Suojelusprkl

Kävin naamakirjassa Friend´s for salessa ja siellä tuli tällainen ilmoitus mulle:

En nyt oikein tiedä, miten minun pitäisi suhtautua tähän tyrmistyttävään tietoon. Sehän on sanomattakin selvää, että Pihis on yksi noista minuun ihastuneista vantaalaisista, mutta kuinka jotku voi vihata minua. Tätä en pysty ymmärtämään.

Taidan mennä itkemään.

Joissain asioissa sitä on hyvinkin rohkea, mutta sitten tulee asioita joiden edessä sitä vaan menee tilttiin.

Töissä oli kerran puhetta siitä, millaisen supervoiman itsekukin itselleen haluaisi, joku heitti että ajatusten lukeminen voisi olla hienoa. Tuolloin ajattelin, etten haluaisi kyllä koskaan lukea toisten ajatuksia. Mutta voisi tuollaista päivän joskus koittaa.

Olen aina välillä paininut erään asian kanssa, tai no en oikeastaan paininut välillä asia on vain tullut mieleen ja sit se on taas unohtunut kun olen vakuutellut itseni että typeriä tuollaista on edes ajatella. Mutta kun joskus on asioita, joihin toisaalta haluaisin vastauksia, mutta toisaalta taas en halua tietää tuota vastausta, jos se ei olekaan mulle mieleinen ja entä sit jos vastaus onkin mieluinen, sekään ei ole hyvä juttu. Joten sitä sitten mieluummin jatkaa elämäänsä epätietoisena. Kun on riskinä kuitenkin se, että jos vastaus ei ole mieluinen tai vaikka se olisi mieluinen, niin se vaikuttaisi kuitenkin jossain mielessä omaan elämään ja voi menettää enemmän yhdellä kysymyksellä, kuin sillä että antaa asian olla.

Elämä olisi paljon helpompaa, jos uskaltaisi avata suunsa useammin tietyistä asioissa. Joidenkin asioiden edessä sitä vaan jähmettyy.

Oho. Aloin lisäilee eilisen keikan kuvia koneelle ja niitä oli 835kappaletta. Mitenköhän olen tuossa onnistunut... Ilmeisen helposti.

Päätin äsken korkata siiderin. Huomasin että jääkaapissani oli avattu siideripullo, joten iskin sen kimppuun. Avasin korkin ja ei muuta ku suoraan pullosta siideriä kitusiin... Ei mennyt kauankaan aikaa, kun tajusin että nyt ei muuten ole kaikki ihan kunnossa. Tuli takaumia, mansikkaviinasta, karpalomehusta ja spritestä - muutamien viikkojen takaa. Tältä reissulta, josta ei ole mitään muistikuvia sen jälkeen kun olen kotoani lähtenyt keskustaan cityläisten kanssa. Reissu, josta muistona on CMX:n Virgin Oilin keikkaranneke.

Piti räkästä juoma pois, ei jotennii nyt uponnut tuo mansikkaviinalle maistuva viikkoja vanha juoma... Ei kyllä ollut edelleenkään sen makuista tököttiä, että siinä olisi niin paljon viinaa, kuin siinä loppujen lopuksi oli. Petollista kamaa nuo mun boolit.

Mitähän muita pikku ylläreitä mun jääkaapi vielä sisältääkään...

En ihan viittis tänään vedellä kirkkaita, koska tänään haluaisin aikuisten oikeasti muistaa CMX:n keikasta jotain muutakin, kuin että olin ihan vitun kännissä ja etten muista mitään. Ainoa asia, joka vakuutti mut siitä, että olin ollut tuolla keikalla oli neonvihreä ranneke, jonka ne antaa ovilla lippua vastaan.

Olen jostain syystä saanut tämän vuoden puolella tosi monilta eri tahoilta utelua/epäilyä siitä, olenko tyttöihin päin menevä tapaus. Olen asiaa pohtinut aina välillä yksinäni, välillä tuttujen kanssa, enkä ole oikein keksinyt mitään vedenpitävää vastausta tälle asialle. Eräs citytapaus sanoi katsoneensa aikoinaan mun kuvaa ja nimimerkkiä ja ajatellut, että tuo tyttö on saleen bi. Ja on noita epäilyjä tullut hieman sieltä sun täältä. Mitä ihmeellisimmiltä tahoilta:D

Nyt aamulla olin saanut naamakirjan jostain Meet new people-palvelusta viestiä, että viisi tyttöä haluaisi hengailla mun kanssa. Siis vain tyttöjä, ei poikia. Kävin sitten kurkkimassa onko mun jossain profiilissa joku viba käynyt ja olenko sinne kirjoittanut tykkääväni vain tytöistä, mutta olin ilmoittanut sinnekin että pojat on kivoja. Huojentuneena huomasin, että oli siellä näköjään poikiakin ilmoittautunut haluavansa hengailla mun kaa. Sitä en kyllä muista, koska olen tuollaisenkin sovelluksen tuonne avannut, varmaankin tuon käyttöönoton alkuaikoina, jolloin olin täysin pihalla koko palvelusta.

Eivätkö heteronaiset saa puhua seksistä avoimesti, ilman että heidät leimataan lesboksi tai vähintäänkin bi-henkisesti. Onko runkkailun oltava sellaista, että sitä saa harrastaa vain naisiinpäin taipuvaisuutta potevat naisimmeiset. Onko pakko hehkuttaa seksistä, sen sijaan että hehkuttaa runkkailusta? Eikö heteronaisella saa olla seksileluja sen sijaan että käyttäisi miehiä leluinaan? Eikö tyttöjä saa pussailla, ilman että on lesbo tahi edes bi-henkinen.

Joku mussa nyt on vialla, koska annan niin vääränlaisia signaaleja muille ihmisille. Tai sitten olen vain kaappilesbo, odottamassa valaistumistani. Mutta kun kikkelit on vaan niin paljon kivempia, ja niin on kyllä miehetkin. Olen aina tullut paremmin toimeen poikien ja poikamaisten tyttöjen kanssa. Okei, ehkä naispuolisen työkaverini kanssa on mennyt välillä hieman överiksi meidän pelleilyt toimistolla x) mutta se on vain pelleilyä... Kunhan taputellaan toisiamme pyllyille ja tönitään toisiamme lantiolla.

Nämä on näitä elämää suurempia mietintämyssyasioita. Ehkä pitäisi yrittää alkaa käyttäytymään enemmän oman ikäisesti ja lopettaa ylenpalttinen pelleily ja runkkailusta kirjoittaminen:D

Selailin kännykkääni ja löysin sieltä kuvan. Kuka arvaa ketkä kaksi henkilöä kuvassa esiintyy:)

Näin viime yönä todella hämärää unta. Ensimmäisessä osiossa oli maailmanloppu tulossa ja mietin sitä, että olen tehnyt sellaisia asioita joista mun pitäisi pyytää anteeksi muutamalta ihmiseltä ennen kuin olen tarpeeksi "hyvä" ihminen päästäkseni taivaaseen.
Yritin kauhealla kiireellä kirjoittaa tekstiviestiä kahdelle eri ihmiselle, mutta siitä ei tullut mitään ja maailmanloppu oli kokoajan lähempänä ja lähempänä. Olin tuossa vaiheessa jo kuitenkin päässyt vanhempieni luokse ja juttelin äitin kanssa samalla jotain, en muista enää mitä. Muistan nähneeni kuitenkin se, että äiti pääsi taivaaseen ja mä olin sinne kans kovaa vauhtia menossa.
Uni taisi katketa tuossa vaiheessa, kun yht äkkiä oli hirveän hiljaista ja tyhjää. Olin ulkona jonkun jostain tutun näköisen tytön kanssa ja jostain tajusimme sen, että olimme ainoat ihmiset, jotka on maanpäällä tällä hetkellä. Olimme pakomatkalla ja välttelimme maailmanloppua, Seutulan metsissä.

Ulkona oli valoisaa, mutta aurinko ei paistanut. Mietin vain sitä, että mitä pitäisi pakkaa reppuun että selviäisimme kuolematta nälkään. Ja ollessamme jo menossa jonnekin piilopaikkaan, pyysin että kääntyisimme takaisin ja jäisimme lymyämään tyhjiin taloihin.

Unessa mietin myös sitä, että voi helvetti pitääkö tässä nyt jonkun naisen kanssa kahdestaan viettää loppu elämä ja aloin pohtimaan myös sitä, miten voisimme lisääntyä ettei ihmiskunta kuolisi sukupuuttoon. Tai jos pystyisimmekin lisääntyä, miten synnytykset onnistuisivat ja miten voimme hoitaa mahdollisia sairauksiamme kuolematta.

Tuli tuossa herättyä pohdittua, että olisi kyllä aika helvetin nihkeetä tuollainen. Pitäisi opiskella kaikenmaailman asioita vain pärjätäkseen yksin yhteiskunnassa - siis tilanteessa, että kaikki muut ihmiset on kadonnut maanpäältä. Sit jos toinen kuolisi ja itse jäisi yksin, niin sitä varmaan sekoaisi.

Ihme unia, olen kyllä tainnut joskus ennenkin nähdä vastaavaa unta, nyt oli pakko kirjoittaa tämä ylös.

Jostain syystä, mulla nousee tunteet pintaan aina kun kuulen Zen Cafén - Huonot Päiväsi rallatuksen. Äsken muistin tuon bändin olemassaolemisen ja sit rupesin juutuupista kuuntelee noita biisejä ja törmäsin tähän rallatukseen. Ja nyt silmät sitten vuotaa vuolaasti, ilman mitään järjellistä syytä edes.

Ja nyt sitten iski ahdistus päälle, kun kuuntelin tuon biisin. Tää fiilis pääsi nyt yllättämään mut vähän puun takaa ja lisäksi on vielä jotenkin sellainen olo, että tekisi mieli käpertyä jonkun kainaloon.

Tänään lämmittäessäni töissä ruokaa törmäsin uuteen työntekijäämme, esittäydyin hänelle ja hän sitten kyseli olinko tehnyt itse ruuan vai onko äitini tehnyt mulle eväät. Naurahdin, että kyllä nyt näin lähes kolmekymppisenä tulee itse tehtyä ruoka itselle:D
Meni täti hieman hämilleen...menin kyllä itsekin.

Mennyt koko päivä kyllä aivan persiilleen, olen tuossa tehnyt laskuja ja melkein jokaisessa tekemässäni laskussa oli joku viba, onneksi sentään huomasin itse nuo vibat ennen kuin laitoin noita eteenpäin. Enää 2,5h töitä ja sitten kotia ihmettelemään.

Alkoi eilen illalla polttaa alaselästä, tuosta kohtaa jossa pakarat alkaa. Eli tosi alhaalta. Yritin siinä sitten nukkua eri asennoissa, eikä mikään tuntunut kivalta. Lopulta luovutin ja hain puolikkaan kipulääkkeen ja se helpotti hetkeksi. Kuudelta aamulla kipu tuli takaisin herättäen mut ja taas kipulääkettä ja kipu hellitti, nyt äsken otin taas nappia naamariin.

En ole tehnyt viikkoon mitään mikä rasittaisi selkää, selkä ei ole myöskään saanut kylmää. Olen vain maannu tai istunut sohvalla, enkä nyt ymmärrä millä logiikalla voisin saada selkäkipuja. Noidannuoli oli ensimmäinen asia, joka tuosta kivusta tuli mieleen. Kipu säteilee välillä kumpaankin takareiteenja on todella ärsyttävä polte.

Tässä kehtaa mennä enää lääkärille edes näistä vaivoista, kun on taas joku värisuora menossa kaiken suhteen.