Taloutta ja yhteiskuntaa

Paavia puhutellaan Hänen Pyhyydekseen, mutta siitäkin huolimatta hänen pyhyydestään tulee harvoin pyhimys. Tapahtuma on peijakkaan harvinainen, jos ilmaisu sallitaan.
Taitaa sittenkin olla niin, että maailmassa ja jopa katolisessa kirkossa on jotain oikeudenmukaista. Eräs srk:n hallinnossa mukana ollut nauroi reippaasti kertomalleni seuraavalle ilmeiselle tositarinalle:
Eräs nuoripari kuoli ennen kuin heitä ennätettiin vihkiä. Taivaassa he pyysivät Jumalalta vihkimislupaa. Jumala meni vaivautuneeksi ja sanoi, että tämä on kyllä monivuotinen prosessi.
Todellakin, vasta monien vuosien päästä vihkiminen onnistui. Kuitenkin taivaallisessa avioliitossa kävi kuten usein maallisissakin. Pariskunta kääntyi uudestaan Jumalan puoleen pyytäen avioeroa.
Tällöin Jumala suuttui ja huusi: ”Jukoliste, kului vuosia, että taivaaseen saatiin edes yksi ainoa pappi ja nyt tänne pitäisi vielä saada juristikin!”

Stora Enson toimitusjohtaja Jouko Karvinen on 7 vuoden aikana antanut potkut 10.000 työntekijälle firmastaan. Samaan aikaan yhtiön kurssi on laskenut puoleen.
Mutta nyt kun Karvinen itse ilmoitti lähtevänsä, kurssi nousi 5 %. Potkut nostavat pörssikursseja, mutta on silläkin merkitystä, kuka lähtee!

Historiallinen romaani on hankala käsite. Romaaneja kirjoittavat sanovat kerkeästi kirjoittavansa fiktiota. Toisaalta kun faktaa ei viitsitä lukea, kuva menneisyydestä syntyy suuressa määrin fiktion kautta. Suurin osa historianopettajista lienee jollain tavalla ammentanut Waltaria ja MPKK:ssa on otsa rypyssä pohdittu Vilho Koskelan sopivuutta upseeriksi. Ehkä olisi tosiaan hyvä muistaa, että on siis tutkittu romaanihenkilön soveltuvuutta johtajaksi.
Ystäväni Hikkaj http://www.city.fi/blogit/hikkaj/kapykaartissa/126045 kiinnitti huomiotani entisen koulukaverini Tapio Koivukarin romaaniin "Käpykaartilaiset", 2013. Ko. kirja sijoittuu Laitilan suunnalle, minkä pitäisi olla minulle hyvinkin tuttua seutua, mutta olen sen verran etenkin Raumasta erkaantunut, että vinkki todellakin tuli Rääkkylästä asti.
Koska itse olen tietokirjailija, luonnollinen ratkaisu oli kaivaa esille Jukka Kulomaan väitöskirja "Käpykaartiin", jota olin joskus ennenkin silmäillyt. Kovin yhteneväisesti molemmat miehet kirjoittavat.
Hiukan hämmentyneenä jouduin toteamaan, miten vähän aiheesta paikallisesti tiesin ja miten ilmeisen päättäväisesti aiheesta oli vaiettu. Nopeasti vilkaisten en Laitilan paikallishistoriastakaan löytänyt mitään aiheesta. Koko alueen KuIomaa määrittelee kartan ohella seuraavasti: ”Huomattavin yhtenäinen pakoilualue sijoittui Turun ja Porin läänin eteläosaan, suunnilleen linjan Turku-Uki- Rauma-Harjavalta-Loimaa sisäpuolelle.”
Palvelukseen saapumatta jääneet, joita Koivukari lähinnä käsittelee, olivat Kulomaan mukaan pääasiassa ikämiehiä. 1901 - 1912 syntyneet muodostivat 67 % joukosta. Tilanne oli erikoinen, sillä ikämiehet olisi suurella todennäköisyydellä sijoitettu linjojen taakse ja kotiutettu asemasodan alkaessa, joten metsissä pakoilusta lienee monelle tullut sotapalvelusta kovempi vaihtoehto. Selvästi yli puolella oli kokemusta talvisodasta, vieläpä etulinjasta, mikä ei ole itsestään selvää, sillä jatkosotaan otettiin runsaasti armeijaa aiemmin käymättömiä.

Mikä sitten selittää ilmiön juuri tuolla alueella? En väitä, ettei Koivukari ja Kulomaa molemmat taustoihin viittaisi, mutta sanon tämän kuitenkin omin sanoin. 1918 ja uudestaan 1930-luvulla äärivasemmistolta oli lyöty Suomessa suu tukkoon, vaikka ilmeisen paljon oli hampaankoloonkin jäänyt lähinnä 1918 jäljiltä. Talvisodan jälkeen vuonna 1940 Suomen oli paljolti alistuttava Suomen – NL:n rauhan- ja ystävyydenseuran toimintaan, jota voi pitää jonkinlaisena suomettumisen alkukokeena. Toisaalta saksalaisten tulo Suomeen oli yleisessä tiedossa, ja tapahtuman tausta oli kaikkien kansalaisten helppo hahmottaa: Suomen linja oli muuttunut. Mainitulla alueella oli teollisuutta, esim. Turussa, Raumalla ja Eurassa, minkä lisäksi rannikon kolme satamakaupunkiakin loivat yhteyksiä Ruotsiin eli puolueettomaan maahan, jota ainakin Turussa käytettiin hyväksi.
Vähemmälle huomiolle taitaa molemmille kirjailijoille jäänyt maasto. Mainitulla alueella oli vähän järviä, koska järvet oli kuivattu pelloiksi. Yhtenäisen metsäalueen valvonta oli vaikeaa, jota olen itse nähnyt asiakirjoissa valiteltavan. Siten maanalainen toiminta Turussa oli vilkkaampaa kuin Tampereella (ja toki myös vakavampaa kuin esim. Laitilan suunnalla).

Tekstissä mainitut kirjat http://books.google.fi/books/about/K%C3%A4pykaartiin.html?id=-FuUOQAACAAJ&redir_esc=y
http://www.wsoy.fi/kirjat/-/product/no/9789510399453

Aiempina ns. normaalitalvina minua on oudoksuttanut siitepölyvaroitusten antaminen jo siinä vaiheessa, kun maassa on ollut vielä lunta paksulti. Toinen huomiotani kiinnittänyt asia on ollut metsäpalovaroitusten alkaminen lähes siitä kun kelivaroitukset ovat loppuneet.
Tämä kevät on ollut poikkeuksellinen enkä ole ainakaan aiemmin huomannut erityisiä ruohikkopalovaroituksia. Nyt sellainen annettiin jo n. viikko sitten ja uudestaan pääsiäisenä.
Pääsiäisen käytin roskapuun polttamiseen. Ensimmäisenä päivänä, jolloin se oli ns. luvallista, paloi lähinnä paperi, sytytysneste ja proput. Niinä päivinä kun puu jollain tavalla paloi, se oli Ilmatieteen laitoksen mukaan vaarallista.
Mielestäni asiaa voitaisiin hiukan yksinkertaistaa. Vuoden jokaisena päivänä annettaisiin koko maahan yleisvaroitus, mikä olisi kovasti paikallaan. Ei elämästä nimittäin selviä hengissä.

Katsoin tiistai-illan Venäjä-keskustelua alusta muutaman minuutin ja sain tarpeekseni. Alkukokoonpanossa oli pari kansanedustajaa ja yksi oikea tutkija, jotka kaikki kolme edustivat käsityksiä, joita suurimmalla osalla suomalaisista on.
Jos näitten rinnalle kaivataan venäläistä näkemystä, sellaisen saisi Tehtaankadulta Venäjän suurlähetystöstä.
Ven. diplomaatin asemesta paikalla oli puolenkymmentä suom. kylähullua, jotka ovat huomanneet, että huutamalla ”Kauan eläköön Vladimir Putin”, saa huomiota osakseen.
Asiat ovat liian vakavia tuollaisiin roolileikkeihin. Vielä lähes ymmärtäisin, jos aiheena olisi eläimiinsekaantuminen ja paikalla olisi Suomen eläimiinsekaantumisyhdistyksen laajennettu valtuuskunta ja Suomen eläimiinsekaantumistutkimuskeskuksen kaikki tutkijat.
Siinäkin keskustelussa tosin Ilkka Kanerva olisi ns. mies paikallaan…

http://areena.yle.fi/tv/2166867

Joskus kauan sitten halusin tutustua Twitterissä johonkin asiaan, en muista mihin. Avasin Twitter-tilin väärällä nimellä ja olen viime aikoina saanut jatkuvia ilmoituksia siitä, miten joku on alkanut twiittauksiani seurata. Ainoa erikoinen piirre asiassa on se, etten ole tähän asti Twitteriin yhtään riviä kirjoittanut.
Lähinnä vahingossa ostin jonkin sortin älypuhelimen, joka tarjoaa eräitä internet-sovellutuksia jo nykyisen liittymäni ohessa. Eräs näistä on Twitter.
FB:hen olen tähän asti laittanut lähinnä hyvän joulun toivotukset, mutta olen harkinnut kostoa niille ihmiselle, jotka kertovat kuulumisistaan 10 kertaa päivässä (olen heidän päivityksensä tosin jo kauan sitten sulkenut viestien vastaanottamisen ulkopuolelle). Olen suunnitellut FB:hen tällaisia ilmoituksia:
[Klo.] 15.01Menen paskalle.
15.02Olen paskalla. Paperi on loppu.
15.03Haen paperia.
15.04Pyyhin loppuun.
15.05Tulin paskalta. Huojentunut olo.
Laittaisinkohan nämä viestit myös Twitteriin, niin olisi enemmän yleisöä? Esikuvani noihin viesteihin löytyy muuten 1970-luvulta. Silloin kirjailija Veikko Huovinen piti kustantajan pyynnöstä päiväkirjaa, joka sitten julkaistiin. Yhden päivän kohdalle Huovinen oli kirjoittanut kaikkien FB-päivitysten esikuvan:
”Leikkasin tänään varpaankynteni”.

Facebookin kaveriksi ei pitäisi muuten koskaan ottaa kunnallispoliitikkoa. Vuosia olen saanut lukea kepulaista valitusta siitä, miten Kataisen hallitus tappaa elinvoimaisen Perä-Pukaman kunnan (kuntalaisten keski-ikä 75 vuotta ja työttömyysprosentti 99,9).
Nyt kun Katainen on tehnyt sen mitä häneltä on 3 vuotta odotettu ja toivottu (eli painuu niin pitkälle kuin brysselinkaali kasvaa), eräät kokkarit ovat pitäneet tapahtumaa yhtä merkittävänä kuin Otto von Bismarckin lähtöä Saksan pääministerin hommista.
Vaikuttaa siltä, että kansanedustajat ovat kunnallispoliitikkoja varovaisempia levittämään puolijulkisesti niin kökköä propagandaa, mikä on tarkoitettu vain puolueen jäsenille. Tämä ei tietenkään koske sitä puoluetta, jonka kansanedustajat US:ssa eniten bloggaavat.

Tämä nyt jälleen on varmaan kovin tosikkomainen käsitys, mutta katsoin sunnuntaina tv:stä elokuvaa Hiljaisuus. Rekvisiittaan oli paljon satsattu, mutta miksi ihmeessä tarinan alku oli pitänyt sijoittaa kevättalveen 1944? Se oli nimittäin sotavuosien hiljaisinta aikaa, mitä elokuvasta ei ollenkaan huomaa.
Elokuvan aihe, kaatuneitten käsittely, on toki omaperäinen, mutta jos oikein kunnon realismia olisi haluttu, kesä 1944 olisi ollut parempi vaihtoehto. Kesäkuun 10. päivästä heinäkuulle reilun kuukauden taistelut tuottivat tappioita kesäkuukausina vauhdikkaammin kuin 1941. Ruumiitten mätänemisen estämiseksi niitä piti välillä haudata ja kaivaa uudelleen esille lopullista hautaamista varten. Jonkun piti sekin työ tehdä.

On nimittäin aivan liian todentuntuinen. Enemmän työelämän tragediaa kuin komiikkaa. http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/04/08/suomen-hauskin-vitsi-2014

1980-luvun alussa Suomessa ei kukaan puhunut julkisesti siitä, että virassa ollut tasavallan presidentti Urho Kaleva Kekkonen olisi jollain tavalla iäkäs. USA:n silloinen juuri valittu presidentti Ronald Reagan kylläkin oli täysin ikäloppu vanhuudenhöperö kehäraakki.
Johtajia tosin aina löytyy, mutta rahan kanssa rupeaa olemaan tiukempaa. Kymmenisen kilometriä Raumalta pohjoiseen sijaitsee Eurajoen Olkiluodon ydinvoimala-alue, jota hallitsee TVO. Kerronpa eräitä asioita, jotka ovat peräisin suoraan Rauman hevosmiesten tietotoimistosta:
-Jo syksyllä 2012 Rauman vuokranantajapiireissä oudoksuttiin vahvasti OL 3:n työntekijämäärän vähenemistä. Vuotta myöhemmin asian oli havainnut jo Helsingin mediatkin. Merkillepantavaa on, että tästä työntekijätilanteesta TVO ja Areva keskustelevat lähinnä median kautta. Muita puheväyliä ei ilmeisesti ole. Vaikuttaako hyvältä? Hurjimman väitteen mukaan Areva ei itsekään uskoisi projektiinsa, vaan on ns. heittämässä säätösauvat nurkkaan. Realistisemman huhun mukaan Areva kiristäisi TVO:a vaihtoehdolla, että jos TVO ylipäänsä haluaa OL 3:n joskus valmiiksi, sen on tingittävä huomattavasti korvausvaatimuksistaan.
-Etelän media on jaksanut toistaa TVOn väitettä, jonka mukaan se on tilannut OL 3:n avaimet käteen periaatteella. En ole kieltämättä ko. sopimusta nähnyt, mutta epäilen, ettei siinä lue pelkästään ”yksi kpl. ydinvoimaloita”. Eiköhän sopimuksessa ole tuhansia sivuja liitteitä. Jos Fukushiman ongelmat ovat heijastuneet STUK:n asenteisiin, en usko alkuunkaan Arevan olevan yksin vastuussa. Huomattakoon, että riitaa ei ratkaista Satakunnan käräjäoikeudessa.
-Sieluni silmin näen, miten Suomen pääministeri – kuka silloin sitten lieneekään – saa sellaisen suuren kunnian, että pääsee audienssille Elysée-palatsiin. Siellä Ranskan presidentti - kuka sitten lieneekään – selvittää, että kyseessä on niin suuret summat, ettei Areva eikä Ranskan valtio pysty niitä maksamaan. Suomen pääministeri ymmärtää realiteetit. Ainoa ilmeisen maksukykyinen taho ovat suomalaiset veronmaksajat.
-Haluaisin vielä kerran muistuttaa siitä, miten Rautaruukin ex-tj Tamminen ja kokoomuksen ex-edustaja Perkiö totesivat, että kolmas ydinvoimala, joka rakennetaan Tammisen omilla rahoilla, saa luvan 2011 vaalien jälkeen. Kun E.ON vetäytyi Pyhäjoelta, heräsi erittäin aiheellisia epäilyksiä, pystyykö kukaan muukaan rakentamaan ydinvoimalaa Suomeen kannattavasti, jos sakemanni ei siihen pysty. Tällä hetkellä olemme tilanteessa, jossa visionäärit Tamminen ja Perkiö ovat hävinneet näyttämöltä, eikä kukaan ole valmis pohtimaan, montako ydinvoimalaa tarvitaan tulevaisuudessa huolehtimaan vanhainkotien lämpötyynyistä ja työttömien kylmistä kaljoista. Kyseessä on vuosikymmeniksi eteenpäin tähtäävä suunnitelma, jossa vastuunkantajia tuskin löytyy kovin helposti muualta kuin veronmaksajista. Talvivaara muuten on edelleen mukana Pyhäjoen voimalahankkeessa, joten on hankkeella ainakin yksi varma takuumies.
-Epäilen, ettei Pyhäjoen ydinvoimala ole millekään hallituspuolueelle likikään niin suoraviivainen asia, kuin ulospäin näytetään.