Tuulitukka - elämän noita

Hengissä ollaan, näköjään. Tulikohan kovinkin monelle muulle ihmiselle kyselyitä perjantai päivästä ja kuinka se on sujunutkaan...minulle ainakin tuli, useampiakin. En tosin lainkaan ihmettele...Tästä voikin jatkaa sitten!

Taikauskosta lienee monen monta käsitystä. Meidän kulttuurissamme yleisimmin se liitetään jollain tavalla vajaavaisiin yksilöihin, joko älylliseltä kapasiteetiltaan (tässä: rationaalisen ajattelun puutos) tai mentaalisesti sairaaksi (liitetään usein skitsofreniaan). Kuitenkin kaikilla mittaristoilla terveellä ihmisellä saattaa olla taikauskoisia ja/tai yliluonnollisia taipumuksia laajalla skaalalla ajateltuna. Esimerkiksi intuitiota ei voine pitää millään lailla rationaalisena ajattelutapana ja silti hyvin useat ihmiset ovat (edes joskus) tehneet esimerkiksi jonkin valinnan mutu-tuntumalla. Itse ihmettelen kuitenkin kaikista eniten sitä, miksei uskontoja pidetä automaattisesti ja yleisesti samaan kategoriaan kuuluvina ilmiöinä. Päin vastoin, uskontoa ja uskoa saatetaan käyttää helpostikin ainoana oikeana tapana elää ja hahmottaa maailmaa, jolloin suunnilleen kaikki muut ajatusmallit ovat auttamatta - no, skitsoja.

Kuitenkin psykologit ja myöskin biologit väittävät, että uskominen irrationaaliseen (yliluonnolliseen) on ihmiselle luonnollista jo syntymästä saakka vaistonvaraisena toimintana ja eläimille elintärkeää henkiin jäämisen kannalta. Biologien esimerkissä eläin ei voi varmasti tietää, heiluuko ruoho tuulesta vai heiluttaako sitä saalistaja - evoluution seurauksena eläin luottaa vaistoon, jota voisi kutsua myöskin taikauskoksi: juoksee ennemmin karkuun kun tulee syödyksi, vaikkei voi olla varma siitä, onko oikeassa. Fiksua, eikö totta? Eläimen ei toki tässä kohden tarvitse pelätä sitä, että muut eläimet pitäisivät sitä skitsona, vaikka paljastuisi tuulen heiluttaneen ruohoa...

Science is not formal logic-it needs the free play of the mind in as great a degree as any other creative art.- Max Born

Ihminen on kehittänyt muitakin "yliluonnollisia" kykyjä itselleen, kuten nähdä tai kuulla mielikuvituksellisia asioita. Tätä ilmiötä kutsutaan hienommin pareidoliaksi. Yleisimmin kyseessä on kasvojen näkeminen, vaikkapa kasvot kuussa ja Marsissa, yleisimmin kuitenkin nähdään ns. pyhiä ilmestyksiä, kuten Jeesus, Maria tai Äiti Teresa vaikkapa paahtoleivässä, kahvissa, talon seinässä jne. Näiden "pyhien" jatkuva ilmaantuminen ei selittäne yhteyttä uskonnollisuuteen, sillä samalla lailla nähdään piirtyvän pirun, alienin tms. kuvia eri paikkoihin. Ilmeisimmin vika on katsojan silmässä....Tosin tässä tapauksessa on myöskin selitetty, että ihmisellä on biologinen taipumus nähdä juurikin ihmiskasvoja. Mielikuvituksellisten asioiden kuuleminen voi liittyä tässä yhteydessä esim. siihen, että soittaessaan jotakin musiikkikappaletta takaperin, sieltä löytyy jokin salattu viesti. Yllättävää kyllä, nämä ovat hyvin usein saatanallisia säkeitä, poiketen edellä mainitusta yleisistä pyhien ilmaantumisista näkyville...Maanläheisempänä esimerkkinä mainittakoon puhelimen/ovikellon soimisesta kuuluva (kuviteltu) ääni, kun on juuri suihkussa tai muussa vastaavassa tilanteessa, jossa ei pääse vastaamaan.

Vaikka asioiden havainnointi näennäisesti mielikuvituksen voimin saadaan helpostikin vaikuttamaan irrealistiselta, on tätä keinoa käytetty jo pitkään psykologisissa määrittelyissä ja testauksissa. Rorschachin musteläiskätesti lienee näistä tunnetuin yleisesti. Samantapaisia visioitavia ja mielikuvitukseen perustuvia testejä ovat Holtzmanin inkblot testi HIT ja TAT, jossa pelkkä kuvien katselu ei riitä, vaan niitä pitää myös analysoida kertomalla kertomus kuvan tilanteesta. Hmh, määrittelyjä luonnollisesta ja "yliluonnollisesta" lienee useampia, samoin kuin niiden mittaristoja. Perinteinen "palikkatesti" ei onneksi nojaudu muuhun kuin väittämiin (esimerkiksi turhaudunko koskaan tai heittelenkö tavaroita vihaisena tai olenko koskaan pitänyt äitini mekkoa).

Hermann ja Brad

Taipumusta huomata erilaisia merkityksiä tai lainalaisuuksia/yhtäläisyyksiä siellä missä niitä ei ole kutsutaan (englanninkielisellä) termillä apophenia. Se taitaa nykyään olla miltei muoti-ilmiö, sillä tuollaisiin mielleyhtymiin tarrautuvat hyvin hanakasti salaliittoteorikot. Sitä, korreloiko apophenia mielenterveyden häiriöiden kanssa on myös tutkittu. Käytännössä vähemmän huomiota herättävä taipumus apopheniaan on esimerkiksi määrättyjen numeroiden näkeminen toistuvasti (kellonajat, tienviitat, muut numeroinnit yms.)

Nothing is so alien to the human mind as the ides of randomness. - John Cohen

Tieteilijät ovat tutkineet moneenkin otteeseen ihmisen mieltymystä mallintamiseen, kontrolliin ja järjestykseen. Aivojen rationaalinen puolisko (vasen) toimii kuin tilastotieteilijä, joka käyttää nollahypoteesia asioiden pureskeluun eli selittämiseen loogisesti. Matematiikan Ramseyn lauseet esittävät, että täydellinen epäjärjestys on mahdotonta. Ns. Gambler´s Fallacy - teoria nojautuu asioiden ilmaantuvuuksiin ja toistoon nojautuen edellä lausuttuun. Tavanomaisin esimerkki tästä on kolikonheitto, jolloin toistuvuuteen voi yhtä hyvin käyttää logiikkaa kuin intuitiotakin arvatakseen oikein kruunan ja klaavan. Tällöin menneisyys (so kuinka monta kertaa peräkkäin "voi" tulla sama tulos) vaikuttaa tulevan oletukseen. Näinhän rationaalinen ihminen toimii elämässäänkin, käyttää hyväkseen oppimaansa. Kärjistäen voisi myös sanoa, että sattumat ovat tapahtumia, jotka poikkeavat epäjärjestyksen käsitteestä, jolloin niilläkin voi ajatella olevan kaavan. Täten ei olisi väärin assosioida intuition korreloivan sattuman kanssa.

Kun vasemman aivopuoliskon tehtäviin katsotaan looginen ajattelu ja analysointi sekä muisti, huolehtii oikea taas kokonaisuuksista, hahmotuksesta, tunteista yms. Aiemmassa tutkimuksessa (apophenia) huomattiin lisääntynyttä aktiivisuutta aivojen oikean puoliskon prefrontaalikordeksissa (dorsolateraalinen ja mediaalinen PFC). PFC toimii järkevässä päätöksenteossa ja emootioiden prosessoinnissa. Myös tunneäly, ns. vapaa tahto ja vaiston varassa toimiminen (“perstuntuma”) kuuluvat tämän aivojen osan työkenttään. Looginen ajattelu vaatii muidenkin aivoalueiden yhteistyötä. Aivojen korkea dopamiinitaso vaikuttaa myös apophenia -taipumukseen.

Lopuksi yksi mieliklipeistäni.
Onko logiikan ja rationalisuuden korostaminen kuitenkin liiallisuuteen mennyttä järkevyyttä ja missä on elämä? :)

Ilokseni huomasin tarkastellessani seinäkalenteria (jotta pysyn päivissä mukana, lomalaisella ei ole niin väliä muutoin, missä päivässä ollaan), että ensi viikolla on kiva päivä, nimittäin

13. päivä perjantai

Ah, hieno päivä, kerrassaan! (Miksi kirjoitan tätä nyt, selvinnee myöhempänä). Pelkoa perjantaita 13. päivää kohtaan kutsutaan myös hienommalla nimellä paraskavedekatriafobia.

Ihan ensimmäisenä mieleeni piirtyi mielikuva siitä, kuinka olin vuosia sitten lähdössä Dublinista kotimatkalle ja B&B paikkani perhe olivat kaikki kauhuissaan asiasta. Ei siksi, että lähdin, vaan siksi, että oli perjantai 13. päivä. Varsinkin perheen äiti oli aidosti paniikissa: Et sinä voi lähteä minnekään ja varsinkaan lentää tänään! Itseäni se lähinnä huvitti (jo silloin) ja kuten hyvin näkee, olen hengissä. Edelleen.

Moniakin liikennevälineen tapaturmia on sattunut kyseisenä päivänä, viimeisimpänä suurempaa huomiota saanut Costa Concordian haaksirikko ja uppoaminen. Myös 70-luvulla tapahtunut matkustajakoneen tippuminen Andeille muistetaan hyvin - siitähän on tehty ainakin yksi elokuvakin, Elossa!, jonka olen nähnyt silloin tuoreeltaan leffateatterissa. Joku vuosi sitten Finnairin lento AY666 HELsinkiin Kööpenhaminasta pääsi kuin pääsikin perille, vaikka lensikin tuona pahamaineisena päivänä. Kone oli vieläpä täyteen buukattu...

Historiasta löytyy mainintoja tapahtumista, kuten 1300-luvulta Temppeliritareiden tuhoamisesta tai Saksan talouden romahduksesta 1927 (ns. musta perjantai), joka osaltaan vaikutti tulevaan historian kulkuun merkittävästi - A. Hitlerin kerrotaan olleen suunnilleen ainut onnistuja romahduksesta... Miltei yhtä suuri vaikutus historian kulkuun on heavymetal -musiikin synty, kun Black Sabbathin ensimmäinen albumi julkaistiin. (Ks alle, jos uskallat)

Myös muita päiviä pidetään joissakin maissa pahan onnen päivinä, esimerkiksi tiistaita 13. tai perjantaita 17. päivää ( http://en.wikipedia.org/wiki/Friday_the_13th )

13 pidetään yleisesti epäonnen lukuna ja taikauskoista pelkoa numeroa kohtaan kutsutaan hienommin triskaidekafobiaksi. Joissakin kulttuureissa päinvastoin lukua pidetään hyvänä (esim. mayat, atseekit, itäiset kulttuurit, muinaisessa egyptissä luku symboloi kuoleman jälkeistä elämää) ja varsinkin juutalaisille luku on onnen numero. Suurimpana syynä tähän uskomukseen pidetään sitä, että Jeesuksen viimeisellä aterialla oli 13 osanottajaa. Siksi nykyäänkin 13 hengen seuruetta ei hirvittävän mielellään kutsuta saman pöydän ääreen - tai jos vahinko on tapahtunut, pitää kaikkien ehdottomasti nousta pöydästä yhtä aikaa, koska uskomukseen liittyy ensimmäisen nousijan pikaisesti todentuva kuolema (Juudas). Myöskään viikingit eivät kerääntyneet syömään saman pöydän ääreen, jos osallistujia oli tämä luku. Maailmalla on yleistä, ettei lukua näe kerroksissa, kadun/talojen numeroissa, penkkiriveissä jne. Sinänsä harhaanjohtavaa, jos ajattelee luvun kuitenkin olevan olemassa - se penkkirivi, jossa on numero 14, onkin kolmastoista... Asiaan paneutuvat ihmiset välttelevät mielellään myös lukua 14 (ja jos ollaan tarkkoja, monia muitakin).

Ilokseni huomasin, että edellisessä blogissa mainitsemallani Charles Mansonilla on nimessään 13 kirjainta - jonkun lähteen mukaan se selvästi altistaa pahuudelle (kuten oli myös esim. Jack The Ripper/Viiltäjä-Jackilla). Samoin Amerikan lipussa on 13 raitaa ja 13 tähteä. En edes lähde spekuloimaan, mitä se edustaa... Magiikassa kerrotaan mustaan messuun osallistuvan aina 13 noitaa, jotka tulevana perjantaina uhraavat/pyhittävät rituaalinsa Freyjalle (ks tuonnempana).

Perjantaita on pidetty yksinäänkin epäonnen päivänä ja juuret ulottuvat taas Raamatun kertomuksiin, jonka mukaan perjantaina on sattunut ainakin suuri vedenpaisumus, syntiin lankeaminen ja Jeesuksen ristiinnaulitseminen. Muinaisen Rooman aikoihin yleinen teloituspäivä oli perjantai. Perjantaita on myös pidetty feminiininä päivänä (ja siten osin pahana itsessään) ja germaanisissa kielissä päivän nimitys tulee kauneuden, rakkauden ja hedelmällisyyden jumalattaresta Freyja tai Frigga (friday). Perjantai on myös astrologiassa planeetta Venuksen nimikkopäivä, joka myöskin tunnetaan rakkauden jumalattarena. Molempiin liitetään myös sodan ja taistelun jumalattaruus ja se usein unohdetaan. Immanuel Velikovsky väitti teoksessaan Worlds in collision, että Venuksen lähentyminen liian lähelle maata olisi aiheuttanut suurta tuhoa, josta mytologioissa puhutaan.

Jotta emme pääsisi näin vähällä kaikesta jännittävyydestä mitä liittyy ensi perjantaihin, on ehdottomasti lisättävä täysikuu. Ähhäh, kaikki luulivat pääsevänsä helpolla!

Myös kuuhun liitetään feminiinisyys vahvasti. Kuun kierto / vuosi on 13 x 28 eli täysikuita on vuoden aikana keskimäärin 13 (<- did´n see that coming!) Kuuhun liittyviä jumalattaria ovat mm. Diana, Isis, Selene, Luna. Carl Jungin mukaan kuu edustaa ihmisen alitajuntaa ja joskus sen vaikutuksen väitetään valvottavan ihmisiä (siis sekä kuun että alitajunnan). Monissa kultuureissa tai uskonnoissa, kuten buddhalaisuudessa, amerikan intiaanien, inuiittien tai kiinalaisten keskuudessa liitetään kuuhun eläin jänis. Mytologian mukaan myös jumalatar Diana ottaa halutessaan jäniksen hahmon.

Täysikuu vaikuttaa paitsi vuorovesiin, myös eläinten käytökseen. Merieläimet nousevat pinnalle tai jopa maalle, sudet ulvovat ja huuhkajat huhuilevat enemmän, sammakot kutevat. Myös ihmisten käytökseen täysikuu vaikuttaa, wikipedian mukaan "kuuhulluus on uskomuksissa fanaattinen tai innostunut tila tai jopa mielenhäiriö, jonka saa aikaan täysikuu. Kuuhullu voi seota väliaikaisesti tai lopullisesti. Monien taruolentojenkin uskotaan olevan aktiivisimmillaan juuri täydenkuun aikaan." Taruolentoihin kuulunnee täysikuun aikaan ilmaantuvat ihmissudet.

Väkivaltaisen käytöksen kerrotaan lisääntyvän, erityishuomiona intohimorikosten ja salamurhien yleistyminen. 1800-luvulla oli tavanomaista anoa pienempää tuomiota rikokseen, jos siihen oli syyllistynyt täysikuun aikaan. Samoin psyykkiset oireet, kuten mania, lisääntyvät - jo Hippokrateen kerrotaan syyttäneen täysikuuta hullluuden lisääntymisestä. Englannin kielen sana lunatic lienee kertovan juuri tästä ilmiöstä... Täydenkuun aikaan kerrotaan myös syntyvyyden lisääntyvän ja leikkauksia vältellään (lisääntynyt verenvuoto). Toisaalta täydenkuun aikaan pullotettu viini tai muu alkoholijuoma onnistuu normaalia paremmin.

Jotta saisimme kaikista parhaan hyödyn tulevasta Mansikkakuusta perjantaina 13. päivä, on otettava huomioon vielä yksi asia: Merkurius perääntyy (alkaen jo 7.6.)

Astrologiassa merkurius liitetään ennen kaikkea kommunikaatioon ja kaikenlaiseen viestintään, Merkurius oli mytologioissa jumalten sanansaattaja. Se edustaa myös älyllisyyttä, järkeä ja kykyä analysoida asioita. Tämän lisäksi se liitetään kaikenlaisiin (sähkö)laitteisiin, liikkumiseen ja matkustamiseen, kaupankäyntiin ja sopimuksiin. Perääntyvässä liikkeessä se hankaloittaa kaikkea mahdollista edellä listattua. Perääntyvän Merkuriuksen aikana ei voi missään nimessä hämmästyä myöhästymisistä, sopimusten raukeamisista, kuljetusvälineiden rikkoontumisista, puhelimien/tietokoneiden sekoamisista eikä varsinkaan kaikenlaisista väärinymmärryksistä tai ymmärtämättömyyksistä. Vain listatakseni joitakin mahdollisuuksia pieleen menosta.

Jos siis ensi perjantaina kaikki menee enemmän kuin huonosti, tässä syyt siihen. Jos taas mikään ei mene erikoisen huonosti tai päinvastoin hyvin, onnittelen! En minäkään näihin (orjallisesti) usko - hulluista on kylläkin kokemusta täydenkuun aikaan. Joka tapauksessa tilaisuudesta on otettava kaikki riemu irti, mitä vain saa - seuraava täysikuu perjantaina 13. päivä on vuonna 2049. Nyt lähden tekemään alttaria... :D

Disclaimer: Tekstin lähteenä on käytetty vapaasti google -hakuja. Mahdolliset valitukset osoitteeseen: Google Inc.1600 Amphitheatre Parkway Mountain View, CA 94043 USA, puhelin: +1 650 253 0000

Olen ennenkin ihmetellyt ihmisten roikkumista visuaalisissa ärsykkeissä. Luonnollisestikin tiedän, että vika on pelkästään minussa, kun en ymmärrä ylenmääräistä tohotusta asiassa - keskimäärin itse tunnen (sekä fyysisesti, että henkisesti, "liian vahva" solar plexus), eikä se tunteminen/tunne välttämättä vaadi minkäänlaista visuaalista ärsykettä ollakseen olemassa. Tätä voisi verrata kertomuksiin menestystarinoista ja onnistumisista, joita asiantuntijat kehottavat lisäämään kuvittelemalla/visualisoimalla itsensä tekemässä ja onnistumassa jossakin asiassa.

Miten tuollainen tekniikka puree ihmiseen, joka ei ole keskivertaisesti visuaalinen? Miksei kenellekään tule mieleen korostaa sitä aistin osaa, joka on kontrolloiva? Esimerkiksi itseni saan paljon paremmin onnistumaan pyrkimyksissäni ajatellessani hyvän olon tunnetta, joka seuraa tavoitteen saavuttamisesta. En tarvitse harjoitusta siinä, miten asian teen, menetelmällä ei ole mitään väliä, päämäärällä on. Ehkäpä asia avautuu paremmin laajentamalla ajatukseen tahdosta - sehän on tunnetila. Tahtooko vai eikö. Silloin mikä tahansa kuvitelma siitä, miten tavoitteensa saavuttaa, on toissijainen ja motivaattorina toimii tahtotila.

Tätä ihmetystäni visualisoinnin jalustalle nostamiseen sivusi hienosti Hesarin artikkeli erityisherkistä, Herkkä saatetaan leimata häiriköksi, http://www.hs.fi/elama/a1401249471173. Asiaa!

Tänään törmäsin artikkeliin nykyelämän ilmiöstä, eli selfiestä. Tuo (minulle) inhoa aiheuttava kuvatus itsestä siellä täällä ja tuolla, yleensä liitettynä ylitseampuviin poseerauksiin. En ole koskaan ottanut selfietä, enkä ota. Muutoinkin minusta on hirvittävän vähän valokuvia, koska minua ei vaan voi vangita - edes valokuvaan. Teen väärin luonnollisestikin muille ihmisille, jotka roikkuvat visuaalisuudessa! En vain pysty käsittämään omakuvan muodostamaa käsitystä pelkästään ulkonäön kautta. Missä on tunto, haju,maku, fiilis?

Karisma on asia, joka ei perustu pelkästään (tai lainkaan) visuaalisuuteen. Esimerkiksi: "Karisma viittaa erityisesti ihmisiin, jotka vetävät helposti huomiota ja ihailua – tai jopa vihaa, jos karisma on negatiivista – puoleensa. Termiä itsessään on vaikea kuvailla. Muita siihen liittyviä sanoja ovat viehkeys, ylenpalttisuus, mielentyyneys, mystiikka, positiivinen energia, viehätysvoima ja sähköisyys." * Historian saatossa karismaattisia ihmisiä on aina luonnehdittu muilla määreillä, kuin ulkonäön miellyttävyytenä (en sano, etteikö miellyttävä ulkonäkö auta asiaa) - tahtotila nousee aina esiin. Mitä henkilö tahtoo, ei miten sen tekee (helpoin esimerkki tästä lienee Charles Manson -tyyppinen tmv. usein "saarnaajan" tapainen ihminen).

Palatakseni mutkien kautta visuaalisuuden liialliseen korostamiseen, tämä uutinen selfie-ilmiöstä sekä surettaa että suututtaa minua. En vain pidä siitä, että ihmisiä ajetaan ajattelematta vääristämään minä kuvaansa ja/tai ympäröivää todellisuutta.

http://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-2601606/Take-lot-selfies-Then-MENTALLY-ILL-Two-thirds-patients-body-image-disorders-obsessively-photos-themselves.html

Ai niin! Se selfie meinasi unohtua! Noh, laitetaan vaikka tämä :D
Älä koskaan tee tänään sitä, mitä voit tehdä huomennakin. -Minä

P.S. Erityis kiitos Tukkikselle - olit suurena innoittajana tämän tekstin kirjoittamiseen! ;)

*
http://www.ulapland.fi/Suomeksi/Ajankohtaista/Uutisarkisto/2013?showmodul=149&newsID=477a88b5-c794-4cc6-8d09-d609c320e71f#.Uadv0RktroA%20V%C3%A4it%C3%B6s:%20Karisma%20on%20moni-ilmeinen%20arvoitus

Ajattelin sitten ottaa härkää sarvista ja kerta kaikkiaan saattaa loppuun sen, mitä olen tässä pähkäillyt.

Kyseessä on perustavanlaatuinen kommunikaatio vaikeus. Kaikilla on varmaankin kokemuksia siitä, että jonkun kanssa ei vaan pysty keskustelemaan, ainakaan rakentavasti, koska vastaanottaja A) ei kuuntele mitä puhutaan B) jos kuuntelee, ei sisäistä C) etsii taukoamatta merkityksiä sieltä, missä niitä ei ole D) on muutenkin kusipää (no okei, toi viimeinen on toki kevennys. No ei aina!). Kaikista haastavinta - joskus myös hauskinta, jos tilanne ei vaadi vakavuutta - on kommunikoida tyypin kanssa, joka täyttää nuo kriteerit yhtä aikaa.Joo, joo, tiedän: Eihän siinä ole mitään järkeä yrittää edes kommunikoida! Mutta pitäähän ihmiselle antaa mahdollisuus, pitäähän? Ja pitääkö kaikki olla aina niin hiton järkevää...

Normaalistihan kommunikaatio vaikeudet lähtevät liian epämääräisesti esitetyistä ilmaisuista. Tulkinnanvaraa jo siis aika paljon. Silloinhan ei voi syyttää kuin itseään, jos vastaanottaja on pihalla. Mitä sitten, kun puhutaan ns. suoraan? Mielellään silloin tietenkin lauseilla ja sanavalinnoilla, joita ei voi mitenkään väärin käsittää. Normaalisti suoran puheen lainalaisuuksiin pitäisi myös kuulua se, että vastaus on myöskin suora (esim. K: Mikä on lempivärisi? V: Vihreä. Eikä esim. En pidä ruskeasta...)

Helppoa tähän saakka, eikö totta? Silloin pitää jokaisen yrittää kommunikoida edellä listaamani tyypin ABCD kanssa. Mitkään lainalaisuudet eivät päde, koska mukaan tulee edellä listaamani lisäksi tyypin omat luulot, kyvyttömyys keskustella vain asiasta ja keskustelukumppanin manipulointi. Silloin on aivan sama, kuinka suoraan minkäkin lauseen sanoo, lopputulos on se, että sinussa on jotain vikaa :D

Kaikista turhauttavinta tuossa manipulaatiossa on se, että vastapuoli olettaa suorassa keskustelussa löytävänsä rivien välistä jotakin, jota siellä ei ole. Ei kai se muutoin suoraa keskustelua olisikaan, jos joutuisi merkityksiä hakemaan! Silloin turvaudutaan syyllistämiseen ja vastakeskustelijan arvon alentamiseen. Harvinaisen turhauttavaa on, kun suoraan kysymykseen ei saa sitä suoraa vastausta, vaan vängätään asiaa niin, että jollain ilveellä saadaan alkuperäisen kysymyksen sisältö muuttumaan. Helpoin tapa tähän on johdattaa keskustelua sivuraiteille ja muihin (merkityksettömiin) asioihin, jonka jälkeen palata alkuperäiseen kysymykseen sellaisella vastauksella, joka ei täytäkään enää suoran vastauksen tunnusmerkistöä ja johon ollaan saatu tarttumaan merkityksiä, jotka eivät siihen kuulu (vrt K: Mikä on lempivärisi? V: En pidä ruskeasta, vaikka sinä pidätkin.)

Tietenkin tähän pitää vielä lisätä yleistäminen. Kyvytön keskustelija tuppaa aina yleistämään asioita, eikä pysty edes pyynnöstä keskittymään vain ja ainoastaan käsiteltävissä olevaan asiaan. Yleistävä manipuloija herkästi assosioi, että vastakeskustelijalla on sama mielipide tmv samankaltaisuus muihinkin asioihin, jotka edes vähänkään liittyvät keskusteltavaan asiaan (esim. Pidän koirista -> pidän kaikista karvaisista eläimistä). Tällöin kyvyttömyys päästä asiaan sisälle, jossa saattaa olla ei vain yhden, vaan useammankin muuttujan sisältämiä variaatioita, on keskustelijalle mahdoton tehtävä. Tavallisin yleistämisen muoto on käyttää sanaa aina ja usein liittää asiaan jokin ulkopuolinen määre, jolla ei useinkaan ole edes mitään tekemistä keskusteltavan asian kanssa (esim. Aina te naiset/miehet....).

Eli: 7,5 tunnin pituisen hiuksia nostattavan, raivokkaan, turhauttavan (ja osin mielenkiintoisenkin, on myönnettävä) käydyn keskustelun jälkeen totean: Pidä jumalauta tunkkis! Ja tämä on ihan suoraan sanottu, ei tarvitse miettiä "mitä sinä tarkoitat" tai "mikä on ongelmasi" tai "olet sekaisin" tai "ikää oli?" (<- varsinkaan, jos ei muuta enää keksi) :D

Jep.