Suojelusprkl

Olin reippaana tyttönä kovasti lähdössä fillaroimaan aamulla töihin. Ideana ihan toteutumiskelpoinen ja rutiininomainen toimenpide mulla tuollein arkiaamuisin. Ongelmaksi muodostui vain se, että fillarini eturengas oli puhjennut perjantaina enkä muistanut tätä kuin vasta fillarin lukkoa avatessani.

Hetken aikaa mietin, jotta mitä teen, että lähdenkö käppäilee töihin - totesin aikataulun olevan sen verran tiukka, että päätin tehdä laihialaisen korjaussarjan eturenkaalleni. Hain asunnoltani pumpun, täytin renkaan ja lähdin kruisaileen töihin. Hyvin toimi. Kait.

Enää pitääkin etsiä täältä jostain renkaita paikkaava fillariliike, että saa renkaan korjattua ennen torstaista lätkäpeliä. Ja hommata itselleni rengasrauta vihdoin ja viimein, että voisin ensi kerralla yrittää itse vaihtaa renkaan.

Muutoin kyllä on yllättävän pirteä olo, vaikka tulikin eilen pelattua 12tunnin työpäivän päätteeksi Guitar Heron bändipeliä puoleen yhteentoista, kun sain kerrankin peliseuraa. Yksinään tuota peliä, kuten normaaliakin Guitar Heroa, on typerä pelailla.

Tämä viikko on onneksi rauhallisempi halliharrastuksen tiimoilta, vain torstaina ja lauantaina on lätkäpelit. Ensi viikon viikonloppu meneekin taas hommissa ja sit alkaa hiljalleen helpottaa loppuvuotta kohden...

Mennä hevosallergisena ilman allergialääkkeitä hevostapahtumaan. Ihme ettei tullut juuri ollenkaan oireita, pientä nenän kutinaa lukuunottamatta.
Kotimatkalla meinasi iskeä paniikki, kun tajusin junaa odotellessani, että olin jättänyt kotiavaimeni työtakin taskuun. Onneksi oli vara-avain mukana lompakossa.

Ihmeellisen pirteä olo, ottaen huomioon että tuli seistyä aamusta puoli ysistä yö yhteentoista. Meinasin lähteä pyörähtää keskustassa citymiitissä, mutta muistettuani ja todettua ääneen että olin viime vuoden sunnuntaina tässä samassa tapahtumassa krapulassa töissä, sain hieman palautetta että et kyllä lähde baariin x)

Joten nyt olen kiltisti kotona ja painun justiinsa pehkuihin. Huomenna kiinnitän uudet lelut pleikkariin kii ja rokkaan illan viikonloppuisen työurakan kunniaksi.

Mä katson tosi harvoin mitään elokuvaa, paitsi Tim Burtonin, enemmän kuin yhden kerran. Olen joskus katsonut Kuinka hukata kundi 10 päivässä elokuvan töllöstä alusta loppuun ja sitten myöhemmin toisen kerran katselin sen puolesta välistä loppuun kun se tuli uudelleen töllöstä ja nyt taas huomasin tuijottavani tätä ja naureskelevani samoille jutuille lähes kippurassa. Tämä elokuva on kyllä yksi hauskimmista komedioista. Vaikka vihaankin ylikaiken romanttisia komedioita.

Parisuhteista saa kyllä revittyä hyvää huumoria, varsinkin naisten hömpötyksillä. Kun tietää vielä sen, mitkä on varmimmat tavat saada ukko (ja mun kaltaiset naiset) kauhistelemaan ja vetäytymään tapailuvaiheessa.

Saapahan naureskella taas suhdehömpötyksille:D

Näin jotain ihan hassua unta, en enää muista siitä kuin sen että juttelin mun lapsuudenaikaisen kaverin ja sen äitin kanssa jostain kassin sisällöstä, joka liittyi mun lapsuuteen ja sain unessa aha-elämyksen. Tajusin unessa, että olen joutunut pitämään kovaa kuorta ylläni sen takia, koska ilman sitä kovaa kuorta en olisi pärjännyt lapsena kun kaverini vaihtoi koulua. Kaverini selitti myös omia tuntojaan kouluajoista ja olin unessa tosi helpottunut, kun vihdoinkin sain muistaa hänen silmin tapahtuneet asiat.
Ihme uni kyllä.

Eilen sain uuden sohvan. Noutoreissu meni vaan niin päin persettä kuin vaan pysty menemään. Kolarointiin kaverin kanssa autoa, pikkuveli meinasi menettää korttinsa ja kaverini luuli kadottaneen lompakkonsa - joka onneksi löytyi lopulta hänen kotoaan. Sohva sentään saatiin ehjän mun luokse. Enää pitäisi raivata parveke, niin saisin vietyä vanhan sohvan sinne jollain muovilla vuorattuna.

Saas nähdä koska Peto päättää syödä tuonkin sohvan...

..vai oliko ihan tahallista:D

Luin tuossa huvikseni päivän Helsingin Sanomia ja naureskelin tälle mainokselle hetken aikaa yksinäni...

Arto Bryggare - Tekoja - Takuulla (ai onko potenssipillereillä takuu?!?)
Heikki Karu - Ahkeruus on aina palkittava (potenssipillereiden ihmeellinen voima)

Voi hitto, että naarattaa taas. Taidan olla väsynyt.

Miksi helvetissä sana nahka taipuu niinkin typerästi kuin "vedin nahat silmille" tai "esinahan alla oli cheddaria". Kun eihän nahkatakkikaan ole nahatakki tai nahkasta puhuta nahana. Ihan perseestä.

Olen edelleen sitä mieltä, että suomen kieli pitäisi kirjoittaa yhteen "suomenkieli", se näyttää paljon paremmaltakin!

Tai tulin töihin pienellä viiveellä, niin se on oikeasti tulin töihin pienellä viipeellä. Tai näin joku hiton EU-kielen käsikirja/komissio suosittelee.

Ei olisi kiva olla äidinkielenopettaja.

Pärse on aivan järkyttävän jumissa. Ajattelin helpottaa jumitusta kolmen vartin intensiivisellä kokovartalon kiertoharjottelutreenillä. Se helpottikin hetkeksi, mutta istuttuani tunnin koneella ja noustessani ylös, tajusin että jumitus on pahentunut sietämättömäski. En meinannut saada perus etureiden venytystä - tätä jossa otetaan nilkasta kii ja vedetään kantapäätä peppua kohden - onnistumaan, koska en saanut otettua toisen jalan nilkasta lainkaan kiinni, se kun tuntui selässä siten että pelkäsin jalkojen pettävän alta. Venyttelin hetken aikaa seisovalteen ja laitoin käsiä lattiaa kohden ja sen jälkeen sain etureiden venytyksen onnistumaan.

Huomenna pitäisi mennä salille keskustelemaan saliohjaajan kanssa uudesta saliohjelmasta, josta pyysin tekemään "pahin ohjelma ikinä"-tyylillä sekä tunniksi bodypumppiin. Viikonloppu meneekin komiasti jaloilla seisten hevosen paskaa haistellen. Niin pitää viikolla yrittää saada kuntoilut kuntoiltua, ettei tartte potea huonoa omatuntoa viikonlopun liikkumattomuudesta.

Kävin ostamassa Guitar Heron Rockbändin tänään Ruoholahdesta, oli kiva raahailla tuota ruumisarkun kokoista pakettia ensin metrossa, sen jälkeen junassa ja vielä tovi apostolin kyytiä kotia. En ole vielä jaksanut tuota pakettia avata edes, odottelen että saan ensin uuden sohvan tänne ja aseteltua olkkarin uuteen uskoon niin sitten pitää tuo korkata.

Muistutukseksi itselleni; havaittavissa pienimuotoista turhautumista asiasta joka on aiheuttanut turhautumista jo niin monta kertaa aiemminkin.

Ei hyvä idea lähteä tunkemaan nyrkkiä kahdesti lyhyen ajan sisällä suuhun. Nyt koskoo leukaniveliin eikä pysty nauraa.

Mulla on ollut jo useamman vuoden ongelmana se, että kuvagalleriassani on liikaa kuvia. Pitäisi poistella jotain, että saisi uusia tilalle, lähinnä siis sen takia että olisi kiva lisäillä blogiin kuviakin välillä.

Sain jo jonkin aikaa sitten kuningasidean, että voisi hommata jonkun prepaid-liittymän ja sinne alkaa keräilee blogikuvia niin ei tarttis hommailla sp-aikaa sen takia, että saa kuvia lisäiltyä tänne. Äsken testasin kaverin kuvagallerialla tätä, että onnistuuko toisen kuvagallerian kuvien lisääminen omaan blogiin ja se ei onnistunut. Pärkele. Pitää vissiin alkaa poistelee kuvia, että saa lisäiltyä blogikuvia kuvagalleriaani.

Ihan pärseestä tuo 200kuvan raja kuvagalleriassa. Varsinkin kun noita kuvia haluaisi lisäillä muustakin kuin omasta perseestään tänne. Toki ihan ymmärrettäväähän tuollainen on, kun täällä on näitä immeisiä joilla on itsestään 200 samannäköistä kuvaa, samalla ilmeellä, samasta asennosta ja samasta kuvakulmasta.

Pitänee luopua keikkakuvakansiosta:(

Aloin imuroimaan asuntoa ja ihmettelin hetken, miksi mun imuri on jotenkin vaisun oloinen ja imuteho on huono. Muistin joskus kuulleeni, että imurilla ei saisi koskaan imeä hiuksia koska ne on niin pieniä, että ne voi rikkoa moottorin. Samalla muistin, että imuroin viimeksi jauhoja, kun kävi pieni jauhovahinko keittiössä. Irroitin imurista tuon roskasäiliön ja vaihdoin suodattimet, eikä vieläkään kuulostanut terveeltä - joten taas säiliöö auki, hetken aikaa sitä pyörittelin käsissäni ja mietin ettei sen pitäisi olla mitenkään mahdollista että jauhot pääsis imurin moottoriin, kunnes muistin että olin viime kerralla imuroidessani jauhoja säädellyt imutehon pienemmälle, koska imuroin jauhot kaapista jossa oli muitakin juttuja niin en halunnut että se imee kaiken sisäänsä. Ei muuta kuin tehot normaaliin tapaansa täysille, niin jo taas imu oli kohdillaan.

Meinasin jo pelästyä, että olen rikkonut imurini. Nyt on hieman tyhmä olo, koska kerkesin jo messengerissä kaverille kiroilee sitä että olen varmaan hajoittanut imurini.