuksen sisältöön. Tämän voi huomata jopa yliopistossani ja opettajien kirjavalinnoissa. Lähes kaikki akateeminen aineisto on länsimaisilta tutkijoilta. Kävin läpi viisi kansainvälisen suhteiden merkittävää teosta etsien mainintaa Nelson Mandelasta, tuloksetta. Eipä ihme, että nuoret eivät tiedä asioista, jos heille ei tarjota mahdollisuuksia hakea tietoa ja oppia asioista laajemmalla perspektiivillä. Sitä, milloin itse tulin tutuksi Nelson Mandelan kanssa, en muista.Matematiikka on tärkeää, mutta niin on myös Nelson Mandela ja totuus Mannerheimista.
Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi ja levätköön Nelson Mandela rauhassa.
Sticker Art on katutaiteen muoto, jossa erilaiset kuvat, viestit tai symbolit välitetään tarrojen muodossa. Tarrat liimataan julkisille paikoille, kuten esimerkiksi tolppiin, postilaatikoihin tai liikennemerkkeihin. Tarrat voivat sisältää viestin, kuten esimerkiksi poliittisen sanoman tai osoituksen tuesta jollekin yhteisölle. Toisinaan tarrat ovat vain taidonnäyte taiteilijan kyvyistä. Yleensä kuvat syntyvät helposti tietokoneella.
Sticker Art on äärettömän kiehtova katutaiteenlaji. Tarroja voi löytää mistä vain. Tarrat ovat myös toisinaan todella kauniita ja hienosti suunniteltuja. Edullisen hintansa vuoksi samoja tarroja voi löytää ympäri kaupunkia. Toisaalta, toiset alueet raapttavat tarrat nopeasti pois, koska Sticker Art on luettu vandalismin alle. Toiset vertaatvatkin tarrataidetta graffiteihin.
Edullisuus, tehokkuus ja näyttävyys tekevät Sticker Artista tehokkaan tavan välittää viestiä eteenpäin.
2000-luvun alun poliittinen kakkuresepti on kaivettu uudelleen esiin. Alkuviikosta Ruotsin Demokraattien (Sverige Demokraterna, SD) puheenjohtaja, Jimmie Åkesson kohtasi kermaunelman ensimmäisen kerran. Åkesson oli kirjoittamassa nimikirjoituksia uuteen kirjaansa noin 200 mielenosoittajan keskellä, kunnes 60-vuotias nainen yllätti puheenjohtajan makealla unelmalla. Tortuttaja kertoi suunnitelleensa iskua viime viikosta lähtien kuuluessaan Åkessonin tulosta hänen kotikulmilleen. Kakun hän oli ostanut ihan tavallisesta ruokakaupasta. Mitään erikoista iskutaktiikkaa hänellä ei ollut; hän jonotti kirjaa nimikirjoituksen toivossa siinä missä muutkin taka-ajatuksenaan läväyttää kakku päin puheenjohtajan naamaria. Siinä hän onnistuikin. Haastattelussa kyseinen nainen kertoi olevansa huolestunut Ruotsin äärioikeiston suosiosta sekä koko Euroopan tilanteesta.
Jimmie Åkesson ei toki ole ainoa ruotsalainen silmiltään kermaa pyyhkinyt poliitikko. 2000-luvun alussa muun muassa Bosse Ringholm silloinen finanssiministeri sai kermaa päälleen ja onpa lätty osunut jopa itse tämän hetkisen kuninkaankin naamatauluun. Vaikka torttu on ”aseena” harmiton, nostaa se aina esille Lindin ja Palmeen murhat. Hälinä nousee poliitikkojen turvajärjestelyistä, empatia kohdistuu itse poliitikkoon ja torttuiskut koetaan hyvin vakavina. Harvemmin mietitään kuitenkaan sitä, miksi kakkuja lentelee tai kritisoidaan rillejä putsaavan poliitikon toimia.
Åkessonilla olisi korkea aika torttukahveille ja aika itsetutkiskelun. Hän oli valinnut pystyttää telttansa Tukholman Södermalmille, Nytorgetin alueelle. Aluetta pidetään ”hipsterien” asuinalueena, mutta itse täällä asuvana tiedän sen olevan pelkkää stereotypiaa. Niin tai näin, Södermalmmilla SD kannatusluvut ovat kaikista matalimmat koko Ruotsissa, joten paikkavalinta Åkessonilta oli tässä tapauksessa pelkkää provosointia. Södermalmilaiset ovat suurimmalta osalta puna-vihreitä, jonka kermainen maalitaulu tiesi varsin hyvin. Hänen puolueensa, joista suurin osa on tunnustanut kannattavansa natsismia tai uus-natsismia, eivät kuulu tälle puolelle kaupunkia. Näin argumentoi tortuttaja.
Åkesson ja hänen puolueensa edustajat ovat olleet hankaluuksissa median kanssa jatkuvasti. He ovat töpeksineet ja käyttäytyneet hyvin epäasiallisesti, sitten taas asiallisesti. Osa puolueen väestä on joutunut jättämään puolueen toilailujen (seksismin, rasismin ja syrjinnän) takia. Kaikesta huolimatta puolue porskuttaa eteenpäin. Ja mikä pahinta, viimeisin torttuskandaali toi Åkessonille vain enemmän sulkia hattuun.
Mediaskandaalit ja eteenkin poliittiset skandaalit ovat siitä katalia, että ne tahtovat olla paras ase politiikassa. Mitä enemmän skandaaleja puolue herättää, sitä enemmän huomiota he saavat. Torttuskandaalin sivutuotteena Åkesson sai kansan empatiat puolellensa. Onhan se nyt väärin tuolla tavalla toista kohti hyökätä, hyi hyi. Ruotsin Demokraatit ovat muutekin niin sanottu marttyyripuolue, joka joutuu jatkuvasti taistelemaan muun muassa uskottavuutensa puolesta. Heitä vihataan, heidän tekojaan ei hyväksytä ja heidät nähdään kaikin puolin vastenmielisinä, ja ihan syystä. Piti heistä tai ei, tämä onkin juuri heidän taktiikkansa. He pyrkivät tulemaan huomatuiksi personoimalla politiikkansa. Ruotsin Demokraatit pelaa likaista peliä median kanssa, joka on kaukana sivistyneestä poliittisesta ajattelusta ja intelligenssistä.
On kakkupalan arvoista miettiä SD:n poliittisen taktikoinnin ja median yhteyttä. Ruotsin Demokraatit vastustavat maahanmuuttoa ja kannattavat natsismia, mikä herättää kovia tunteita ja vastareaktioita. He, jotka kokevat, että tortuttaminen on ainoa keino vaikuttaa, joutuvat maksamaan teoistaan, mutta kaupanpäälle heidän inhon kohteet saavat lisää empatiaa ja enemmän kannattajia. Kuinka Ruotsin Demokraattien kannatus saataisiin laskuun? Sitä en tiedä, mutta ainakin intelligenssi ja älykkyys voisi olla hyvä resepti ainakin näin alkuun. Nämä heitä puuttuvat. Jauhoja, kermoja ja sokeria ei tässä kamppailussa tarvita.
Kaupungin hienoimman talon kellarista löytyy rivi varastokomeroita, jotka ovat täynnä pahvilaatikoita, suksia, turkiksia ja joulukoristeita. Komerorivin perältä löytyy yksi hylätty koppi. Hylätyssä kopissa asuu kettu Rasmus, jonka pesänä toimii vuosien varrella raihnastunut matkalaukku. Matkalaukun sisällä on lukuisia erimuotoisia ja värisiä tarroja muistona maailman matkoilta. Kettu Rasmuksen mieleisin tarra on soikea ja haalistunut, hieman jo kulmistaan irronnut tarra, jossa on maisemakuva lämpimästä merestä, palmuista sekä surfilaudasta.
Kettu Rasmus on yksinäinen kaupungin kasvatti. Hän tassuttelee suuren kaupungin asfalttikatuja päivät pitkät tuntien kaupungin jokaisen sisäpihan, puistonpenkin sekä roskapöntön kuin oman turkkinsa. Hienosto koirat, eteenkin puudelit ja muut hienommat hauvat eivät hänestä tykkää, sillä hän on oikea kettu. Toisinaan kettu Rasmus saakin kuulla ilkeitä herjauksia talon koirilta, sillä he eivät halua kettua kaupunkiin. Aluksi kettu Rasmus pahoitti tästä mielensä, mutta nykyään hän ei tästä mieltänsä pahoita, sillä hän on kaupungin kasvatti eikä tulisi pärjäämään villikettujen parissa.
Kettu Rasmus tapaa toisinaan hänen ainoaa ystäväänsä, Kalakauppiasta. Kalakauppiaalla on iso maha, harmaa tukka ja auto, joka päästää mustaa savua. Kalakauppias antaa Kettu Rasmukselle kalanjäänteitä tai muita herkkuja. Kettu Rasmus ja Kalakauppias ovat tunteneet toisensa pitkään ja he tapaavatkin jutella pitkät tovit iltamyöhään viimeisten asiakkaiden jo suoritetta ostoksensa.
Kalakauppias on ollut surullinen viime aikoina, josta Kettu Rasmus on ollut huolissaan. Kalakauppiiaan oveen ruuvattu lehmänkello ei ole kilkattanut niin usein kuin ennen vanhaan, sillä aivan muutaman tassun heiton päähän avattiin iso peltikatto ruokakauppa. Sinne kettu Rasmus ei ole uskaltanut mennä, koska pelkää, että hätä ei päästettäisi sisään. Kalakauppias onkin ajatellut muuttaa maalle ja sulkea pienen kalakauppansa. Voi kuinka surulliseksi kettu Rasmus tästä tulisikin. Toisaalta, ehkä Kettu Rasmus voisi vihdoinkin kokeilla Kalakauppiaan kuulua savusaunaa.
Melkein kaikki talot kettu Rasmuksen kaupungissa ovat korkeita ja kauniita. Ne muodostavat suuren panssarin molemmin puolin, niin ettei edes aurinko pääse lämmittämään katuja. Kettu Rasmus tietää kuitenkin yhden matalamman talon, jonka katolle pääsee kiipeämään suurta vanhaa vaahteraa pitkin. Tämän keltaisen talon katolla Kettu Rasmus katselee tähtiä aina iltaisin ja haaveilee matkalaukun soikeasta tarrasta. Kettu Rasmus unelmoi, että hän voisi joku päivä loikoilla rannalla palmujen alla muiden kettujen kanssa. Aallot iskeytyisivät hiekkaan ja aurinko lämmittäisi mukavasti punaista tuuheaa turkkia.
Vaikka kettu Rasmus on yksinäinen, on hän tyytyväinen elämäänsä hylätyssä kellarikomerossaan. Kettu Rasmus on kiitollinen, että on saanut asua matkalaukussa niinkin pitkään ja että hänellä on yksi ystävä. Kaikista eniten kettu Rasmuksen mieltä lämmittää se, että hän on kaupungin ainoa kettu.
Uutisten perinteinen tarkoitus on tarjota asiallista informaatiota laajalle yleisölle. Suurin osa yleisöstä uskoo, että uutiset, lehdistö ja media kertovat puhtaan totuuden yleisölleen eikä viestin poliittista kantaaottavuutta tai manipulaatiota osata edes kyseenalaistaa. Jos uutiset raportoivat jostakin, se on auttamattomasti oltava totta. Näin ollen jo pelkkä maininta, kuva tai uutisintro kiintiöpakolaisista, globaalista yhteisöstä tai eurooppalaisesta liittovaltiosta saa joidenkin karvat nousemaan pystyyn.
Yleisön joukosta löytyy kuitenkin median kovia kriitikoita, jotka uskovat, että median sisällön tarkoitus on kontrolloida lukijoita, kuuntelijoita ja katselijoita sekä saada heidät uskomaan tiettyihin asioihin, käyttäytymään tietyllä tavalla sekä hyväksymään tietyt poliittiset päätöksenteot. Anette Kuhn (1985) kuvaakin sopivasti, että pelkästä kuvasta ei käy ilmi viestin sisältö kokonaisuudessaan. Merkitykset ovat aina kytköksissä esimerkiksi uutisen etsittämistapaan, katsojiin, sekä sosiaalisiin muodostelmiin. Näin ollen onkin mielenkiintoista tarkastella, voiko uutisten sisältöä käsitellä objektiivisena tiedonlähteenä vai onko uutisten sisältö sekä kokonaisuus rakennettu vaikuttamaan esimerkiksi katsojien käyttäytymiseen ja mielipiteisiin.
Luonnon katastrofin, terrori-iskun tai kriisien sattuessa informaatio on saatettu yleisön tietoisuuteen. Hyviä esimerkkejä kyseisistä tapahtumista on esimerkiksi Hurrikaani Katriina New Orleansissa, 9/11 New Yorkissa tai vaikkapa pommi-iskut Bostonin maratonilla. Kaikki edellä mainitut ennalta arvaamattomat tapaukset saavuttivat uskomattoman paljon huomiota maailmanlaajuisesti. Näille kolmelle tapaukselle on kuitenkin yhteistä se, että ne kaikki ovat sattuneet länsimaissa ja näin ollen tapaukset saavuttivat äärimmäisen paljon huomiota globaalissa mediassa. Länsimaalaiset reagoivat kyseisiin tapahtumiin raskaasti niin henkisesti kuin fyysisestikin vaikka maantieteellinen välimatka kyseisiin tapauksiin oli huomattava. Uutiset herättivät tuntevat tunteita yleisön keskuudessa saaden yleisön tuntemaan empatiaa uhreja kohtaan kun taas viha ja negatiiviset tunteen kohdistettiin mahdollisiin tekijöihin.
Näiden uutisten rakennetta ja sisältöä värittivät henkilöhaastattelut, itkevät omaiset, ammattimainen kamerankäyttö sekä lukuisat analyysit, jotka auttamattomasti tukivat uhrien ja länsimaiden viattomuutta. Iskujen syitä, vajaavaisuuksia turvajärjestelyissä tahi mahdollisia virheitä jälkitoimissa ei nähty tarpeelliseksi uutisoida laajemmalle yleisölle. Kyseessä olevissa tapauksissa viestin tärkein merkitys oli informoida ja manipuloida yleisöä länsimaiden viattomuudesta sekä niiden toisten pahuudesta.
Reaktiot, sitoutuminen ja tunteet ovat täysin erilaisia silloin kun vastaavanlaisia ennalta odottamattomia tapaturmia, kärsimystä tai sotia uutisoidaan kauemmista maista, esimerkeiksi Lähi-idästä tai vaikkapa Afrikasta. Näiden alueiden maat, kansalaiset sekä kulttuurit ovat yleensä nähty erilaisina kuin mitä me itse olemme, jonka vuoksi uutisten luonne on sensaatiomainen, stereotyyppinen tai jopa manipuloiva. Uutiset ovat rakentuneet esimerkiksi matkapuhelimella kuvatun materiaalin varaan luoden mahdollisimman sensaatiomaisen kuvan maiden levottomasta luonteesta. Toisinaan myös uutisen faktat voivat olla vajavaisia, valikoituja tai keskitetty käsittelemään vain tiettyä epäoleellista aihepiiriä.
Tapa rakentaa uutiset niin, että ne vaikuttavat laajemman yleisön kykyyn tulkita viestin sisältöä tai ottaa osaa tapahtumiin ei välttämättä ole aina ennustettavissa tai välitön paha. Kun kyse on tulenaroista maista, kulttuureista tai kansoista, tulisi uutisten tehdä muutakin, kuin vain välittää välttämättömät faktat. Uutiset objektiivisena todellisuutena tulisi rakentaa, selittää sekä kehittää laajempi ymmärrys kyseisistä tapahtumista, jotta yleisö voisi ymmärtää eri kulttuureita, rakentaa asiallisia tunteellisia kytköksiä ja ottaa osaa tapahtumiin aivan kuten yleisö reagoi uutisiin länsimaista uutisoitaessa.
Jos ja kun uutiset vaikuttavat yleisön ymmärrykseen maailmasta sekä kaukaisista kanssaeläjistä, voivat uutiset tarjota yleisölle hyvän moraalisen keinon kehittää kosmopoliittista ajattelukykyä, lisätä heidän kykyään identifioitua kärsiviin sekä kehittää kykyä havainnoida samanlaisuutta heistä, jotka on aiemmin nähty erilaisena tai jopa uhkana. Uutisten rakennetta tulisi muuttaa myös niin, että uutisten sisältö ja rakenne tulisi olla kytköksissä syihin eikä vain pintapuoliseen sensaatiohakuiseen ja manipuloivaan faktaan.
Minun koulusta löytyy opinto- ja uraneuvoja, psykologi, pappi, terveyspalvelut, mahdollisuus kehittää akateemista kirjoittamista niin ruotsiksi kuin englanniksi. Henkilö, joka opettaa ja rohkaisee esiintymään. Henkilö, joka opettaa opiskelutekniikoita sekä kuraattori. Henkilö, jonka kanssa voi keskustella alkoholinkäytöstä. Henkilö, joka auttaa yrityksen perustamisessa. Miltä teidän koulun opiskelijapalvelut tai työmahdollisuudet näyttävät?
Suomen koulujen budjetteja karsitaan kovalla kädellä. Luokkakoot kasvavat, kirjat kierrätetään, eikä opintopalveluihin ole varaa. Lahden ammattikorkeakoulun tilanne on huolestuttava. Oppilaiden mahdollisuus lähiopetukseen vähenee, sillä on liikaa pyydetty maksaa palkkaa. Anteeksi ymmärsinkö oikein, että oppilaat eivät saa tulla kouluun, koska on liian kallista maksaa opettajille palkkaa? Uutisissa on mainittu myös yleisesti aloituspaikkojen vähennyksistä kaikissa korkeakouluissa. Samaan aikaan huudetaan nuorten syrjäytymisestä, työttömyydestä ja suurien ikäluokkien tulevista haasteista yhteiskunnalle. Miten suomen päättäjät ovat ajatelleet parantaa nuorten asemaa ja tulevaisuutta, jos aloituspaikkoja vähennetään maassa jossa nuorilla ei ole töitä? Ilman asiallisista koulutusta on hankala saada töitä ja tämän olen itse oppinut jo peruskoulussa. Jos olen ymmärtänyt väärin, olen jäänyt paitsi tärkeästä informaatiosta tai jos olen yksikertaisesti tyhmä, olkaatte hyvä ja oikaiskaa jos tämä yhtälö on muuttunut. Yhtälö nuoret + koulutus = töitä, tuntuu olevan Suomessa kuitenkin utopiaa.
Olen viittä vaille valmis omissa opinnoissani ja olen onnellinen, että olen suorittanut opintoni täällä Tukholmassa. Olen kuitenkin opiskellut myös Vaasan yliopistossa ja kiinnostuinkin vertaamaan opiskelijoille tarjottavia palveluita. Vaikka koura ei ole näyttänyt kouraisseen pahiten Vaasan yliopistoa, on opiskelijapalveluissa huomattava ero. Vaasan yliopisto tarjoaa välttämättömät opiskelijapalvelut, kuten psykologin, urapalvelun, terveyspalvelun sekä opinto-ohjauksen. Olen varma, että joissakin kouluissa asia on vielä pahempi eikä koululla ole esimerkiksi varaa tarjota oppilaille psykologia.
Tukholmaan muuttaa yhä enemmän suomalaisia parempien opiskelumahdollisuuksien perässä. Myös muut yliopistot ovat suosittuja, kuten esimerkiksi Uppsala, Lund ja Malmö. Itse suosittelen ruotsalaista yliopistoa. Huhut ja vanhanaikaiset käsitykset siitä, että ruotsalainen yliopisto olisi huonompi, aliarvostettu tai epäakateeminen on täyttä puppua. Itse olen kuullut sanonnan ”Se on niitä Uppsalan ekonomeja”, joka tarkoittaa, että koulutus on huippuluokkaa. Se, joka on opiskellut viisi vuotta Suomessa suomeksi, osaa varmasti hyvän suomen kielen. Mutta suomalainen, joka on opiskellut kolme vuotta Ruotsissa osaa sujuvan ruotsin, englannin sekä suomen kielen. Vaikka ruotsi ei itsessään kovin globaali kieli olekaan, on se kuitenkin hyvä lisä CV:ssä jos Suomi siintää silmissä koulun jälkeen.
Siinä missä Suomi karsii koulutuksesta, panostaa Ruotsi tulevaisuuteen. Täällä asiat nähdään pidemmällä tähtäimellä. Jos itse uskaltaa ottaa haasteen vastaan, nähdä vaivaa, ja suunnittelee kansainvälistä uraa, ovat Ruotsin yliopistot hyvä vaihtoehto. Kansainvälisyydessä ruotsi hakkaakin Suomen 6-1. Tietyt luennot ovat vapaaehtoisia, mutta ainakin niitä järjestetään ja niille on mahdollisuus mennä vaikka opettajille tulee maksaa palkkaa.
Muutama yliopisto Tukholmassa:
Konstfack konstfack.se
Kungliga Tekniska Högskolan kth.se
Stockholms Universitet su.se
Södertörns Högskola sh.se
