Nyt saa nauraa

Niin, menin töihin kuukauden kesäloman jälkeen tossa maanantaina. Ensimmäinen lause kollegoilta mulle oli tuo otsikko, kiva kun tulit töihin, nyt saa nauraa! Jaaha. Vai niin. No ei se tokikaan mun syy ole, että ilmapiiri on melkoisen...musta. Mä kun olen tyyppi, joka saa satavarmasti kenen tahansa nauramaan, jos niin päätän. Jos noi puujalat kaikki alkais laskemaan, ei riittäis edes linna niiden säilömiseen.... Anyway, kuvaa hyvin sen, kuinka pihalla kaikki on siitä, mitä mä oikeesti tunnen tai olen mieltä. Liekö se kellekään kuuluukaan....

Sitte jouduin samantien koulutukseen. Tai oikeammin briifaukseen uudesta toimintatavasta. Eukko alko suu vaahdossa selostamaan, miten tämä toiminta nyt sitten pohjautuu Lean -johtamiseen. Kuuntelin sitä hetken ja keskeytin; mä tiedän tosta asiasta melkosen paljon, vaikken ookaan yliopistoa käynyt kuten sinä. Täälläkin olen joskus viitannut tähän jossain blogissa koskien tehokkuutta. Mä olen tehokkuuden puolella tottakai, mutten ymmärrä eikö sitä voi muulla tavalla saavuttaa? Ilmeisesti ei, kun ajatus tietenkin uupuu. Sitten laitellaan erivärisiä lappuja seinälle, jotta nähdään porsaanreiät... Joo-o. Huomasin heti parikin feilua, jota se kerttu oli tehnyt ja mainitsin asiasta. Ilme oli näkemisen arvoinen :D Niinno, en mä yhtään ihmettele, että se halus musta eroon jo puolen tunnin jälkeen, vaikka "koulutukseen" oli varattu kaksi tuntia aikaa. Wat evö!! :D

Sitten mä oon juossut työpaikkahaastatteluissa. Ihan tarpeeksi. Se on jännä kohta aina, kun multa tulee se sammakko suusta. Voi olla lause tai yksittäinen sana, joka tapauksessa se aina tulee. Mä huomaan sen sekunnin sadasosassa, et joo, se siitä. Pitikin artikuloida sitten väärin taas.... Kauhee kiire paikkoa, mun vahinko on jo tehty. Ei ne rekrytoijat tosiaan varmaan pidä siitä, että luonnehdin joitain asioita pilkun nussimiseksi tai muuta vastaavaa... voisihan sen nätimminkin sanoa, vai? Oli miten oli, pitää olla oma itsensä, niinhän ne suosittelee? Tässä tapauksessa siitä lie vain hallaa. Wat evö,vol2!

Sitten mietin taas "sattumaa", joka on tuossa lainauksissa siksi, kun mun mielestä sellaista asiaa ei vaan ole. Keskustelin viikonloppuna tästä Spockin kanssa, se kyseli et mikä siinä on, kun aiemmin jouhevasti menneet asiat alkaa sakkaamaan, jokaisen nurkan takaa tulee paskaa niskaan jne jne. Easy, my dear Watson! Se on merkki siitä, että pitää vaihtaa raiteita ja poistaa esteitä, jotta se asia joka on sulle tulossa, pääsee tapahtumaan. Sitä kutsutaan sattumaksi, erittäin harhaanjohtavasti. Mut niin se vaan menee. Mitä kauemmin pullikoi vastaan, sen vaikeempaa on. Onhan se idioottimaista pullikoida, kun helpommallakin pääsisi. Eikö?

Ei tärkeetä, kunhan höpäjän. (Oikeesti luonnostelen päässäni kirjoitelmaa aiheesta "Miten kuolla oikein", mutta se vaatii vielä hieman työstöä. Ihan vaan siksi, kun huumori on vielä liian vaaleaa, sysimusta on tavoitteena).