Failure to communicate

Ajattelin sitten ottaa härkää sarvista ja kerta kaikkiaan saattaa loppuun sen, mitä olen tässä pähkäillyt.

Kyseessä on perustavanlaatuinen kommunikaatio vaikeus. Kaikilla on varmaankin kokemuksia siitä, että jonkun kanssa ei vaan pysty keskustelemaan, ainakaan rakentavasti, koska vastaanottaja A) ei kuuntele mitä puhutaan B) jos kuuntelee, ei sisäistä C) etsii taukoamatta merkityksiä sieltä, missä niitä ei ole D) on muutenkin kusipää (no okei, toi viimeinen on toki kevennys. No ei aina!). Kaikista haastavinta - joskus myös hauskinta, jos tilanne ei vaadi vakavuutta - on kommunikoida tyypin kanssa, joka täyttää nuo kriteerit yhtä aikaa.Joo, joo, tiedän: Eihän siinä ole mitään järkeä yrittää edes kommunikoida! Mutta pitäähän ihmiselle antaa mahdollisuus, pitäähän? Ja pitääkö kaikki olla aina niin hiton järkevää...

Normaalistihan kommunikaatio vaikeudet lähtevät liian epämääräisesti esitetyistä ilmaisuista. Tulkinnanvaraa jo siis aika paljon. Silloinhan ei voi syyttää kuin itseään, jos vastaanottaja on pihalla. Mitä sitten, kun puhutaan ns. suoraan? Mielellään silloin tietenkin lauseilla ja sanavalinnoilla, joita ei voi mitenkään väärin käsittää. Normaalisti suoran puheen lainalaisuuksiin pitäisi myös kuulua se, että vastaus on myöskin suora (esim. K: Mikä on lempivärisi? V: Vihreä. Eikä esim. En pidä ruskeasta...)

Helppoa tähän saakka, eikö totta? Silloin pitää jokaisen yrittää kommunikoida edellä listaamani tyypin ABCD kanssa. Mitkään lainalaisuudet eivät päde, koska mukaan tulee edellä listaamani lisäksi tyypin omat luulot, kyvyttömyys keskustella vain asiasta ja keskustelukumppanin manipulointi. Silloin on aivan sama, kuinka suoraan minkäkin lauseen sanoo, lopputulos on se, että sinussa on jotain vikaa :D

Kaikista turhauttavinta tuossa manipulaatiossa on se, että vastapuoli olettaa suorassa keskustelussa löytävänsä rivien välistä jotakin, jota siellä ei ole. Ei kai se muutoin suoraa keskustelua olisikaan, jos joutuisi merkityksiä hakemaan! Silloin turvaudutaan syyllistämiseen ja vastakeskustelijan arvon alentamiseen. Harvinaisen turhauttavaa on, kun suoraan kysymykseen ei saa sitä suoraa vastausta, vaan vängätään asiaa niin, että jollain ilveellä saadaan alkuperäisen kysymyksen sisältö muuttumaan. Helpoin tapa tähän on johdattaa keskustelua sivuraiteille ja muihin (merkityksettömiin) asioihin, jonka jälkeen palata alkuperäiseen kysymykseen sellaisella vastauksella, joka ei täytäkään enää suoran vastauksen tunnusmerkistöä ja johon ollaan saatu tarttumaan merkityksiä, jotka eivät siihen kuulu (vrt K: Mikä on lempivärisi? V: En pidä ruskeasta, vaikka sinä pidätkin.)

Tietenkin tähän pitää vielä lisätä yleistäminen. Kyvytön keskustelija tuppaa aina yleistämään asioita, eikä pysty edes pyynnöstä keskittymään vain ja ainoastaan käsiteltävissä olevaan asiaan. Yleistävä manipuloija herkästi assosioi, että vastakeskustelijalla on sama mielipide tmv samankaltaisuus muihinkin asioihin, jotka edes vähänkään liittyvät keskusteltavaan asiaan (esim. Pidän koirista -> pidän kaikista karvaisista eläimistä). Tällöin kyvyttömyys päästä asiaan sisälle, jossa saattaa olla ei vain yhden, vaan useammankin muuttujan sisältämiä variaatioita, on keskustelijalle mahdoton tehtävä. Tavallisin yleistämisen muoto on käyttää sanaa aina ja usein liittää asiaan jokin ulkopuolinen määre, jolla ei useinkaan ole edes mitään tekemistä keskusteltavan asian kanssa (esim. Aina te naiset/miehet....).

Eli: 7,5 tunnin pituisen hiuksia nostattavan, raivokkaan, turhauttavan (ja osin mielenkiintoisenkin, on myönnettävä) käydyn keskustelun jälkeen totean: Pidä jumalauta tunkkis! Ja tämä on ihan suoraan sanottu, ei tarvitse miettiä "mitä sinä tarkoitat" tai "mikä on ongelmasi" tai "olet sekaisin" tai "ikää oli?" (<- varsinkaan, jos ei muuta enää keksi) :D

Jep.