If you love a flower, don´t pick it up. Because if you pick it up, it dies and ceases to be what you love. So if you love a flower, let it be. Love is not about possession. Love is about appreciation. -Osho-
Mietiskelin tossa rakkauden käsitettä, siis romanttisessa mielessä kahden (tai useamman) entiteetin välillä. Meinasin kirjoittaa "ihmisen", mutta kun se on vähän liian suppea käsitys sille, mihin vedän jopa romanttisen rakkauden ulottuvuuden. Rakastaahan voi mitä tahansa, vaikka Eiffel -tornia. Miksi sen pitäisi olla yhtään sen väärempää tai epätodellisempaa, kuin rakastaa jotain ihmistä? Mikä on rakkaus, jos puhutaan tunnetilasta?
Noh. Kyllähän minä sen tiedän, että suhtaudun asiaan noin yleisesti kohtuullisen erilailla, kuin keskimäärin tehdään (tämän voi tarkistaa vaikka merkinnästä False Desires). Jokaisen omat kokemuksethan lopulta ratkaisevat sen, miten asiaan suhtautuu. Niinhän se on jokaisessa asiassa. Olen ennenkin keskustellut eri ihmisten kanssa siitä, loppuuko rakkaus jos ei ole (fyysisessä) kontaktissa enää aiemman rakkauden kohteen kanssa. Yleensä mua ei ymmärretä, kun väitän, ettei rakkaus koskaan lopu - siis jos se on ollut aidosti läsnä. Avainsanana voidaan pitää aidosti, mutta siihen on tietenkin lisättävä kunkin ihmisen perusolettamukset siitä, mikä on jatkuvaa.
Normaalia enemmän lojaalisuutta korostavana ihmisenä mulle ei rakkaus lopu koskaan. Se on ihan sama, jos en rakkauden kohteesta koskaan saisi enää minkäänlaista palautetta, mun rakkaus on aina, jos se on kerran alkanut. Josta olen ollut myös erityisen iloinen. Rakkaus on valtava voimavara silloin, kun sen antaa olla oma itsensä, eikä käytä sitä muiden asioiden ohjailuun tai kontrollointiin. Olen saanut olla (ja olen edelleen!) hyvin onnekas siitä, että saan rakastaa valitsemiani kohteita elämäni loppuun saakka. Sitä ei voi kukaan viedä minulta pois!
Juicen sanat ovat aina kolahtaneet normaalia enemmän, johtuen kenties siitä, että pidän niiden monikerroksellisuudesta. Mulle tulee aina tunne siitä, että puhutaan niin monesta muustakin asiasta - tai ainakin kohtuullisen monella tasoilla - kuin mitä ääneen sanotaan. Tästä hyvänä esimerkkinä seuraava. Mahtoikohan Juicekin ajatella asiaa samalla lailla?