Hammaskivi, tuo hammaslääkäreissä ravaamista rakastavien muusa. Tuo ihana kovettuma hammasrajassa. Tuo petollisen hiljainen muodostuma suussasi.
Kävin tänään hammaskivenpoistossa, mun olisi pitänyt käydä siellä jo yli kolme vuotta sitten, mutta paikkakunnan vaihdoksen ja vuoden sisällä kahden muuton ansiosta en ollut saanut aikaiseksi mennä hampulääkärille.
Tänään tuo koitos oli sitten edessä ja nautin tilanteesta koko 19euron edestä.
Muistinpa taas miksi en ollutkaan innosta piukeena menossa tuohon operaatioon. Istuin tunnin, TUNNIN, vaakatasossa, rystyset valkoisena kun puristin käsiäni yhteen ja nautin riipivästä kivusta. Välillä tuntui, että pää lähtee mukana, kun Hampulääkäri-Täti rapsutteli hammaskiveä pois.
Ei oikeasti auttanut muu, kuin asennointua "Kipu on kivaa, kipu on ystävämme, kipuun ei kuole ja tämä on vain tunne". Ja sitten taas hikoiltiin, nyittiin, pyyhittiin verensekaista kuolaa leualta, puristettiin käsiä nyrkkiin ja pidäteltiin ärräpäitä.
Nyt koitos on ohi ja seuraava koitos vuodenpäähän. Hammaslankayhtiöt ja fluoritabletteja myyvät firmat kiittävät - Perkele hommaa tänään kilon kumpaistakin ja alkaa käyttää niitä joka kerta kun tunkee jotain suuhun - paitsi kikkelin jälkeen. Kikkelikarvat puhdistaa automaattisesti hampaanvälit <3
Olen ilmeisesti ottanut aivan liian vähän poskeen, koska hammaskiveä oli tullut noin paljon. Tai sitten olen harrastanut liian vähäkarvaisia miähiä...