Such a Shame

Tulipas luettua vapaapäivän kunniaksi hyvin mielenkiintoinen tutkimus ja kirjoitelma häpeästä. Mä kun olen sitä mieltä, että se on ehkä kaikken eniten vaikuttava tunne ihmisen toimintaan - myöntää sitä tai ei. Kaikilla on häpeän tunteita jossain määrin, joillakin muidenkin edestä taakaksi asti siirrettynä.

Tietenkin kysymys on syvällisestä itsetutkiskelusta, aloitin joskus muinoin kepeästi pelosta (mä en pelkää enää mitää!) ja pääsin siitä syyllisyyden kautta häpeään. Voi vide! Mieletöntä! Ben Malisen tohtorinväitös oli kuin olis lukenut mua kuin avointa kirjaa. Jep, jep. Perfektionismi, kaiken kontrollointi ja ympäristön kyttääminen... ensimmäisiä (ja pisimpiaikaisia) coping-mekanismejani. Helppoa, kun sen osaa, eikö? :D Liiotteleminen ja uhma liittyivät kuvaan myöhemmin: Helppoahan se on itse ensin tehdä itsestään hävettävän, ettei kukaan muu pääse sitä tekemään? Aivan varmasti olen osannut elää ja olla niin törkeästi, ettei kukaan ole päässyt mua yllättämään käskemällä enää häpeämään (lapsuusajan jälkeen siis).
"Jotkut häväistyt ihmiset antautuvat uhmalla tekemään häpeällisiä asioita todistaakseen itselleen, etteivät häpeä olla sitä mitä häpeävät olla. Julkea ja rivo käytös voi olla keinotekoinen tapa eliminoida häpeän tunne".

No, häpeänkö mä vielä? Hyvin luultavasti kyllä. Mutten todellakaan sillä intensiteetillä, mitä ennen eli peittämällä todellista ongelmaa jonkun muun nimikkeen alle. Ne häpeät, joita mulle on sysätty, ei oo mun syy. On se jännä. Wat evö! :D

Ben Malinen: The Nature, Origins, and Consequences of Finnish
Shame-Proneness: A Grounded Theory Study (2010)
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/21627/thenatur.pdf?sequence=1

Daniel Nylund: Alussa oli häpeä (vuosi?)
http://www.ystavyydenmajatalo.fi/wp-content/kirjoitukset/pdf/alussa_oli_hapea.pdf

The feeling that we share - it´s a shame