Mietin tuossa yksi päivä, kun lähdin kirjaimellisesti naureskellen töihin, että onko tämäkään nyt sitten oikein. Miten voi olla tilanne, että huvittaa vaan ja siitä saa palkkaa? Epätodellista. Ei ole kenenkään hengestä vastuussa, ei tarvitse tehdä sataa asiaa yhtä aikaa 15 tuntia putkeen, ei ole vastuussa... Mistään muusta kuin omasta tekemisestään? Ei hitto! Vähempikin naurattaa. Ja silti, vaikka työ itsessään on helppoa, silti saa käyttää ongelmanratkaisu kykyään, mikä tietenkin antaa minulle henkilökohtaisimman palkkion. Mähän en pureskelematta mitään sulata... Niin yhtälönä on silti rento homma, muttei liian helppo. Taivaallista, eikö totta?
Josta ajatus juoksi poliitikkoihin. Kun kuulin juuri uutisista, että Timo Soinin kannatus on ennätys alhaalla. Mietin vaan sitä, että tuleeko tuo jollekin yllätyksenä? Näin Timon viimeksi Vermossa joitakin vuosia sitten, Persut olivat silloin vielä.. no voisiko sanoa onnensa kukkuloilla. Katsoin jo silloin, että onpa hyvin väsynyt mies. Eikä edes vielä silloin ollut, mitä nyt on. Tuskin tulee sekään kenellekään yllätyksenä, ettei Timo enää kauaa jatka. Niin kuin teki Faragekin. Asia kun saadaan monien vuosien taistelujen jälkeen läpi, mitä tapahtuu? Siihen puhtaaseen aatokseen tarttuu roskia, muut ihmiset taputtavat selkään, mutta tekevät kuitenkin kuten muut (so ulkopuoliset) haluavat. Sitähän juuri Faragekin sanoi ero puheessaan perustamastaan puolueesta. Asia ei ole enää aatos, vaan politiikkaa. Täysin eri asia. Miksi siis aatteen ihmiset enää huutaisivat asioiden puolesta, jotka eivät enää ole samat? Sama tapahtui Arhinmäelle aikoinaan. Innossaan poika ottaa ministerin salkkua vastaan, jee jee. No, ei tarvitse edes rivien välistä lukea, miksi lähti kuin leppäkeihäs Vasemmiston johdosta ja nyt saman liekan päässä räksyttää Li. Kunnes tekee myös saman virheen. Totuushan on että aatos ei toimi, mielikuvat kyllä. Totuus onkin sitten eri, kuin kumpikaan niistä. Silti muutos on voima... Loputon suo, sano!
Mietin edelleen sitten tuota elämän helppoutta, joulun aikaan kun saan vapaasti aina olla yksin, minut tuntevilla ihmisillä ei tulisi mieleenkään silloin häiritä mua :D En pitkään aikaan käynyt täällä, mutta yhtäkkiä urgenttina tarpeena piti tulla katsomaan, mitä kirjoitetaan. Ensimmäisenä luin Rasilan Kimmon blogin- aivan samasta aiheesta, jota juuri olin miettinyt! Vuosi sitten tähän samaan aikaan... Ihmettelen muuten, että olen vielä hengissä. Sitten kun todellakin viimein menen apua pyytämään tilanteisiin, mulle tupataan mielialalääkkettä. Tyhmä kun en ole, kieltäydyin ensin, koska kyllähän mä tiedän ettei se ole ratkaisu mihinkään. Toisaalta siinä tilanteessa... Mitä välii? Jos ei ole yhtään varma, onko edes hengissä (tai kannattaako olla), on aivan sama mitä naamaansa vetää. Ahdistusta on hyvin vaikeaa päästä eroon. Sitten kun kävin kontrolleissa sairauslomallani, ne erehtyivät kysymään mun alkoholin käytöstäni. Kerran sanoin olleeni viimeiset viisi päivää kännissä kuin käki, niin kuin olinkin ollut. Vittuuko sillä on mitään väliä enää siinä vaiheessa??!
Niin. Mietintä myssyä kun laittaa päähän, on hyvin vaikea olla olemassa silloin, kun tuntuu että ympäristö on kaiken alku ja juuri. En edelleenkään ole sitä mieltä, että kukaan syntyy pohjaltaan "pahaksi", vajaavaiseksi, ongelmaiseksi.. ongelma on ainoastaan ympäristö. Mihin ympäristöön sitten kukakin sijoittuu, on arpapeliä. Kimmo on juuri siinä asiassa oikeassa, ettei ihmistä saisi jättää yksin, syypäänä hän. Ympäristöön pitäisi kiinnittää enemmän huomiota! Minäkin kävin psykologin juttusilla, mikä oli hyvin suuri kynnyskysymys mulle. Mä en ikinä vieritä (varsinkaan vieraiden) ihmisten harteille asioitani... Sitten käskemällä käsketään, ihmisen aloitteesta, joka tekee sitä palkan vuoksi. Joo joo, siinä vaiheessa! Mutta ymmärränhän toki sen, että itse olen riipaissut vaan hyvin kapeaa pintaa aiheesta, jossa toiset viettää vuosia, ellei koko elämäänsä.
Mutta mitenpä kiinnität ympäristöön huomiota, kun se itsessään on sairas, kun tämä juna on mennyt jo... Ohmin laki rulaa, kukaan ei enää välitä. Onneksi mä olen niin itsepäinen ihminen, etten jää tuleen makaamaan. Ympäristöni on muuttunut ratkaisevasti, pitäisi vielä muuttaa tästä kämpästä pois. No, sekin tulee aikanaan...;)
Joo. Eniten vituttaa tällä hetkellä se, että mä oon taas muiden mielestä paska. Eihän sen pitäisi tulla yllätyksenä, mutta olisin olettanut omista veljistäni nyt kuitenkin vähän enemmän. Onneksi Spock sentään tietää, mistä puhutaan! Wat evö :D
EDIT: Ohimennen, uuteen työpaikkaan kun menin, oli käytävä myös työhöntulotarkastuksessa. Tuntui muuten oudolta, kun ensimmäistä kertaa ikinä jouduin rastaamaan kohtaa lääkityksestä. Ei oo ollut tauteja ennenkään, eikä muuten tule! Anyway, minähän olen omiin nimiin tiltrannut jo kuukausia mielialalääkitystäni alas, reilu kuuksusi on vielä jäljellä viimeiseen pilleriin. Sanoin sille kertulle siellä, että oli muuten viimeinen reseptilääke se tabu sitte jonka syön, ever! Capiche?! :D
EDIT2: Josta sitten tuli mieleeni joitakin tapahtumia. Ollaan Spockin kanssa käyty silloin tällöin kanta baarissa noin.... Ööh, riittääkö 10 vuotta? Jotain sellaista. Mut viimeksi sanoin, että onhan se nyt sellainen juttu, että mä en siihen paikkaan enää jalallanikaan astu. Kerran jo sain kesemmällä potkun päähäni siitä, että kehoitin terassilla porukkaa menemään vetämään huumeita hiukan edes sivummalle, viimeksi näin omin silmin kun kamaa tuotiin sisään. Ei se, pakostihan jokainen tietää, että joku paikka on jakelukeskus, mutta että ne tekee sen ihan noin näkyvästi? Normisettii, hei? Ok, en halua olla paskassa osallisena ja sehän on vaan mun valinta!