Running from the bullets

Mietin tässä sitä, pitääkö mun muuttaa mieltäni siitä, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä. Mun mielipide nimittäin on niin, koska mun mielestä homo sapiensia ei edes olisi olemassa, jos muuta. Ehkä joskus niin onkin ollut, mutta onko enää? Minähän tiedän sen, että tää pallo räjähtää jossain vaiheessa, niin onhan se luonnollista ensin saada alta pois kaikki elävä, eikö. Ihminen on luontoa siinä missä muutkin, niin miksi pitäisi sitten koskemattomuus rajoittaa johonkin.... Kaikki paskaksi vaan, näin se on!

Anyway, mietin tuota pohjimmaista motiivia sen takia, kun eilen törmäsin sattumalta tyyppiin, jolla on valtavirrasta hyvinkin poikkeavia mielipiteitä. Mä olen keskustellut (ja väitellytkin) tyypin kanssa muinoin aika tiiviistikin, kun mä nyt oon vaan sen verran hullu, että mua kiinnostaa varsinkin "epänormaalit" asiat (joka on myöskin vuosien saatossa tullut ilmi näistä mun pläjäytyksistä). Mä en teilaa mitään ajatusta funtsimatta sitä ensin, epänormaalia ei ole, on vain ajatuksen (voi lukea mielikuvituksen) puutetta. Mä sanoin muinoin tyypille, että sun ajatuksissa ei oo mitään muuta vikaa kuin se, ettet sä pysty argumentoimaan kantaasi tarvittaessa. Voihan sitä väittää mitä tahansa, kun "musta vaan tuntuu siltä", mutta turha on luulla että kukaan ottais sitä vakavasti silloin. (Toisaalta ammun itseäni nyt samantien nilkkaan, kun mun mielestä mielipidettä ei tarvitse perustella, jos ei halua. Se ei ole fakta.) Mutta tokikin keskustelu jää hyvin lyhyeksi, jos ei pysty peilaamaan väitteitään.... No ni, asiaan! Tyyppi kertoi mulle, että on saanut tappouhkauksia ja muutoinkin väkivaltaista mielenilmaisua osakseen, ei pelkästään itseään kohtaan vaan myös perhettään. Niinno, en mä niin daiju ole, ettenkö tietäisi nykyajan trendin olevan melkoisen väkivaltainen, varsinkin internetsin viidakossa. Mutta miksi.... Haluaako ihminen sittenkin kaikille muille pahaa, vai onko pelkuruus (so hyökkäys on paras puolustus) niin vallalla olevaa nykyään, että se on uusi normi? Mä en lähde muuten tohon.

Se tarkoittaisi sitä, että ihminen on pohjimmiltaan paha. Ei se ole. Se vaan pelkää, usein henkensä puolesta. Ja kuten ennenkin olen lohkaissut, pelko ja häpeä ovat kaikista tuhoisimmat tunnetilat ihmiselle. Mietin tuossa, miltä sekin tuntuu, kun kaikki perustukset ihmisiltä revitään rikki - onko toivottomuus samaa asiaa kuin pelkuruus? Epätoivoisia tekoja..... Ei. Teko vaatii aina motiivia, samoin kuin elämä. Jolloin elämä on toivoa on hyvyys.

Jaa. Liekö näin, mun on pakko miettii tätä lisää! (Eikä tässä ole edes mitään uutta; ajatukset usein selkeytyvät kun ne kirjottaa ylös)

Why are we always stuck and running from the bullets? - Harry Styles, Sign of the Times