Mankind fears an evil man but heaven does not.Kaiken kurjuuden keskellä, hymyilyttää. Normaali ihminen tulisi (jos ylpeys ei estäisi) piiskalla vetelemään perseelle siitä, että hymyillään silloin kun muilla menee huonosti. Viisas ihminen onkin se, joka hymyilee riippumatta olosuhteista. Mikään ei kestä ikuisesti, muutos on voima ja sitä on elämä.
- Mencius
Miksi itkeä? Miksi ihminen itkee? Mistä tulee suru? Auttaako suru korjaamaan asioita, auttaako aggressio korjaamaan niitä enemmän? Auttaako välinpitämättömyys? Auttaako hymy?
Osaan tuon kappaleen ulkoa. Enkä lähde edes arvaamaan, montako kertaa sen kuuntelin! Heh, olipa kerrassaan ajoitus! Silloin kun mikään ei enää tunnu missään, missään ei ole valoa, ei tukea eikä turvaa... Ei toivoa. Elämähän pohjaa ainoastaan toivolle. Miltä se tuntuu, kun ei ole edes toivoa? No voin kertoa, ettei miltään! Ainoa ratkaisu on ainoastaan silloin... destination darkness....
Liian paljon ihmisiä joutuu luopumaan elämästään, vastoin tahtoaan. Tai vastoin toivoaan, on paremmin sanottu. Joillakin on toivoa taistella, tai sitten vääristyneitä odotuksia siitä, mitä kulman takana odottaa. Mitä, jos siellä ei olekaan mitään? Mikä on ainoa asia, jonka voi kadottaa? Se on tämä hetki.
Silti... kuka arvostaa hetkeä? Mitäs erikoista hetkessä muka on? Silti.... mitään muuta meillä ei ole. Ei ole vapautta päättää omasta elämästään, kuten maailman tilanteessa nähdään. Ei ole vapautta elää, kuten myöskin nähdään. Minut pelasti kuolemalta yksi sana - kiitos. Monet muut voi pelastaa sekin, mutta vielä varmemmin Hetki. Ja Hymy.
Evil exists to glorify the good. Evil is negative good. It is a relative term. Evil can be transmuted into good. What is evil to one at one time, becomes good at another time to somebody else. - Mencius