Suojelusprkl

Olen siinä mielessä hieman nurinkurinen persoona, että en viihdy ilkosillani muiden, kuin korkeintaan poikaystävien, nähden. Silti viihdyn pääsääntöisesti ilman vaatteita omassa kodissani ja parisuhteessan ollessa poikaystävän kodissa.

Äsken rupesi ihan naurattamaan, kun piti olla hetken aikaa vaatteet päällä niin otin kyllä heti vaatteet pois, kun se oli mahdollista.

Olen kyllä oikein kunnon piilonudisti. Tykkään nakuilla vain kotona.

Nami Nami Paprikaa

Jotku on nirsoja ja väittäisivät, että paprika on homeessa, mun mielestä siinä on vain vähän pölyä. Olen tullut isääni.

Iskäni tokaisi usein äitini nalkutuksiin hyvien vaatteiden pilaamisesta remonteissa "Se on vaan pölyä!" Ihme pölyä sitä voikin vaatteisiin tulla, kun syövyttävät vaatteisiin reikiä ja jättävät tahroja, jotka eivät lähde edes kikkakolmosella.

Olipa virkistävä ripulipurskahdus äsken työpaikan vessanpöntöllä istuessani. Tuli kerralla suoli tyhjäksi.

Luen kirjaa, jossa oli oikein hieno "elämänohje"

Ei ole yhtään sellaista ihmistä, joka olisi täydellinen, ei edes missään yksittäisessä inhimillisessä ominaisuudessa kuten iloisuudessa, rakkaudessa, kekseliäisyydessä, arviointikyvyssä, todellisuudessa tai kiitollisuudessa. Meissä kaikissa on joka lajia puutteita enemmässä tai vähemmässä määrin. Siksi meistä ei ole toinen toistemme tuomitsijoiksi

Pitäisi itsekin pyrkiä tuollaiseen ajattelumalliin.

Mutta mitkä ovat sinun puutteesi?

Omani ovat varmastikin

-Taipuvaisuus alakuloisuuteen
-Ylianalysointi
-Itsekriittisyys
-Tunteiden ailahtelu epävarmuuden vuoksi
-Muiden ihmisten käytöksen tuomitseminen
-Ajattelemattomuus
-Itsekyyden puute
- jne jne

Eilen rupesin pohtimaan, että olisi varmasti melkoisen kamalaa, jos olisi sellainen mielenvika, että alkaisi kuvittelemaan että jotku ötökät syövät sinua. Tiedän erään henkilön, jolla on tällainen sairaus, tai no en tiedä onko sairaus oikea sana kuvaamaan tuota olotilaa. Hän kuvittelee, että hänen asunnossaan on ötököitä, jotka syövät häntä. Purevat todella lujaa ja ovat kiukkuisia hänelle. Hänen asunnossaan ollaan käyty useita kertoja ammattilaisten kanssa toteamassa, että täällä ei ole mitään ötököitä. Muutamia kertoja sinne on tilattu tuholaistorjunta, jolloin ongelma on "kadonnut" vähäksi aikaa. Asukas on vakuuttunut siitä, että siellä on jotain ja ne jotku tulevat asuntoon ilmanvaihtoventtiileistä ja ne purevat häntä. Mutta kukaan muu, ei edes hänen taloudenhoitajansa tai ammattimiehet ole niitä ötököitä nähneet -koskaan.

Eräs toinen vastaavanlainen tapaus taasen kuvittelee, että hänen asuntonsa sähköpistokkeista tulee myrkyllistä kaasua ja hän onkin peittänyt sähköpistokkeet jollain teipillä.

Olisi varmasti kamala elämä, elää tuollaisien harhaluulojen kanssa. Ja sitäkin mietin, että mitä sitten, jos siellä asunnossa on oikeasti jotain ötököitä ja ne ihan oikeasti purevat tätä asukasta. Tai mitä sitten, jos sieltä pistorasiasta tulee oikeasti myrkyllistä kaasua, mutta kukaan ei enää usko näitä henkilöitä, koska he ovat luoneet itsestään häiriintyneen mielikuvan.

Yksi opettavimmista tarinoista on varmastikin se, jonka nimeä en tietenkään juuri muista, että jos ihminen valehtelee pienimmistäkin asioista jatkuvasti, niin silloin kun tulee oikeasti hätä - kukaan ei usko häntä, koska he ovat turtuneet siihen, että tällä henkilöllä on tapana valehdella.

Sama varmaan toimii tällaisissakin tapauksissa, vaikka he eivätkään valehtele, he ovat vain sairaita ja kokevat hirveitä asioita päänsä sisällä ja joutuvat elämään joka päivä näiden harhojensa kanssa. Mutta ei varmastikaan kovin moni usko, jos he jälleen kerran valittaisivat asuntonsa tilasta, että heillä olisi oikeasti jotain ötököitä asunnossa, tai että sieltä pistorasioista tulisi mitään myrkkyä, koska asiaa ollaan jo niin moneen kertaan tutkittu ja tultu siihen johtopäätökseen, että he kuvittelevat asioita.

Tuollaisien asioiden vuoksi en ymmärrä pienistä asioista valehtelua. Miksi pitää luoda itsestään sellainen mielikuva, että ihmiset tietävät sulla olevan tapana valehdella turhimmistakin asioista. Mitä sitten, jos sä oikeasti olet pulassa ja joltain pyydät apua, niin kukaan ei enää usko sinua. Miksi pitää valehdella, jos ei ole luonteeltaan jo valmiiksi häiriintynyt?

Kyllä se vaan niin on, että en ole osannut hylätä biisejä, joihin tykästyin nuoruudessani. Jälleen kerran törmäsin yhteen 90-luvun lempparibiiseihin ja tämä toimii vieläkin:

http://www.youtube.com/watch?v=aK4F1-SEVbo

Ottaen huomioon sen, että levykokoelmistani löytyy 99%rokkia/heviä, silti tuo biisi toimii mulla.

..Vaan se joka maksaa.

Lueskelin tuossa syöpöttelyn yhteydessä lauantaista Kauppalehteä. Siinä oli jonkinlainen mielipidekirjoitus asuntojen hinnoista Helsingin alueella. Ullanlinnassa ollut myynnissä yksiö(tai no siis 9m² "komero"). Myyjän mukaan asunto oli "todella tilaihme ja edullinen" Asunnon muihin mukavuuksiin kuului myös se, ettei siinä ole laisinkaan keittiötä. Tiettävästi asunnossa on kuitekin jääkaappi ja vessa.

Kuka helvetti maksaa 9m² luukusta 89 000€? Mulle iskis ahtaanpaikankammo tuon kokoisessa asunnossa.

Mitä tuohon lisäämään x)

Ai että mua ärsyttää ihmiset, jotka kulkevat aina keskellä katua, keskellä käytäviä, keskellä polkuja. Mikä saa ihmisen kävelemään kuin euroopan omistaja keskellä kaikkea? Tai parkkeeraamaan autonsa kävelykadulle - keskelle katua ja avaamaan auton ovet - siten ettei sivuista mahdu kulkemaan auton ohitse muuta kuin puskien kautta.

Toinen ihmisryhmä, jota en ymmärrä, ovat nämä jotka kulkevat aina koko kadun leveydeltä kavereidensa kanssa ja auta armias, jos erehdyt heille soittamaan fillarin kelloa, sitten on helvetti irti. Kuinka röyhkeät pyöräilijät ajavat kuin päättömät kanat ja säikäyttävät kaikki hyvin käyttäytyvät kävelijät. Muutaman kerran tullut huutoa "TÄMÄ ON KÄVELYKATU", kun olen polkupyörällä mennyt hissukseen jonkun ohitse, tosin ensin hyvissäajoin ilmoittamalla kellolla, että takaa tulee fillari. Harmikseni en ole muutamalla kerralla tajunnut, että tie on kävely/pyöräilytie, joten olen joutunut nielemään kiukkuni koska en ole voinut ilman varmuutta ruveta kellekään räyhäämään. Mutta silloin kun olen varma siitä, etten ajele väärillä teillä, silloin huomautan asiasta vittumaiseen sävyyn.

Ja kolmas ihmisryhmä, jota on mun vaikea käsittää, niin jonottajat. Ja näitähän Suomessa piisaa. Mitä pitempi jono, sitä houkuttelevampi se näyttää useille tahoille olevan. Tämä asia on jaksanut ihmetyttää jo useiden vuosien ajan eikä ihmetykselle näytä tulevan loppua. Suomalaiset vaan tykkää jonottaa. Itse kyllä mielummin valitsen aina sen takimmaisen ja sen lyhyimmän jonon, kuin sen ensimmäisen ja pisimmän.

Miksi ihmiset ovat niin tyhmiä?

Jokainen meistä on varmasti elämänsä aikana valehdellut enemmän tai vähemmän, mutta jokainen terve meistä varmasti tajuaa valheen ja totuuden eron - varsinkin niissä asioissa, joita itse on kertoillut.

En voi käsittää miten paljon paskaa yksi ihminen on valmis toisesta ihmisestä keksimään. Sen vielä käsitän, että itsestään selittelee muille silmät ja korvat täyteen paskaa, mutta miksi helvetissä pitää muista valehdella törkeitä asioita?