Take a look

4.6.2014 14:54
Franny_Berry

Olen ennenkin ihmetellyt ihmisten roikkumista visuaalisissa ärsykkeissä. Luonnollisestikin tiedän, että vika on pelkästään minussa, kun en ymmärrä ylenmääräistä tohotusta asiassa - keskimäärin itse tunnen (sekä fyysisesti, että henkisesti, "liian vahva" solar plexus), eikä se tunteminen/tunne välttämättä vaadi minkäänlaista visuaalista ärsykettä ollakseen olemassa. Tätä voisi verrata kertomuksiin menestystarinoista ja onnistumisista, joita asiantuntijat kehottavat lisäämään kuvittelemalla/visualisoimalla itsensä tekemässä ja onnistumassa jossakin asiassa.

Miten tuollainen tekniikka puree ihmiseen, joka ei ole keskivertaisesti visuaalinen? Miksei kenellekään tule mieleen korostaa sitä aistin osaa, joka on kontrolloiva? Esimerkiksi itseni saan paljon paremmin onnistumaan pyrkimyksissäni ajatellessani hyvän olon tunnetta, joka seuraa tavoitteen saavuttamisesta. En tarvitse harjoitusta siinä, miten asian teen, menetelmällä ei ole mitään väliä, päämäärällä on. Ehkäpä asia avautuu paremmin laajentamalla ajatukseen tahdosta - sehän on tunnetila. Tahtooko vai eikö. Silloin mikä tahansa kuvitelma siitä, miten tavoitteensa saavuttaa, on toissijainen ja motivaattorina toimii tahtotila.

Tätä ihmetystäni visualisoinnin jalustalle nostamiseen sivusi hienosti Hesarin artikkeli erityisherkistä, Herkkä saatetaan leimata häiriköksi, http://www.hs.fi/elama/a1401249471173. Asiaa!

Tänään törmäsin artikkeliin nykyelämän ilmiöstä, eli selfiestä. Tuo (minulle) inhoa aiheuttava kuvatus itsestä siellä täällä ja tuolla, yleensä liitettynä ylitseampuviin poseerauksiin. En ole koskaan ottanut selfietä, enkä ota. Muutoinkin minusta on hirvittävän vähän valokuvia, koska minua ei vaan voi vangita - edes valokuvaan. Teen väärin luonnollisestikin muille ihmisille, jotka roikkuvat visuaalisuudessa! En vain pysty käsittämään omakuvan muodostamaa käsitystä pelkästään ulkonäön kautta. Missä on tunto, haju,maku, fiilis?

Karisma on asia, joka ei perustu pelkästään (tai lainkaan) visuaalisuuteen. Esimerkiksi: "Karisma viittaa erityisesti ihmisiin, jotka vetävät helposti huomiota ja ihailua – tai jopa vihaa, jos karisma on negatiivista – puoleensa. Termiä itsessään on vaikea kuvailla. Muita siihen liittyviä sanoja ovat viehkeys, ylenpalttisuus, mielentyyneys, mystiikka, positiivinen energia, viehätysvoima ja sähköisyys." * Historian saatossa karismaattisia ihmisiä on aina luonnehdittu muilla määreillä, kuin ulkonäön miellyttävyytenä (en sano, etteikö miellyttävä ulkonäkö auta asiaa) - tahtotila nousee aina esiin. Mitä henkilö tahtoo, ei miten sen tekee (helpoin esimerkki tästä lienee Charles Manson -tyyppinen tmv. usein "saarnaajan" tapainen ihminen).

Palatakseni mutkien kautta visuaalisuuden liialliseen korostamiseen, tämä uutinen selfie-ilmiöstä sekä surettaa että suututtaa minua. En vain pidä siitä, että ihmisiä ajetaan ajattelematta vääristämään minä kuvaansa ja/tai ympäröivää todellisuutta.

http://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-2601606/Take-lot-selfies-Then-MENTALLY-ILL-Two-thirds-patients-body-image-disorders-obsessively-photos-themselves.html

Ai niin! Se selfie meinasi unohtua! Noh, laitetaan vaikka tämä :D
Älä koskaan tee tänään sitä, mitä voit tehdä huomennakin. -Minä