Unohdin perjantaina kirjoittaa kiukkublogimerkinnän, joten teen sen maanantain kunniaksi.
Tapani mukaan olen jälleen fillaroinut työmatkani, ne ovat tosin puolet lyhyemmät kuin viime vuonna, mutta fillaroin kuitennii. Perjantaina kun fillaroin kotia kohden, mua rupesi ihan urakalla vituttamaan.
Kiroilin Itäväylän varrella kulkevalla pyöräilytiellä tuulelle - vastatuulelle. Eikös siinä vaiheessa saa kiroilla, kun kävellen pääsee nopiampaa eteenpäin, kuin fillarilla?!?
Onneksi tuolloin ei ollut muita kauhiasti liikenteessä. Metron lipuessa ohitseni oli varmasti niillä matkustajilla, jotka minuun päin erehtyivät katsomaan, vähintäänkin hauskaan katsoessa kun kiroilen naama punaisena tuulelle. Ei ole mitään ärsyttävämpää, kuin joutua polkemaan alamäessä, jossa normaalisti ei pysty edes polkemaan koska vauhti on niin luja ja vaihteiden vaihto isommalle ei juurikaan vauhtia saa kasvamaan, kun nyt joutui polkemaan pienellä vaihteella hirveätä kyytiä eikä silti päässyt eteenpäin. Hyvä ettei fillari lähtenyt taaksepäin kulkemaan, kun lopetin polkemisen.
Luojalle kiitos, tuo matka ei ole kovinkaan pitkä. Olisin luultavasti muuten heittänyt fillarin Kulosaaren sillan kohdalla mereen! Eipä se tosin ollut perjantainakaan kovin kaukana.