Taloutta ja yhteiskuntaa

Arvosteltavan kirjan tiedot http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=951971202X
Taloustieteen emeritusprofessori Jouko Ylä-Liedenpohja julkaisi jo 2009 talousjournalismia kritisoivan kirjan, josta media on ymmärrettävästi visusti vaiennut.
Ko. kirjan rakenteen ongelmana on hajanaisuus, sillä se on kokoelma professorin medialle lähettämiä ja osittain julkaisematta jääneitä moitteita.
Kirjan alussa on eräänlainen johdanto, jossa hän selvittää käsitystensä taustaa. Taloustieteilijä ajattelee ex ante, ennen taloudellisten toimijoitten päätöksiä, kun hän analysoi esim. julkishallinnon toimia. Miten toimet vaikuttavat tehtyihin valintoihin? Havaittu käyttäytyminen on valintojen tulosta. Siksi taloustiede selittää havaintojaan toimijoiden kannusteiden avulla.
Ylä-Liedenpohja valittaa toimittajien soittelevan asiantuntijoille pyytäen välitöntä arviota johonkin julkishallinnon päätökseen. Professori kertoo vastanneensa toimittajalle, että ratkaisu ei ole asiantuntijoitten ex tempore –vastauksissa vaan tutkimuksen tekemisessä aiheesta. Ymmärrettävästi vastaus ei toimittajaa miellyttänyt ja Ylä-Liedenpohjan vastausta ei julkaistu.
Medialla on tietenkin huoli ajankohtaisuudesta, mutta toteutunut tilanne ei sekään ole häävi. Hallituksen toimia kommentoivat esim. EK:n ja palkansaajien tohtorismiehet tavalla, jonka lapsikin helposti arvaa: kummankin tohtorin palkanmaksajajärjestön jäseniä on kohdeltu kaltoin. Hyvin opetettu papukaija pystyisi samaan ilman tohtorin tutkintoa ja tulisi halvemmaksikin järjestöille.
Kun Ylä-Liedenpohja on kritisoinut median totuuden huteruutta, hän tekee saman havainnon, jonka minäkin olen tehnyt. Usein lähtökohtaisesti sepitteellinen kaunokirjallisuus yltää asiatekstiä syvemmälle. Ylä-Liedenpohja käyttää esimerkkinä Yrjö Jylhän Kiirastuli-runokokoelmaa talvisodasta. Koska aihetta hivenen tunnen, voin allekirjoittaa sen, että talvisodan henki valottuu paremmin runoista kuin sotatieteen laitoksen toimittamasta talvisodan virallisesta historiasta.
Ylä-Liedenpohjan kirja käsittelee samanlaisia asioita, joista esim. apul.prof. Jarkko Peltomäki ja minä http://omallarahalla.wordpress.com/2011/08/04/hello-world/ olemme kirjoittaneet. Koska Ylä-Liedenpohjalta puuttuu loppukatsaus, voinen esittää sen itse: Toimittaja tuntuu olevan aina oikeassa, sillä jos hän sattuisikin erehtymään, kukaan ei saa sitä koskaan tietää.

tuossa http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288668794497.html
Väittävät, ettei Länsi-Suomessa huomioida lähimmäistä. Ei pidä paikkaansa! Aina kun jalankulkija on suojatiellä, täällä painetaan kaasua. Se jos mikä on lähimmäisen huomioimista!

Olemme oppineet tuntemaan ed. Hakkaraisen kristillisiä perhearvoja, raittiutta ja palovakuutuksia arvostavana miehenä, joka siirtäisi homot Ahvenanmaalle.
Nyt kuitenkin puoluetoveri Mika Niikko on todistanut Hakkaraisen joutuneen kohun keskelle ”täysin ilman omaa syytään”. Hakkaraisen vehkeet onkin kuvannut joku aivan toinen mies. Herra Hakkarainen itse on puolestaan selittänyt, miten vehkeitten kuvia on netissä tutkittu miesporukalla ja niitä sitten lähetetty eteenpäin.
Ihmettelen vain, kuinka hyvin vehkeitten valokuvaaminen tai kuvien tutkiskelu netissä miesporukassa sopii maailmankuvaan, jossa homojen paikka on Ahvenanmaalla.
Jotenkin ed. Niikon toiminnasta tulee myös mieleen vanha sanonta. Ensin tulee vihollinen, sitten verivihollinen ja sitten puoluetoveri.
Mielestäni herra Hakkarainen on eduskuntamme ahkerimpia kansaedustajia. Harva se viikko mies saa aikaan jotain niin merkittävää, että pääsee oikein lehtien palstoille. Harva kansanedustaja yltää samaan :-)

Ylen mukaan neljä perhettä ottaa lapsensa pois moisesta päiväkodista ja ”asiantuntijan” mukaan WC:n pesu kuuluu ammattilaiselle.
Oikeat ovat asenteet. WC:n pesu kuuluu yhteiskunnan takaamiin peruspalveluihin ja sen hoitaa siis alan ammattilainen. Tämän kun jo lapsena oppii, niin siitä on hyvä pitää kiinni lopun ikäänsä.
Sekin on hyvä kysymys, missä mahd. vessan siivousta pitäisi opettaa? Ei ainakaan kotona kännisten vanhempien voimin. Peruskoulun köksä taitaa keskittyä ruoanlaittoon? Lukiossa ja yo:n yleisopinnoissakaan ei taida olla sopivaa saumaa?
Alla on nykyinen oppimistulos. Kun vuokralainen ei pese WC:tä, minä pesen ja vähennän työni hinnan vuokratakuista.

Otsikon termiä käytetään aina välillä kuvaamaan pörssin nousua.
On tietysti totta, että Länsi-Euroopan maakaasu tuli viime viikollakin idästä. On totta, ettei Gotlannissa – eikä sen puoleen Ahvenanmaallakaan – viime viikollakaan ollut mitään puolustusvoimia. Maanantaina nämä asiat huomattiin ja tiistaina ne unohdettiin.
Nordean osaketta sai helmikuussa jossain vaiheessa alle 10 eurolla. Nordealla on kokoonsa nähden suuret Venäjän-riskit. Jos ne eivät toteudu, Nordea ei hyödy mitään ylimääräistä. Jos riskit toteutuvat, Nordea häviää rutosti. Myin tänään Nordeaa ja Fortumia, mitä ei pidä tulkita miksikään sijoitusvinkiksi, mutta epäilen volatiliteetin kasvavan.
Koko jupakasta tulee mieleen Jussi Koskelan torppakontrahti. Ensin se oli suullinen, sitten se tehtiin kirjallisena, jolloin oikein paperilla luki, että kaikki on epävarmaa niin kuin se maailmassa yleensä on.

Gorbatšovia on lännessä kovasti kiitelty, kun hän ajoi Neuvostoliiton alas. Venäläiset ovat olleet vähemmän ilahtuneita. Neuvostoliitto oli venäläisen imperialismin huipentuma, jota ei luonut ”kansojen yhteinen tahto” vaan venäläisten johtama väkivaltakoneisto.

Koko sen ajan, kun Neuvostoliittoa ja IVYä ajettiin alas ja entisten neuvostotasavaltojen ydinaseita purettiin, muistan itse pelänneeni epätasapainon mukanaan tuomia seurauksia. Olin ainakin tilapäisesti väärässä.

Voi olla, että Baltiassa pyyhkii niin hyvin, ettei venäläisten joukossa ole kovin suurta halua Putinin alamaisiksi. Ukrainassa tilanne on toinen. Kun taloudella menee huonosti, halu riidellä kasvaa. Erottavia tekijöitä on muitakin kuin kieli. Itä-Ukrainan venäläiset ovat ortodokseja ja Länsi-Ukrainan ukrainalaiset katolilaisia ja uskonto tietysti heijastuu kulttuuriin laajemminkin.

Vahvasti tuntuu siltä, että lännessä on naurettu väärille asioille. Minua ei ole koskaan naurattanut nälkää näkevän Pohjois-Korean diktaattorin golfinpeluu eikä liioin Putinin sankarityöt, joihin liittyy mm. arkeologisten aarteitten löytäminen ensi sukelluksella, tiikerin nukuttaminen ja muuttolintujen johtaminen. Eivät nämä ole ilmentymä mistään venäläisestä mentaliteetista. Kyllä kyseessä on se, että pienen miehen egoa on 14 vuotta pönkitetty niin paljon, että hän on alkanut itsekin ”ihmeisiin” uskoa. Nyt sitten Merkelkin kysyy, onko Putin edes kosketuksissa todellisuuden kanssa.

Lopuksi ikävä vertaus historiasta. Saksan keisari Wilhelm II oli edeltäjiään innokkaampi osallistumaan hallintoon. Hänestä sanottiin, että hän halusi viettää syntymäpäiviään joka päivä. Metsästysretkien lomassa hän osallistui sotaharjoituksiin, joissa aina halusi johtaa ratsuväkirynnäkköä, joka harjoituksissa tuomittiin onnistuneeksi. Kenraalit eivät uskaltaneet puhua konekiväärin tulinopeudesta.

Saksan uusi ye-päällikkö asetti nimitykselleen ehdon: keisarin oli pysyttävä sotaharjoituksista poissa. Saksan keisarikunta oli 1900-luvun alussa suurempi demokratia kuin Venäjän nykyinen vaaliruhtinaskunta.