Suojelusprkl

Olen havainnut, että musiikilla on omaan mielialaan suuri vaikutus. Tai lähinnä se on jonkinlainen pakokeino pahasta olosta.

Tosin itse olen niin herkkä luonteinen, että kuunnellessani jotain herkkää biisiä, saatan ruveta itkemään ilman mitään järkevää syytä.

Riittää vain, että on oikeanlainen tunnelma biisissä ja oikeanlainen mieliala itselläni.
Mulla on muutama biisi, jotka saa lähes aina kyyneleitä silmäkulmiin.
Yksi niistä on CMX:n Siivekäs: http://www.youtube.com/watch?v=PtBkWRs-_IQ
Ja toinen Kotiteollisuuden Satu Peikoista-biisi:http://www.youtube.com/watch?v=eSbRn8cUI_k

Välillä tuntuu, että eläydyn liikaa musiikkiin. Olen enemmän kuin kerran aamulla työmatkalla kuunnellessani Satu Peikoista-biisiä ruvennyt herkistelemään. Puhumattakaan niistä herkistä hetkistä, joita olen livekeikoilla kokenut.

Ei hitto, tarkemmin ajateltuna mä olen helvetin herkkä herkistelijä. Mä saatan herkistyä jo luetusta tekstistä, siis niin paljon että tulee kyyneleet silmiin. Myötäelän liian voimakkaasti kuultua ja luettua tekstiä. Olen tällä viikolla itkenyt, kun katsoin Täydellisten Naisten erästä jaksoa, tai kun olen lukenut yhtä kirjaa.

Tai kuten taannoin kävi, kun olin paikassa, jossa oli paljon vanhoja ihmisiä - rupesin itkemään, koska oma mummoni kuoli viime vuoden syyskuussa ja mulle tuli ei niin mukavia asioita mieleeni mummon viimeisistä ajoista.

Hitto, mä oon kunnon itkupilli. Nyt se on sitten kerrottu, koko maailmalle. Jenny Suojelusprkl on itkupilli herkistelijä.

Tuossa googletin huvikseni oman nimimerkin ja selvisi, että mun blogi on "ilmoitettu" 9.1.2007 jonnekin blogilista.fi:n sivuille. Siis itse en ole tiennyt moisen sivun olemassaolemisesta edes, ihan sattumalta äsken törmäsin tuohon, että mun City:n blogi on sinne ilmoitettu. Ja ilmeisesti mun blogi on jonkun toisen "omistuksessa"!. Tjsp. Tutustun asiaan vasta:/

Onko sinulla tunne, että sinua vakoillaan naapureidesi toimesta? Tunnetko, että useampi silmäpari seuraa sinun askeleitasi kotisi pihapiirissä. Kuuletko supinaa, rapinaa ja sihinää, kun tulet kotia?

Älä huoli, et ole vainoharhainen.

Paniikkihäiriö on kuulemma periytyvä sairaus. Tuo oli mulle ainakin yllättävä tieto, mutta se selittäisi oman "taustan" tuolle sairaudelle, koska äitilläni on moinen ollut nuoruudessa.

Mulla on siis itsellä jonkinlainen paniikkihäiriö ja lievä "torikammo". Tai no nykyään harvemmin tulee sellaista tunnetta, että on pakko päästä kotia neljän seinän sisälle jostain paikasta jossa on paljon ihmisiä.

En nuorempana edes tajunnut mistä johtui, että sain tosi usein ruokakaupassa sellaisia jalat alta vetäviä huippauskohtauksia. Piti usein mennä vaan lattialle istumaan ja haukkomaan happea, kun silmissä sumeni ja rupesi huimaa. Sellainen tunne, että verensokerit olisi tippunut hetkessä ihan nolliin.

Ei tästä hirveän kauan ole aikaa, kun viimeksi alkoi ahdistamaan eräässä isossa kauppakeskuksessa ihmismäärä. Tuli sellainen olo, että pitää päästä istumaan jonnekin tai muuten mua alkaa pyöryttämään. En vain kestä liiallista ihmispaljoutta.

Usein junassa mulle tulee heikko olo, jos siellä on paljon ihmisiä ja en pääse istumaan. Ei ole kerta, tai edes pari, kun olen joutunut hyppää junasta pois että pääsen ulos raittiiseen ilmaan haukkaamaan happea, koska muuten olisi jalat pettänyt alta.

Tällä viikolla on taas ollut aika pahoja ahdistuneisuuden tunteita rinnassa. Toissapäivänä iski ihan yht´äkkiä tosi inhottava tunne rintakehään, ajattelin ensin että se olisi ollut allergiaa koska en saanut kunnolla happea. Tuli sellainen kuristava tunne kurkkuun, sydän muljui rinnassa, rupesi hikoiluttamaan, korvissa soimaan ja päässä heittää.

Millä tavoin ikäviä tunteita pystyy käsittelemään?

Olen ollut ehkä hieman huono ihminen käsittelemään omia tunteitani. Tiedä sitten mistä moinen juurtuu, enkä se on tämä pohjola joka moiseen ihmiset pistää syylistymään.

Suurin ongelma mulla tunteiden käsittelyssä on varmasti oma syyllisyydentunteen käsittely. Syyllistän itseäni mitä ihmeellisimmistä asioista. Näin aikuisiällä asiaa pohdittuna, olen syyllistänyt itseäni koko pienen elämäni.

Rupesi tuossa hetki sitten soimaan CMX:n Negatiivinen asenne-biisi päässäni. Olisi kyllä melko hienoa, jos olisi sellainen nuppilääke, jolla voisi poistaa tietynlaiset tunteet tiettyihin ihmisiin. Eli esim. parisuhteen päätyttyä voisi vain ottaa söpön värisen tabletin jonka jälkeen olisi kaikki taas hyvin ja voisi jatkaa elämää, kuin sitä toista ei olisi ollut koskaan siinä vierellä. Tai jos joku läheinen ihminen kuolee, niin ei tarvitsisi surea hänen poismenoaan. Kyllä elämä olisi helppoa, jos olisi tuollainen mielen valtaava lääke, joka ei kuitenkaan poistaisi tunteita siten, ettei kaikki tunteet katoa lopullisesti vai ne tunteet katoaisivat, jotka kokee huonoksi asiaksi.

Negatiivinen asenne

Soita ja tilaa kullattu tuhatkuusisataasivuinen esite,
jossa on tupsut nurkissa.
Lisäksi osallistut arvontaan jossa voit voittaa itsesi.
Optiona miehen sielunelämä, hollantilainen sianpaskakeitto
ja lippu Liberiaan spitaalisten seksiorjaksi.

Voit omistaa koko maailman jo tänään.
Sadalle ensimmäiselle tunteidenpoisto kaupan päälle
Unohda jo rasittavat ihmissuhteet,
nopean tilaajan etuna ikuinen elämä herrassa.

Ensin oli:

Sitten tuli:

Ja nyt on:

En vieläkään osaa sanoa, onko tuo paprika vai chili :/

Kävin tuossa työmatkalla ruokaostoksilla, piti vähän saada murua rinnan alle.
Jätin polkupyöräni lähelle kaupan seinää. Kun tulin takaisin havaitsin, että fillarini ja seinän väliin oli ängetty toinen polkupyörä + fillariani oli siirretty hieman. Ensin luulin, että olin aamutokkurassa itse jättänyt fillarini jonkun toisen fillarin eteen, mutta näin ei ollut, koska tämä fillarin omistaja laittoi vasta omaa fillariaan lukkoon. Teki melkein mieli sanoa, että et sitten yhtään ahtaampaan paikkaan sitä fillariisi saanut survottua, mutta en saanut sanottua hämmennyksissäni yhtään mitään.

Kuvasta ei näy kovin selkeästi, mutta tuossa olisi ollut satametriä kumpaankin suuntaan lääniä, jonne tuon seinää lähinnä fillarin olisi voinut laittaa - mutta ei, se piti änkeä sinne mun fillarin taakse, mahdollisimman hankalaan paikkaan!!

Vittu mitä naistenlogiikkaa!!

Maistuisiko Rouvalle tai Herralle kahvi? Voisin tarjota ensimmäiselle innokkaalle kahvit luonani.

Ai miten niin en juo kahvia kovin usein?

Tänään on hyvä päivä leikkiä ukkosenjohdatinta. Ajattelin olla normaalia hullumpi ja lähteä metallisen kehikon omaavan sateenvarjon kanssa liikkeelle kävellen puistikon läpi, jossa on paljon isoja puita.

Joten jos minusta ei kuulu mitään toviin, olen saattanut saada salamasta.