Suojelusprkl

Rupesin eilen miettimään millaista olisi seurata omia juttuja toisten silmin, tai kokonaan ulkopuolisena tarkkailijana. Itseasiassa usein mietin, kun ilveilen kavereille, kuinka tyhmältä näyttävät moiset ilmeet naamallani. Ja muutenki, olisi kiva tietää kuinka raivostuttava osaan olla, jos musta yrittää tivaa vastausta kysymykseen, johon en osaa antaa järkevää vastausta. (Eli suhteellisen usein xD)

Pitäisi ruveta treenaamaan OOBE:tä. Voisin ehkä onnistua moisessa, koska usein unihalvauksia kokeneet voivat myös "poistua kehostaan".

UNOHDIN TAAS juustot mun reppuun. Tosin tällä kertaiset juustot olivat peräisin mun aamuiselta ruokakauppareissulta. Ostin tuollaisia aamupalajuustoja, sellaisia erikseen pakattuja härpäkkeitä. Ja löysin ne äsken repustani, alkaessani raivaamaan reppuun tilaan.

Mä en oikeasti ala tätä enää! tarvitsen henkilökohtaisen muistuttajan muistuttamaan ottamaan elintarvikkeet pois repustani.

Tappelin kännykkäni kanssa, tai lähinnä tähtäilin sim-korttia luuriini takaisin kiinni. Meni ehkä puoli minuuttia tajuta, että mulla on sim-kortti ihan väärin päin tuossa sille tarkoitetussa paikassa. *sählä, mutta ylpeä itsestään*

Puolustukseksi voin vedota siihen, että asuntoni oli pelkän tietokoneen näytön ja tv-ruudun valaistuksen voimin valaistu.

Olen tullut siihen tulokseen, että mauttomat asiat menevät mauttomien ihmisten luokse. Toisaalta, jos ei olisi ihmisiä jotka eivät näkisi näiden minun mielestä mauttomien asioiden kauneutta, niin nehän esineet päätyisivät mauttomien asioiden hautuumaalle.

Näin tänään siis jotain aivan järkyttävää.
Nainen, jolla oli kotitekoisen vaalennuksen kohtalon ivaama tukka, ehkä vielä kotitekoinen permanentti. Epämääräisen värinen donitsi pään päällä, josta törrötti pystyynkuolleet vaalennetut ja kiharretut hiukset.. Jalassaan tällä henkilöllä oli "moon bootsit" sellaiset vaaleanpunaiset ja karvaiset. Päällä 80-luvulta peräisin olevat kivipestyt farkut ja joku saman sarjan talvitakki. Mutta kaiken kruunasi kullattu käsilaukku, jossa oli kissanpentujen kuvia vaaleanpunaisella taustasävytyksellä. No okei nyt huijasin, kaiken kruunasi se, että tämä nainen näytti lähentelevän viittäkymmentä.

Teki melkein mieli kääntyä katsomaan hänen perään, mutta se olisi ollut epäkohteliasta. Jännä juttu, miten joku immeinen saa ylleen noinkin monta mautonta elementtiä. Mä en moiseen suoritukseen ihan helpolla yltäisi. Vaikka en pidäkään itseäni ihan tyylin uutena lahjakkuutena, niin en ihan heti moisia vaatteita vaatekaappiini ottaisi.

Rakas eduskunta, laatikaa lakipykälä, joka kieltäisi kaikki kullatut kissanpentulaukut!!

Alan olemaan vakuuttunut siitä, että jollain on minusta voodoo nukke, tai että minun kimpussani on vähintäänkin mörköjä. Tänään olen onnistunut saamaan Kokki-kirjan otsaani sekä lyönyt silmäkulmani keittiöntuolina toimivaan käsinojallisen penkin käsinojaan. Tuo kokkikirjan tippuminen päähäni huvitti mua lähinnä, silmäkulman lyöminen meinasi jo alkaa vituttaa. Odotan suurella innolla mitä muuta kivaa tänään vielä tapahtuu!!

Vitun Posti. Tilasin Ortonilta itselleni röntgenkuvat, mutta se kirjekuori ei mahtunut mun postiluukusta, joten joudun köpöttellen hakemaan sen Postista.

Jos tuo postimies olisi edes koputtanut mun oveen, olisin saattanut avaa hänelle oven, niin olisin voinut ottaa tuon kirjekuoren vastaan. Nyt joudun hakee sen kipeillä jaloillani tuolta Postista. Ihme logiikkaa. Yleensä ne kyllä soittaa ovikelloa, jos on sellainen paketti, joka ei mahdu postiluukusta. Tuo tapaus hivutti hiljalleen postit postiluukusta ja katosi usvaiseen aamuun.

Ei olekaan moneen vuoteen sumennut silmissä noin paljoa, että olisi jalat pettänyt alta. Mielenkiintoinen kokemus, kun sumenee silmissä ja on hetken ihan pihalla maailman menosta. Nyt rupes sit särkee päätäkin taas. Arg.

Miten nukkuminen voi olla noin addiktoivaa. Heräsin kasilta, olin hetken ylhäällä, join lasillisen mehua ja otin nappeja. Hain makuuhuoneestani peiton, ja menin sohvalle köllöttelee. Peto hyppäs mun viekkuun ja nukuttiin kolmisen tuntia vierekkäin. Piti ihan pakottaa itsensä nousemaan ylös.

(Aivastin sitten aivolimat juurikin tietokoneeni näppäimistölle ja näytölle. Liekkö merkki, että tänäänkään ei saa roikkua koneen äärellä)

Pienet habanerot ovat helvetin tulisia. *sylkee liekkejä*

Älä ikinä anna pienen koon hämätä. "Tää on niin pieni ja niin söpö, että tämä on pakko laittaa tuohon ruuan sekaan"

Jos jotain positiivista pitäisi asiasta löytää, niin ainakin nyt on nenä auki ja lämmin olo.
Negatiivisena puolena aivan julmettoman järkyttävä polte suussa, tuntuu että kitalaki sulaa. Ei oo maitoa, ei oo leipää, ei oo mitään muuta kuin vettä jolla pitäisi yrittää saada poltetta lievennettyä. Vesi ei todellakaan ole järkevin vaihtoehto tälle poltolle. Ja mä sentään tykkään tulisesta ruuasta.

Ihania nämä wannabe-räkätaudit. Kuiva yskä on ehkä ärsyttävintä mitä tiedän, heti kamalan tukkoisuuden jälkeen.

Tuntuu, että keuhkot lentää ulos kurkusta kun yskityttää.