Taloutta ja yhteiskuntaa

2013 Neloselta on tullut uusintana amerikkalainen tv-sarja All in the Family eli suomeksi Perhe on pahin. Sarja tuotettiin ja esitettiin Suomessa 1970-luvun alussa. Varmaan se on aiemminkin Suomessa uusittu, mutta minä en sarjaa ole katsonut sitten 1970-luvun.
Sarjan jännite koostuu naurettavan vanhoillisesta Archiesta ja hänen tosikkomaisesta Läskipää-vävystä joka lienee edustanut USA:n enemmistön mielipidettä esim. liberaalin presidentti Carterin valinnan aikoihin. Archien vaimolle Edithille on yleisen hössötyksen lisäksi varattu noin joka viidenteen jaksoon kaikkein keskeisimpien repliikkien lausuminen.
Eräs juonen säie pitkin sarjaa oli nainen, jonka hengen Archie pelasti antamalla tekohengitystä. Kun aiheesta ryhdyttiin tekemään lehtijuttua, ilmeni, ettei kyseessä ollutkaan nainen, vaan naiseksi pukeutunut miespuolinen showtähti.
Eräässä jaksossa transvestiitti joutui tappeluun ja Läskipäätä puolustaessaan menetti oman henkensä. Edithille oli varattu avainrepliikki: ”Hän kuoli, koska hän oli erilainen”.
Oletetaan, että tämä tapahtuisi todellisuudessa nyky-Suomessa. Ei ainoastaan Hommaforum vaan myös US:n blogit täyttyisivät kommenteista, että transsujen on syytä häipyä Suomesta niin kauan kuin vielä pystyvät.
Mielipideilmasto Suomessa on muuttunut sitten 1970-luvun. Minun mielestäni se on muuttunut huonompaan suuntaan.

Mauno Koivisto on saavuttanut monia asioita myös julkisuuskuvansa kannalta. Hänet tunnetaan kaukopartiomiehenä, vaikkei todellisuudessa osallistunut yhdellekään kaukopartioretkelle. Häntä on pidetty epäpoliittisena, mikä on erikoista, koska jo 1940-luvulla hän Turun satamassa ahtaamisen asemesta teki poliittista työtä eli tarkkaili kommunistien toimintaa.
Seuraavalla vuosikymmenellä hän siirtyi Työväen Säästöpankkiin ja sieltä 1960-luvulla SDP:n edustajaksi Suomen Pankin johtokuntaan. Kaikesta huolimatta tätä läpeensä poliittista miestä on pidetty epäpoliittisena.
Pyrkiessään presidentiksi 1982 Koivisto itse arvioi, ettei hänellä ole juuri minkäänlaisia idänsuhteita, mitä tuohon aikaan pidettiin kovinkin pahana asiana. Kuitenkin NL:n merkittävin mies Suomessa, KGB:n kenraali Viktor Vladimirov istuskeli Koiviston yksityiskodin keittiön pöydän ääressä kuin kotonaan, missä ehkä olikin?
Eleettömyys on ollut eräs Koiviston tuntomerkkejä. Samaan aikaan kun Paavo Väyrynen sauhusi ja sähelsi joka suuntaan ja Koivisto oli vastustavinaan EU-jäsenyyttä, jotenkin EU:hun vain lipsahdettiin.
Presidentin valtaoikeuksiakin rajoitettiin, joten Koivisto varmisti parikin asiaa. Itse hän jäisi historiaan merkittävänä miehenä, ja vaikka Paavo Väyrysen esim. 2018 valittaisiin presidentiksi, hän ei pystyisi saamaan siinä asemassa aikaan yhtään mitään. Ei edes vahinkoa.
Kun Kekkonen oli presidentti, sanottiin hänen kuntonsa 75-vuotiaana olevan 30-vuotiaan tasolla ja hänen olevan Suomen seksikkäin mies, sillä hänhän oli kiireestä kantapäähän suorastaan hiihtävä fallossymboli.
Ja kun Kekkonen hiihti, ammattisotilaat muka tippuivat vauhdista. Ilman tällaista propagandaa Koivisto on pitänyt itsensä kunnossa vuosia Kekkosta kauemmin ja täyttää nyt 90 vuotta.
Kun Koivisto oli presidentti, hänen syntymäpäivistään puhuttiin. Silloin paremmin muistin, että olen syntynyt saman päivänä vaikka tosin eri vuonna. Nyt olen sen jo unohtanut. Sitä se ikä teettää!

Katsoin IS:n julkaisemaa liitettä John F. Kennedyn surmasta 1963. On myönnettävä, etten liitettä ostanut.
Presidenttiin ja hänen sukuunsa liittyy valtava määrä legendoja. Eräs niistä on ns. Kennedyjen kirous. Lehdessä oli yli 50 vuotta vanha kuva silloisesta Kennedyn suvusta.
Totta tosiaan, moni heistä on kuollut viimeisen puolen vuosisadan aikana. Äiti Rose Kennedy kuoli 104 vuoden iässä, joten kyllä siinäkin joku hämärä kirous täytyy olla takana.
Oliver Stone on tehnyt elokuvan nimeltään JFK. Murhan motiivina elokuvassa pidetään sitä, että presidentti aikoi vetää amerikkalaiset joukot pois Vietnamista. Oikeastaan Kennedy lähetti joukot Vietnamiin, mutta sitä Stone ei pohdi, olisiko Pohjois-Vietnam ollut murhan takana.
Suositun vaihtoehtoteorian mukaan Kennedyä olisi ammuttu sivusta ja maan tasalta. Tällä teorialla on ongelmansa. Liikkuvan auton ampuminen sivusta ei ole aivan helppoa. Maan tasalta näkyvyys on heikko ja toisaalta yleisön joukossa heiluva kiväärimies olisi ehkä jopa huomattu. Auton etuosassa oli tuulilasi, joten Oswaldin ampumapaikka ylhäältä ja takaa tuntuu aika hyvältä.
Ampumaetäisyys oli noin 100 metriä. Terni-kiväärissä lienee ollut kiinteät tähtäimet, mutta Oswald oli lisännyt kiikaritähtäimen. Ampumanopeudessa pitäisi ottaa huomioon, että aika alkaa vasta ensimmäisestä laukauksesta.
Stonen elokuvassa väitetään väärennetyksi kuvaa, jossa Oswald esiintyy surma-aseen kanssa. Oswaldin leski kertoi ottaneensa kuvan ja viranomaisilla on sekä kamera että negatiivit, joten silloiset menetelmät kuvamanipulaatioon voitiin eliminoida. Hiukan ikävä ketjuhan tuosta tulee. Oswald hankki surma-aseen, vei sen töihin ja oli töissä paikassa, joka oli ideaalinen ampumiseen.
IS:n jutussa ”magic bullet” torjutaan. Luodin lentorata oli varsin suora. Sotilaskiväärin luoti läpäisee toki helposti kaksikin ihmistä.
Se, mitä on pidetty salailuna, saattaa olla perusteltavissa. Silmäilin 1963 julkaistua lehtiartikkelia, jossa presidentin kerrotaan kuolleen sairaalassa noin 15 minuutin elvyttämisen jälkeen. Sitä ennen hän oli saanut viimeisen voitelun.
Ehkä heti surman jälkeen ei haluttu kertoa, että jo puoli tuntia aiemmin suuri osa presidentin aivoista lensi ympäri autoa, osa moottoripyöräpoliisin päälle, osa katsojien päälle ja Mrs. Kennedy parkaisi: ”Hänen aivonsa ovat sylissäni.” Tämän salaamisen tarkoituksena ei välttämättä ollut suuri salaliitto, vaan häveliäisyys. Vrt. http://www.hs.fi/juttusarja/maailmankirjat/artikkeli/Virallinen+totuus+Kennedyn+murhasta+on+sittenkin+totta/1135232015571

Hyvänen aika, olipa kauhea myrsky. Tuollaista sattuu siis vain kerran 333 vuodessa?

.

.

Vai olisiko kyse jälleen kerran yliotsikoinnista ja median käyttäjien aliarvioinnista?

Harva lienee nähnyt tuollaista otsikkoa. Sitäkin yleisempiä ovat olleet otsikot siitä, miten terve yritys joutuu saneeraukseen tai konkurssiin. Pari kommenttia.

Ensinnäkin aivan vakavasti olen harkinnut pyytää Fivaa selvittämään kuinka paljon Talvivaara ja Perä ovat puhuneet perättömiä. Tuossa on yksi esim. ja kymmenen muuta on varastossa. ”Kaupallinen tuotanto aloitettiin alkuvuodesta 2009, ja vuosittainen nikkelin tuotantomäärä on noin 50 000 tonnia."

Toisekseen ihmettelen sitä hokemaa, jonka mukaan 1980-ja 1990-luvuilla kymmeniä tuhansia terveitä yrityksiä joutui konkurssiin.

Jo ennen teollisuutta Suomessa sanottiin: "Hullu mies Huittisista syö enemmän kuin tienaa.” Miten ihmeessä firma, jonka menot ovat tuloja suurempia, voisi olla terve?

Lopun sanon sillä varauksella, että olen ehkä hiukan jäävi kahdestakin syystä.

Ensinnäkin olen 20 ensimmäistä elinvuottani asunut Raumalla. Toisekseen kaksi raumalaista telakkayhtiötä on kolmessa korjaan neljässä tutkimusprojektissa maksanut minulle palkkaa ja palkkiota ehkä 7 ns. miestyövuoden verran.

Raumalla rakennettu alus Akademik Keldysh lienee yksi nykyajan tunnetuimmista aluksista, eikö se ole edes uponnut. Se Tampereella tehtyjen sukelluspallojen kanssa edustaa teknologiaa, jota maailmassa ei monessa paikassa liene. Tästä kaikesta ja paljosta muustakin luovuttiin kepein mullin ministeri Vapaavuoren sanoin: ”Valtio ei ole mikään tukiautomaatti.”

Talvivaarassa käsittääkseni on vuosien ajan hyvin kyseenalaisella menestyksellä koetettu tuottaa pelkkää raaka-ainetta jossain helvetin "kompostissa", mikä selvästikään ei ole toiminut. Juuri tällaisen puuhan edessä aletaan sitten parkua työpaikoista.

Kuinkahan paljon multaa Suomessa voitaisiin tuottaa, jos koko maa kompostoitaisiin?

Joku sinisukka (termin voi tsekata wikipediasta), saattoi olla Kaari Utrio tai Lenita Airisto, sanoi suomalaisen miehen laulamasta iskelmästä, että kovin usein se on sen parkumista, miten mies on mokannut.
Vähän tuli tämä feministinen ajatus mieleen niinkin sopimattomaan aikaan kuin isänpäivänä. Vesa-Matti Loiri sanoo olleensa huono isä ”ja se sattuu”. Jutussa mainitaan kyllä Loirin poika, mutta äidistä ei sanaakaan.
Onko niin, että ko. yksinhuoltajaäidin elämä on kivutonta tai ainakaan se ei ole mainitsemisen arvoista, jos yksinhuoltaja ei ole julkkis? Eikö edes synnytys ole "sattunut"?
http://www.iltalehti.fi/viihde/2013110917703170_vi.shtml

USA:n ulkoministeri Kerry on selittänyt, että USA:n vakoilu on niin pitkälle automatisoitua, että automaatit mokomat itse ovat menneet kuunteleman Merkelin puhelinta, vaikka sellainen ei USA:ssa ketään ihmistä kiinnostakaan.
Ottaen huomioon kuluneen ajan täytyy pitää Kerryn tarjoamaa selitystä kovin heikkona. Luulisi, että kun joku budjettiautomaatti on USA:n tiedustelupalveluihin värvännyt yli 850.000 ihmistä, se joukko olisi vähän paremman selityksen keksinyt.
Mihin on esim. unohtunut vanha hyvä syntipukkimalli? Sotamies Manningin voitaisiin väittää päättäneen Merkelin puhelimen kuuntelemisesta. Selitys olisi siinä mielessä lähes uskottava, että sotamies Manningillä oli sentään pääsy käsittämättömään määrään salaisia asiakirjoja. Yhtä hyvin Manningin voisi väittää johtaneen USA:n tiedustelua.
Toinen pettymykseni kohde on Suomen ulkoministeri Tuomioja. Mies on vuosikymmeniä tunnettu idealismin viimeisenä mohikaanina ja nyt Tuomioja onkin heittäytynyt reaalipoliitikoksi. ”Kaikki valtiot vakoilevat”, kertoi Tuomioja. Vähänkin nuorempana Tuomioja olisi sanonut: ”Kaikki muut vakoilevat, mutta minä yksinäni en sitä hyväksy.”

Vuonna 2011 kuollut Matti Yrjänä Joensuu toimi elämänsä aikana mm. Helsingin rikospoliisissa.
Sillä varauksella, etten ole koskaan rosvo ja poliisi –leikkeihin osallistunut, olen pitänyt hänen Harjunpää-kirjojaan realistisina.
Esim. kirjassa ja elokuvassa ”Harjunpää ja kapteeni Karhu” tarinan kliimaksi saavutetaan, kun Harjunpään pitää sorkkaraudalla vääntää ovi auki poliisikoiraa varten, minkä jälkeen pidätetään aseettomaksi osoittautuva mies. Sorkkaraudan käyttö lujaluonteisempien koirapoliisien avustuksellakin jännittää Harjunpäätä raskaasti.
Jonkinmoisella ällistyksellä katselin 2010 filmattua elokuvaa Harjunpää ja pahan pappi. Ko. elokuvassa ilmeisen mielisairas Harjunpää ravaa yksinään pyssy kourassa ympäri Helsinkiä käyttäytyen peräti väkivaltaisesti.
On varmaan niin, että Olli Saarelan ohjaus on saanut syviä vaikutteita Miami Vicesta sekä veriplättyjen tekemistä käsittelevästä ruokaohjelmasta, mutta tuli jotain muutakin mieleeni.
Olli Saarela on juuri esitellyt julkisuudessa lääkitystään. Elokuvan katsottuani mietin, onko lääkitys oikeansorttinen ja alkuunkaan riittävän vahva.