Taas oli uutinen, että huoltomies oli löytänyt asnnosta kuukausia sitten kuolleen vanhan naisen.
On taloja, joissa on todennäköisempää, että vanha nainen löytää välinevarastosta kuukausia sitten kuolleen huoltomiehen.
Taas oli uutinen, että huoltomies oli löytänyt asnnosta kuukausia sitten kuolleen vanhan naisen.
On taloja, joissa on todennäköisempää, että vanha nainen löytää välinevarastosta kuukausia sitten kuolleen huoltomiehen.
Linkissä http://yle.fi/uutiset/3-9420838 esiteltiin elämäntaitokirjallisuutta. Jostain syystä esittelijänä oli henkilö oikein TIETOkirjallisuuden alalta. Oma melko hapan käsitykseni on aiemmin ollut, että elämäntaitokirjallisuutta voi kuka hyvänsä kirjoittaa. Jokaisella kun on jonkinlainen elämä, niin helppohan siitä on kirjoittaa.
Linkissä esiteltiin aitoa elämäntaitokirjailijaa. Ilmeisesti tehtävä on kuitenkin minulle liian vaativa. Ko. kirjailija nimittäin sytytti hervottoman suuria kynttilöitä. Minä kun en sammutetun kynttilän kärystä pidä alkuunkaan!
Sinänsä minulla kyllä olisi erittäin hyviä ohjeita elämäntaitoon, esim.:
-ei tule ollenkaan niin nälkä kun syö aina välillä
-hyvä lääke unettomuuteen on uni, rahapulaan raha, viluun lämpö
-jos työ herkkua olisi, niin kyllä herrat sen tekisivät
-rakkaus on kuin löysä kakka, mikään ei pidättele, kun se on tullakseen
Taitaa kuitenkin olla parempi, että pitäydyn vain omalla alallani, sillä sekin on totta, ettei ”elämästä selviä hengissä”. Alani on siis kuolemantaitokirjallisuus.
http://klaava.fi/?page_id=3018