Suojelusprkl

Ministry
NIN
Faith No More (ei tosin ole enää mahdollista)
Madonna
Christina Aguilera

Lista jatkunee joskus...

http://www.city.fi/keskustelut/view.php?id=27257

Tervetuloa mukaan. Rantaudumme tämän hetkisen citykokoonpanon kanssa tuonne noin klo 22.

(Ketjussa ilmoittautuneille tiedoksi, että minut saa perjantaina kiinni nrosta 040 8541 926. Kyseessä on minun prepaid-liittymä, ei oma nro, joten tuo on vain perjantaina käytössä.)

Olen kova flikka käyttää näppäinyhdistelmiä ctrl-v/-c/-p

Äsken kirjoitin sähköpostiviestiä ja tarkoituksena oli kopioida se, ennen kuin lähetän sen eteenpäin, koska cityn meilillä on tapana tehdä sellaisia jippoja, että se heittää sut pihalle sillä välin kun olet hetken aikaa puuhannut muuta, joten halusin varmistaa ettei hengellinen tuotokseni katoa maanpäältä.

Painoin sitten vahingossa ctrl-v, ja se liitti meilin päälle jonkun helvetin puhelinnumeron, jonka olin aiemmin kopioinut Eniron sivuilta. Vittu että tuollainen vituttaa!

Ei ole muuten ensimmäinen kerta, kun kikkailen tuolla tavoin viestejäni piloille.

Keräilen hetken aikaa itseäni ja kirjoitan uuden meilin.

http://www.iltalehti.fi/viihde/200702265791128_vi.shtml

Ei hitto, kaikkea sitä julkisuudenkipeät ihmiset ovat valmiita tekemään. Saisivat tuonkin inisiän lähettää takaisin kotimaahansa, eiköhän tuollaisia kimittäjiä löydy jo ihan tarpeeksi Suomen tähtitaivaalta.

Mitä itse uutiseen tulee, niin mua ei saisi kirveelläkään tuollaiseksi "näytöseläimetksi" kauppakeskukseen.

En ole oikein koskaan ymmärtänyt, miten voi olla mahdollista, että jotku ihmiset ei osaa tehdä ruokaa. Siis minkäänlaista ruokaa!

Luulisi moisen taidon olevan sellainen ns. perustaito, vähän niin kuin luku/kirjoitustaito, mutta näin ei ole.
On ihmisiä, jotka eivät osaa keittää edes makaroonia, puhumattakaan muista "gourmee" ruokalajeista. Eivätkö tällaisten tapauksien vanhemmat ole kokkailleet kotona, tai ovatko he nukkuneet kotitaloustunneilla? Vai ovatko he vain niin saamattoman laiskoja.

On ihmisiä, jotka elävät käytännössä pelkällä leivällä ja einesruokapakkauksilla. Luulisi vuoden leivän/valmisruoan pupeltamisen jälkeen innostuvan kokkailusta, onhan kotitekoinen ruoka kuitenkin huomattavasti maistuvampaa, terveellisempää ja ravitsevampaa, kuin valmisruoat. Tosin tuo nyt riippuu mitä ja miten kokkaa, mutta pääsääntöisesti näin voisi olettaa.

Se täytyy kyllä myöntää, että olen aina kuvitellut tuollaisen "keitän vedenkin pohjaan"-tapauksien olevan jotain üder legendoja, mutta ilmeisesti näin ei ole. On oikeasti ihmisiä, jotka eivät osaa tehdä perusruokaa.
Aika käsittämätöntä.

Kun tein ensimmäistä kertaa vispipuuroa, siitä tuli taivallisen hyvää. Olen tehnyt sitä varmasti kymmenen kertaa tuon ensimmäisen kerran jälkeen ja olen joka kerta onnistunut lopputuloksessa. Tänään inspiroiduin jälleen leikkimään kodinhengetärtä ja rupesin aamulla väsää vispipuuroa.

Laitoin veden kiehumaan, lisäsin sekaan pussillisen puolukoita. Sekoitin kiehuvan sörsselin sekaan mannaryynit, sekoittelin ja hämmensin, annoin olla, hämmensin lisää ja pistin koko paskan parvekkeelle viilentymään.

Kun keitos oli viilentynyt otin sen monitoimikoneeni käsittelyyn ja vatkasin siitä "kuohkean" Siitä ei tullut lasta eikä paskaa, mutta pistin koko purkin jääkaappiin odottamaan vetäytymistään. Kävin kaupungilla ja tulin kotia kieli poskella odottaen pääseväni ahmimaan herkullista vispipuuroa. Vaan mitä vielä, kuten kerrotaan moni kakku on päältä kaunis, aivan kuten minun puuroni. Se näytti päältä söpön kuohkealta, mutta kun otin sitä kauhallisen alta paljastui löysää ja pahaa puuroa. Heitin koko höskän roskiin vitutuksissani. Ihan epistä, olisin halunnut vispipuuroa:(

Hyppäsin Itäkeskuksessa metroon tarkoituksena päästä keskustan rautatieasemalle ja rupesin lukemaan Veetä. Yht´äkkiä kuulen kuulutuksen "tämä on metron pääteasema" Iski armoton paniikki, että meninkö mä nyt helvetti taas väärään metroon, koska olen oikeasti mestari hyppää ihan väärään suuntaan meneviin busseihin/metroihin/juniin. Mutta tällä kertaa selvisin vain säikähdyksellä, metron kuulutuspömpeli olikin vain seonnut. Vaikka yleensä se on minä, joka sekoilee.

Kuulin juuri, että joku krapulaa poteva tamperelainen oli lukenut mun blogin kokonaisuudessaan. Siis viime vuoden kesäkuusta tähän päivään asti. Ja kaikenlisäksi hän houraili pitäneensä mun blogista.

Muistilista itselleni:

Jos käyn joskus Tampereella, ÄLÄ JUO vesijohtovettä, vain ainoastaan pullotettua Eviania(kirjoitin ensin purkitettua vettä, koska ajatuksentasoni on tällä hetkellä ehkä -10). En halua itselleni moista krapulaa että rupeasin lukemaan omaa blogiani alusta loppuun. Siinähän leviäisi pälli.

Heti kun silmät välttää, on Peto tietokoneen päällä ottamassa aurinkoa!!

Hitto, että vihaan tätä oloa, joka tulee kun on nukkunut liikaa. Kutsun tätä oloa pöhnäksi.

Oli kyllä ihan kiva reissu, mitä nyt perjantaina meinasi palaa heti kärkeen hermot. Oltiin Tallinnan päässä etsimässä autoa autokannelta Kissa-J:n kanssa. Yht äkkiä joku ukko tarras mun takista ja mun ensimmäinen reaktio oli huutaa helvetin kovaa "Vittu päästä irti" Kissa-J ja kaks muuta seurueemme tapausta ihmetteli mitä tapahtui ja yksi seurueemme tapauksista oli jo menossa tinttaa tätä ukkoa, mutta annettiin jutun olla.

Maissa meinattiin ajaa kolari, koska Tallinnan liikenne on aikas hullua. Selvittiin kuitenkin muutamien u-käännöksien saattelemana hotellillemme. Heitimme tavarat huoneisiin ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Kävelimme, tai no kaksi meistä linkutti ja kaksi muuta naureskeli meille, emmekä meinanneet löytää mitään ruokapaikkaa. Lopulta eksyimme Moskvaan jossa oli ihan ok pöperö. Takaisin emme enää osanneet, koska suuntavaistomme oli mennyt sekaisin kävellessämme ympyrää. Kyselimme tuon ruokapaikan pokelta missä on lähin viinakauppa ja sen olisi pitänyt olla tosi lähellä. Me ei sitä kuitenkaan löydetty.

Kissa-J lähti kysymään neuvoa joltain nakkikioskin myyjältä ja onnistui kävelemään tämän puljun lasiseinään ja sai nenänsä ns. poskelle. Me muut tietenkin naurettiin ihan katketaksemme tälle seinäänpäin kävelylle ja Kissa-J suuttui ja oli jo lähtemässä pois seurastamme. Minä hyvänä ylipuhujana tietenkin sain hänet suostuteltua jatkaa matkaa meidän kanssa.

Kävelimme epätoivoisena viinan kiilto silmissämme pitin pimeitä kujia. Lopulta pysäytin jonkun miehen ja sain häneltä sönkättyä tiedon, että viinaa saa ihan läheltä. Haimme pari kassillista viinaa ja hyppäsimme taksiin.

Hotellissa oltiin tovi ja lähdettiin taksilla Rock Cafeen, matka maksoi 150kruunua. (Paluumatka oli puolet halvempi) Tallinnassa hallitaan kyllä tuo huijaaminen hyvin.

Ravintolassa sain tilattua vain yhden juoman ja sekin oli todella vaivanloista kielimuurin ja kovan metelin tähden. Suuntasimme eturiviin ja viihdyimme siellä aina KT:n keikan loppuun asti, pääsin juttelee enkkua tallinnan poikien kanssa, ymmärtämisen tasosta en tosin menisi vannomaan. Kissa-J katosi jälleen mystisesti, kuulin hänen kaveriltaan että oli mennyt nukkumaan. Ei kuitenkaan saatu tätä tapausta puhelimella enää kiinni.

Keikkojen loputtua lähdimme valumaan pois ravintolasta. Siinä rappusia alaspäin kävellessä joku mies alkoi sönkkää enkuksi seurueemme toiselle miehelle "onks toi sun nainen?" juu aar van laky basted. Kaverini vain naureskeli. Lopulta tämä tapaus tajusi, että olemme suomalaisia ja alkoi sönköttää suomea.

Hyppäsimme jälleen taksiin, minä ja sisko haluttiin mennä nukkumaan ja tämä seurueemme toinen miespuolinen tapaus joka jakoi hotellihuoneen Kissa-J:n kanssa, yritti puhua meitä ympäri lähtee Depeche Mode baariin, emme lähteneet vaan hyppäsimme taksista ulos ja menimme nukkumaan. Tämä sankari raahautui takaisin hotellille aamukuudelta. Yllättäen Kissa-J ja tämä toinen sankari oli hiljaista miestä aamulla, kun oli tarkoitus luovuttaa hotellihuoneet. Hauskinta siinä oli se, että tämän aamu kuuteen asti ryypänneen tapauksen piti olla kuskina, joten nyt siskoni joutui hyppää ratin taakse.

Menimme viinakauppaan. Ostimme viinaa auton takaluukun täyteen. Itse ostin vain kolme punaviinipulloa maista.

Tapoimme aikaa niin pitkään, että laivalle pääsi sisälle.

Paluumatka meni rattoisasti ja kaikki selvittiin hengissä.