Ohmin Laki

Mietiskelin tuossa kaverin kanssa tehokkuutta ja sitä, miten sitä nykypäivänä määritellään ja uskomattoman tyhmästi korostetaan liikaa. Minä väitin, että tehokkuus on aina vakio (varsinkin maksimitehokkuus) ja määrittelen itse tehokkuuden yhtälöllä aika = lopputulos. Se, millä mittarilla tehokkuutta määritellään , ratkaisee sen, onko se yhteiskunnan mielestä tehokkuutta vai tehottomuutta. Se taas, mihin lopputulokseen tähdätään on ennemminkin yksilötasolla tehokkuuden mittari. Mutta miksi yhteiskunta ja yksilö ovat niin eri mieltä tehokkuudesta, jos ajatellaan jatkuvuuden ja kokonaistyytyväisyyden olevan päämääränä? (Päämäärähän toki vaihtelee samalla tavoin kuin tehokkuuden määritelmä, riippuu keneltä kysyy).

Fysiikassa teho (P) on tehdyn työn (W) tai käytetyn energian (E ) määrä aikayksikössä (t) , ts. mitä pienemmällä energiankulutuksella/työllä vähemmässä ajassa syntyy lopputulos, sitä tehokkaampaa se on. Joissain ajatuksissa myös saatavilla olevien resurssien maksimaalinen hyötykäyttö on synonyymi tehokkuudelle. Tällöin aikaa ei oteta huomioon tehokkuuden määrittelyssä. Onko tehokas toiminta aina näkyvää? Mihin kohtaan sijoittuu esimerkiksi luova ajattelu (tai ajattelu ylipäänsä!) tai päämäärän saavuttamiseksi suoritettu suunnittelu? Onhan hyvin suunniteltu jo puoliksi tehty, väitetään... Saako lyhyessä ajassa saavutettua aina parhaan lopputuloksen eli oltua äärimmäisen tehokas? Oheisessa artikkelissa Lapin yliopiston professori avaa hyvin mielestäni ajatusta siitä, että voi myös hyvinkin keskittyä siihen, mikä on loppupeleissä tärkeää, eikä keskitytä aikaan tai keinoihin pelkästään.

Mikä on tehokkuuden vastakohta? Onko se tehottomuus ja sen synonyymit, esimerkiksi kiire tai laiskuus? Minusta ei mikään noista. Tehokkuuden vastakohta on välinpitämättömyys , koskapa lopputulos on syy, miksi teho on. Silloin tekemiseen (työ, energia) käytetty aika ei ole ratkaiseva, vaan lopputulokseen (voi lukea kestävyyteen, kehitykseen) käytetty aika on tehokkuutta. Vertaa vaikka sanontoja “Kertaus on opintojen äiti” tai “Sutta ei kannata tehdä”… Miksi asiaa ei voisi tehdä kerran kunnolla mieluummin kuin monta kertaa huonosti? Sekö on sitten tehokasta, kun huidellaan vasemmalla kädellä hirveässä “kiireessä” tai mahdollisimman vähillä resursseilla tehokkaasti asioita? Jep. Siihen ne ovat menneet, koskapa Lean ajattelu on nykyään jo mantran tavoin leviävä “johtamisen” malli. En edes mene siihen, mitä mieltä olen humanistina tuosta, siinä kun tehokkuus on synonyymi “turhuuksien (tuottamattoman toiminnon) poistamisesta” (ohimennen, tuli mieleeni case “Heikompi aines”). Senhän huomaa jo nyt yhteiskunnassa: Jos olet millään lailla tuottamaton, esimerkiksi vanhus, työtön, vammainen yms, ei sinulla ole ihmisarvoakaan. Ja se, jos mikä ajaa kaikki yhteiskunnat perikatoon, olkoonkin ne kuinka “tehokkaita” tahansa. Miten voidaan olla niin tyhmiä, että samaan aikaan saarnataan tehokkuudesta, kun kuitenkaan kaikkia resursseja ei käytetä? Ainoastaan uudelleen verkostoituminen ja vanhahtavalta kuulostava yhteisöllisyys olisi hyvin yksinkertainen keino ratkaista aika monta ongelmaa yhteiskunnassa. Sen tehokkuusvaatimuksenkin… Tosin, nykyään panarkia lienee olevan lähempänä tuon yhteisöllisyyden määritelmää… Ei maapallolla ole avaruudesta katsottuna edelleenkään maiden välisiä rajoja näkyvissä.

Yhteiskunta ei voi “kasvaa” loputtomiin. Kuten ei voi talouskaan. Tai tehokkuus. Silti jatkuvan kasvun tavoittelu on nykyajan ajatussuunta - “kun mikään ei riitä”. Tässä erittäin mainiossa (suosittelen!) blogimerkinnässä on mielestäni hyvin ansiokkaasti avattu sitä, että elämä on jatkuvaa sykliä (kuva yllä, varastin tuosta!). Alamäet ja purkaantuminen kuuluvat elämän kiertokulkuun saumattomasti, eikä tehottomuus ole kirosana, vaan työn ja tehon vastapainona oleva lepo (vrt. esim. vuodenajat). Aika = lopputulos = tehokkuus, taas.

Tarkkaavainen lukija miettinee tässä kohtaa (viimeistään!) mitä tuolla otsikossa mainitulla Ohmin lailla on tekemistä tämän asian kanssa. On sillä, aika paljonkin! Kun siis tähän saa helposti sekoitettua myös sähkötekniikkaa! :D (kuten elämään saa sekoitettua termodynamiikkaa, entropia) Ajatellaan hetki, että tehokkuus = vaikuttavuutta. Tässä kohtaa se tarkoittaa sitä, että mitä pienemmällä työllä saadaan suurin vaikutus aikaiseksi, sen tehokkaampaa se on. Toisin sanoen meihin vaikutetaan Ohmin lailla. Ajatellaan vaikka seksiä. Tai oikeammin sen tuputtamista joka paikasta koko ajan. No big deal? No miten sen ottaa, tietenkin! Onhan se nyt loogisesti järkeenkäypää, että alusvaatteisillaan oleva nainen vaikuttaa huomattavasti nopeammin uroksiin (tai laajemmin kaikkiin) kuin haarniskassa oleva nainen. Vähemmällä työllä suurempi huomio eli teho. Propaganda on juuri tätä, tosin se ei ole niin paljasta (hahhhahhah! olipa hauska heitto!) kuin antamani esimerkki. Mutta samaa asiaa. Ohmin laissa resistanssi (vastus) vaikuttaa sähkövirran liikkuvuuteen johtimessa. Kaikenlainen manipulaatio ja propaganda tähtää ainoastaan resistanssin pienentämiseen. Mitä tyhmemmiksi ihmiset saadaan, sen helpommin myös kaikenlaiset muutokset saadaan aikaan, tehokkuuden nimissä totta kai! Kukaan ei ajattele enää mitään, jolloin maksimitehokkuus lienee saavutettu. Joidenkin mielestä.

Kuka ottaa lopulta vastuun lopputuloksesta ja missä ajassa?

Sillä välin, kuunnellaan hyvää musiikkia ja toisinajatellaan!

(EDIT: Vaihdoin loppuklipin -- tämä kun pisti myöhemmin silmään paljon paremmin pläjäytykseen sopivana!)