Suojelusprkl

Ensin ilmoittauduin innolla Santalahden miittiin, mutta aika pian ilmoittautumisesta ja matkan maksamisesta ajattelin perua koko paskan mutta en sitten saanut aikaiseksi perua osallistumistani, viikko ennen miittiä olin tosi kyrpiintynyt ja kiinnostus lähteä miittiin oli miinustilassa.

Päätin lopullisesti vasta nyt torstaina, että lähden reissuun. Eilen puolituntia ennen kuin saavuimme Kotkaan alkoi vituttaa, sitten paikan päällä autosta noustessa vitutti kahta kauheammin ja hoin mielessäni, että tämä reissu oli virhe mutta loputa oli tosi hauskaa. Täytyy kyllä myöntää se, etten ollut ajatellut ihan tällaista reissua tässä mielentilassa ja se, että se jonka kanssa oli kaikista hauskinta oli ehkä se viimeisin ihminen jonka kanssa kuvittelin näin hauskaa olevan. Olen suorastaan hämmentynyt.

Nyt vituttaa vain se, että menin ostamaan ennakkoon bussilipun Helsinkiin tälle päivälle ja se, että olisin voinut ostaa kyseisen bussilipun vasta kuskilta (tosin en usko, että näin olisi päässyt käymään koska olisin jättänyt kotiutumisen vasta huomiselle ilman tätä ennakkoon ostettua matkalippua). Täältä Matkahuollon asiakaspalvelusta kun sanottiin, että lippu pitää ostaa ja maksaa vuorokautta ennen matkaa...kun soitin heille eilen ja tiedustelin onko Helsingin bussi kuinka täynnä/kannattaako mun ostaa lippu ennakkoon/voinko ostaa lipun vasta bussista ja he ilmoittivat tuon.
Mulla oli niin hauskaa, että olisin voinut jäädä huomiseen asti tuonne pussailemaan:D

Nyt on huulet hellänä pussailusta, pienimuotoista "kännitoilailuhäpeää" ja krapulaa pukkaa.

Yleensä väsyneenä on joko ylivilkas ja levoton tai sitten vittuuntunut ja veltto - tänään väsymys ilmenee vitutuksena jostain syystä. Aivan järkyttävä päänsärky ja silmiinkin koskee. Toivottavasti saan nukuttua edes hieman automatkalla.

Nyt ei niinkuin yhtään nappais lähteä minnekään reissuun, mut kaipa se on lähdettävä kun reissu on jo maksettukin. Tieto huomisesta kaverin näkemisestä helpottaa jaksaa tämän päivän ja illan yli. Vielä kun pääsisi Kotkan keskustaan huomenna ennen kahta, niin hyvä tulee.

On vaan just sellainen tunne, että kaikki tulee menee perseelleen:D

En ole tottunut jäämään kakkoseksi toisille naisille, jotan pitää ottaa kovat otteet käyttöön, että saan Pihiksen itselleni. Kokonaan.

Täten haluan omistaa rakkaalle Pihikselle tankotanssistani otteen valokuvan muodossa <3

Muistele aina minua katsellessani kuvaani ja kadu sitä, mitä menetät kun vehtailet sen toisen eukon kanssa. Mulla on aina pieni paikka sulle sydämestäni varattuna.

Olen ollut tuuliajolla vuodenpäivät ja nyt vihdoinkin tiedän tasan mitä haluan ja sen olen päättänyt saada. Sinänsä surkukoomista se, minkälaisen kivikon läpi piti kävellä tämän valaistumisen tähden. Ja vituttaa se matka ja matkan varrella tulleet inhottavat asiat, mutta ei kai ilman vastoinkäymisiä pysty jotku ihmiset tajuamaan omia virheitään. Virheitä en ole koskaan pelännyt, mutta yhtä virhettä tulen katumaan lopun elämäni, mutta se olkoon "ristini" jota kannan lopun elämäni.

Oikeastaan uskon että kaikki ne asiat jotka on tapahtunut, ovat tapahtuneet vain sen takia että tajuaisin lopulta sen, mikä on itselleni parhaaksi.

On kyllä ollut harvinaisen kevyt olo jo useamman viikon. Ainoastaan muutaman asian olisin voinut jättää tekemättä, niin ei olisi siitäkään huonoa omatuntoa.

On niistä miehistä jotain hyötyä sittenkin...

Ajattelin järjestää myöhästyneet ja yhdistetyt tuparit/läksiäiset, ennen kuin lähden opiskelemaan jolloin rahatilanteeni on hieman tiukempi enkä voi tarjota niin paljoa syötävää ja juotavaa, kuin töitä tehdessäni.

Jos haluat tuoda tupaantuliaislahjan, laitan hieman vinkkiä minkälainen asuntoni sisustus on, koska en halua lahjoja jotka eivät rimmaa sisustukseni kanssa. Lempivärini on liila, musta ja tumma pinkki. Tykkään yksinkertaisesta sisustuksesta, enkä voi sietää koriste-esineitä. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten vinkkejä tuparilahjaani voi hakea allaolevasta valokuvasta:

Toivottavasti pieni sotku ei haittaa, en ole kovinkaan vieraskorea ihminen.

Tuparit järjestetään viikon kuluttua perjantaina klo 18. Vapaamuotoiset ilmoittautumiset vuoden kemuihin voi laittaa haluamallaan tavalla minulle.

Rakkaimmat terveiset

Jenny Perkele

Olenko ainoa, joka saa kieroutuneita mielikuvia tästä linkin takana löytyvästä valokuvasta?
http://www.mikko.fi/announcements/details.action?announcementId=664246

Lueskelin Iltalehteä netistä ja näin tuon ilmoituksen mainoksen pienenä, eikä vetokoukku ollut ensimmäinen asia joka tuli mieleen tuon kuvan nähtyäni. Tosin ilmoituksen isommaksi klikattuani hahmotin tuon jo paremmin x)

Menin eilen illalla tapani mukaan nukkumaan kommandona. Aamuyöstä heräsin kuitenkin vaatteet päällä, pikkuhousuja myöten.
Muistan nähneeni jotain sellaista unta, että joku tuli käymään mun luona ja sen takia olen ilmeisesti pistänyt vaatteetkin päälle. Hauska sinänsä, että olen saanut jopa pikkuhousut päälleni oikein päin. Olisin jotenkin ymmärtänyt sen, että olen ottanut makkarin penkin päälle laitetut vaatteet ja sitten ne pukenut päälleni - ilman pikkuhousuja.
Yleensä unissani tuppaan riisumaan vaatteitani, tämä on suhteellisen uutta että pukeudun. Tätä tapahtuu yleensä niiden unien jälkeen, joissa olen nähnyt että joku tulee yllättäen mun luokse.

Noh, säästyypä pukeutumisen vaiva näin aamulta:D

Huomasin eilen töissä, että mun kotiavaimen kiinnitysrenkula oli mennyt huonoon jamaan ja yritin sitä väännellä sellaiseen kuntoon, ettei tämä avain luiskahtaisi pois siitä renkulasta, joka oli kiinni mun avainnauhassa muiden avaimien kanssa.

Kävin tänään aamupäivästä ruokakaupassa ja avaimet oli mukana. Äsken ajattelin lähteä viemään parvekkeelta täysinäisen pahvinkeräyksen virkaa toimittavan muuttolaatikon roskahuoneeseen tyhjennettäväksi pahvista. Puin verkkarit ja hupparin päälleni sekä heitin päähäni lippiksen, kaulaan avainnauhani ja suuntasin pihalle väistelemään sadepisaroita hyvin räjähtäneen ja krapulaisen näköisenä.

Sain laatikon tyhjennettyä ja lähdin kävelemään takaisin kämpille päin. Tulin etuovelle ja aloin etsimään kotiavaintani avainnipusta. Näin, että tässä rinkulassa jossa on normaalisti mun kotiavain + taloyhtiön emännänavain jolla pääsee vain pesutiloihin ja varastohuoneeseen, niin nyt siinä oli vain toinen avain tallessa ja tietenkin tämä emännän avain, jolla en tee paskan vertaakaan, jos haluan kotiani.

Kiroilin hetken ja mietin mitä teen. Kännykät oli kotona. Avain oli kotona. Lompakko ja bussilippu oli kotona. Ja minä pihalla sateessa, hyvin kevyesti puettuna. Pyörin hetken aikaa sisäpihalla tämän muuttolaatikon kanssa ja päätin kysellä, josko joku voisi lainaa mulle puhelinta, niin saisin soitettua mun vanhemmille että tuovat mulle vara-avaimen. Ensimmäisellä tapauksella ei ollut puhelinta mukana ja lähdin kävelemään parkkialueelle, jossa näin ulkomaalaisen näköisen "tutun" naapurin. Höpöttelin samaisen miehen kanssa viime viikolla pyykkituvassa pyykkikoneen ryppyilystä. Hän suostui lainaa puhelintaan ja sanoi, että ei tarvitse pitää kiirettä. Soitin vanhempieni lankanumeroon, koska en muistanut kummankaan kännykän numeroa siihen hätään. Onneksi mutsi vastasi puhelimeen. Lopetin puhelun ja kiitin tätä miestä ja hän sanoi, että voin tulla kyllä hänen luoksi lämmittelemään siksi aikaa, kunnes saan oven avausta. Sanoin kiitoksia ehdotuksesta, mutta meneväni odottamaan vanhempiani ovelle, kun en tiedä kuinka pitkään heillä menee.

Vajaa puolituntia mä siinä istuskelin orpona pienen katoksen alla. Kävi muutaman kerran kyllä se mielessä, että mitä jos faija oliskin karannut pihalle siten ettei mutsi saisi sitä puhelimella kiinni ja odottelisin turhaa pihalla avainta tuntikausia. Sitten mietin jo sitäkin vaihtoehtoa, että voisin yrittää kiivetä parvekkeelleni, koska jätin parvekkeen oven auki kun imuroin ja pesin jokaviikkoiseen tapaani lääväni lattiat kissankarvoista ja kuvittelen aina, että oven aukipitäminen nopeuttaisi lattian kuivumista. Sitten ajattelin, että voisin yllyttää jonkun pihan naperoista kiipeämään parvekkeelleni, mutta en halunnut ottaa sitä riskiä että tämä napero joko tippuis puolesta välistä alas tai selviäisi ylös hengissä ja kurastaisi mun puhtaat lattiat likaisilla kengillä. Ei krapulassa nappaa lähteä pesemään kahta kertaa päivässä lattioita kuitenkaan, vaikka niitä tykkäänkin jynssätä välillä turhankin ahkerasti:D

Onneksi vajaan puolen tunnin kuluttua kuulin auton ääniä ja vanhempani tulivat autolla siihen mun oven eteen ja antoivat mulle avaimen.

Voisi olla kyllä aika epämukavaa, jos ei olisi omaa kotia ja kattoa pään päällä tällaisilla keleillä.

Kävin tuossa krapuloissani ja viimeisillä voimillani ruokakaupassa.
Itselleni muistilistalle: käy ensi kerralla ostamassa, ennen ryyppäilyä, limua ja jotain helppoa syötävää.

Ajattelin ostaa (muistaakseni) elämäni ensimmäisen kerran itse tällaisen valmispitsan, lätyn vai miksi sitä kutsutaankaan. Olen joskus tosi TOSI nuorena kotona asuessa muistaakseni noita joskus syönyt ja muistin että tuo olisi ollut isompi. Mutta sehän oli aivan naurettavan kokoinen nykyään, varmaan kolmasosan pienempi kuin ennen. Pakkauksen ulkoinen koko on kyllä sama kuin ennen, mutta sisältö on pienentynyt mun mielestä. Tai sit tuo oli joku vammakappale.

Mutta oloa tuo ainakin helpotti, oli vähän huono olo aamulla kun oli pötsi sekaisin ja olin istunut monta hetkeä pöntöllä ensimmäisen heräämisen jälkeen. Oksentelemiseksi ei sentään mennyt mulla (vielä), kissalla kyllä. Liekö tuntenut sympatiakrapulaa mua kohtaan, kun niin intoutu oksentelemaan. Tai sit se oli haistellut mun punaviinille haisevaa hengitystä koko yön, tullut känniin siitä ja oksennellut sen takia aamulla.

Taidan mennä hetkeksi vielä köllöttelemään ja vaikka lukemaan kirjaa, sit pitää kyllä alkaa siivoilee asuntoa. Täällä on aikamoinen sotku tällä hetkellä, kun on koko viikko mennyt enemmän ja vähemmän koomassa hammaskivun aiheuttaman univelkan takia.