Heh, kirjoittelin melko pitkän kirjoituksen aiheesta miltä tuntuu, kun muut vievät itseltäsi päätäntävallan. Se katosi taivaan tuuliin. No niin tietenkin katosi, johan mä sen tiedän että ainoastaan romantikot luulevat, että olisi jotakin päätäntävaltaa :D Naurettavaa, tosiaan.
Itkeä vai nauraa? No tietenkin ensin itketään, sitten nauretaan. Mitäs sitten, kun naurukaan ei enää riitä? Silloin tyydytään, taannutaan. Levätään, käperrytään, jäädytään. Helppoa. Mitäs sen jälkeen? Lakastutaan, kuihdutaan, lakataan olemasta, kuollaan. Edelleen helppoa.
Mitäs sen jälkeen? Should I kill my self or have a cup of coffee? Vasta sen jälkeen se helpottaa ;)