Taloutta ja yhteiskuntaa

Olen nuorempana harrastanut sen verran ammuntaa ja lisäksi sen verran räjäyttänyt ojia auki, etten niin suuresti innostu uuden vuoden ilotulituksista.
Öljyrikkaassa Dubaissa yritetään kuulemma ilotulituksen ME:tä. Eikö täällä turve- ja turvenuijarikkaassa Suomessa voitaisi yrittää jotain muuta? Klo 22:een mennessä oli saatu vain pari rivitaloa palamaan ilotulittein.
Nälänhätä Suomessa on kuulemma kova. Voihan olla, että kun tarpeeksi juo viinaa, ruoka ei enää maita. Mitä jos jossain monista Suomen p.a. -kunnissa kaikille kuntalaisille jaettaisiin kunnan puolesta useampi tölkillinen Jalostajan hernesoppaa.
Ruokatarjoilun jälkeen yritettäisiin saada aikaan perussuomalaisten paukuttelun ME:tä. Tulisi mainetta ja kunniaa paukkujen lisäksi.

Kuten sanottu, pilapiirtäjä Kari Suomalainen esitti aikoinaan, ettei ole olemassa mitään niin hullua asiaa, että kun yksi sanoo sen leikillään, niin toinen sanoo saman tosissaan.
Syksyllä soitin Eurajoelle. Tietäen miten siellä ollaan huolissaan OL 3:n myöhästymisestä, koetin keventää tunnelmaa leikinkaskulla.
Sanoin, että pääosa ikkunoistani on pohjoiseen ja 7. kerroksesta on näkymää kilometrien verran, joten näen kyllä, koska Olkiluodon oman auringon punainen hehku alkaa kajastaa taivaanrannassa. Vertailun vuoksi mainittakoon, että kun saksalaiset hävittivät Porin lentokentän 1944, savu näkyi Raumalle.
Meidän kaikkien sähkölaskuista TVO:lle on kertynyt sen verran ylimääräistä, että se on tilannut kalliin videon, jonka ovat hyväksyneet TVO:n korkeapalkkaiset johtajat. Video tuo vääjäämättä mieleen Novaja Zemljan ydinkokeen 1961, mikä on maailmanhistorian suurin.
http://www.tvo.fi/joulutervehdys/

Suomi on väärällään langanlaihoja mannekiineja sekä missejä, mutta heidän dieettinsä ei ole mitään verrattuna Kekkosen ruokavalioon. Tämä 1986 kuollut mies edustaa edelleenkin maailman huippua ruokavaliollaan.
Kekkosen elämäkertakirjuri Juhani Suomi on ruokavaliosta nostanut esille ahnanpään ja vedellä jatketun piimän. Kuitenkin vähän muitakin asioita tulee mieleeni.
Ensinnäkin tuju myllykirje pari kertaa päivässä vilkastutti varmasti Kekkosen verenkiertoa. Jatketun piimän lisäksi Kekkonen joi koko elämänsä ajan reippaasti viskiä, konjakkia ja votkaa, jotka niin ikään vilkastuttivat verenkiertoa. Ja lopuksi palava sikari kädessä lämmitti mukavasti sormia ja edisti siis niiden verenkiertoa.
Kaikista näistä vippaskonsteista huolimatta Kekkonen kärsi suuren osan 1970-lukua aivoverenkiertohäiriöistä. Ne eivät kuitenkaan presidentin työtä haitanneet, sillä presidentillä on lauma adjutantteja, kansliapäällikköjä, vouteja, avustajia, lakeijoja, hovinarreja yms. perässähiihtäjiä kertomaan mikä maa ja mikä valuutta.
Ehkä pitkän iän salaisuus onkin runsaassa palveluskunnassa?

http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-1288632010491.html

Äitini naapurissa asui aikoinaan merikapteeni, joka oli meriä seilannut jo sotavuosina. Miinavaara oli miehen pitänyt komentosillalla kuulemma vuorokausikaupalla.
Mies ei itse pahemmin mitään puhellut, ja oli yllättävä kuulla hänen vaimonsa kertomus siitä, miten vuolaasti mies oli itkenyt Estonian upotessa.
Olen monissa muissakin yhteyksissä ymmärtänyt, että ns. todelliset merimiehet ovat jo kauan suhtautuneet hyvin penseästi kerrostalon korkuisiin laivoihin, joitten sisuksissa on Aleksanterinkadun tapaiset sisätilat. Laivan henkilöstö koostuu enemmänkin baarimikoista kuin mistään merimiehistä.
Maarianhaminassa sattuneen hyvin lievän karilleajon jälkeen on maristu siitä, että mukana oli runsaasti päiväristeilyllä olevia eläkeläisiä, joilla ei esim. ollut lääkkeitä mukanaan.
Vaikka ns. kosketus ei nyt johtunutkaan luonnonoloista, eikö tänä myrskyisänä vuodenaikana ja lukuisten myrskyvaroitusten jälkeen eläkeläisten olisi hyvä saada päähänsä, ettei laiva ole mikään juna – ja junatkin ovat sentään usein aika tavalla myöhässä?

Pilapiirtäjä Kari Suomalainen lausui aikoinaan suuren viisauden. Ei ole olemassa mitään niin hullua asiaa, että kun yksi sanoo sen leikillään, niin toinen sanoo saman tosissaan.
Katsoin sivusilmällä Sveriges TV:n julmetun pitkää uutisstudion keskustelua siitä, miten norjalaislapsen synttäreille ei ilmaantunut ketään. Erityisesti kauhisteltiin, että lapsen äidin piti kertoa lapselleen, ettei kukaan tule kylään. No, oikeastaan vanhemmat voivat joutua kertomaan lapselleen, että hänellä on parantumaton syöpä ja hän kokee tuskaisen kuoleman, mutta mitäs pienistä.
Ajattelin mielessäni leikillisesti, että Suomessa Soini tekisi asiasta välikysymyksen – tai ainakin Tossavainen syyttäisi suurenmoisessa blogissaan tapahtuneesta hallitusta. Vaan eikös mitä! Norjan ex-pääministeri on jo pahoitellut asiaa. Aloin muistella menneitä.
Alakansakoulussa joku tyttö, joka etunimen toinen osa lienee ollut Liisa, oli saapumassa synttäreilleni. Vaan ei mokoma tullut ja hänen äitinsä selitti omalle äidilleni syyn. Tyttö oli matkalla syönyt lahjaksi tarkoitetun suklaan eikä sitten enää kehdannut ilmaantua paikalle. Petollinen naisenalku!
Toimittajaäitini olisi vallan hyvin voinut kirjoittaa aiheesta pari aukeamaa paikallislehteen, jonka päätoimittajasetäni olisi ehkä julkaissutkin. Silloinen pääministeri Johannes Virolainen olisi voinut kommentoida asiaa lehdistölle ja etenkin tasavallan herra presidentti Urho Kekkonen olisi voinut kirjoittaa myllykirjeen Liisa-jollekin aloittaen: ”Saatanan tunari!”.
Mitään tällaista ei kuitenkaan tapahtunut. Äitiäni tapaus lähinnä hymyilytti. Kuten huomaatte, minulla oli äärimmäisen ankea lapsuus.
Mutta mikä ei tapa, se vahvistaa. Tuosta ankarasta vastoinkäymisestä opin, että naiset ovat ahneita ja epäluotettavia ja ”mä otan kaiken, minkä saan”.
Facebook-äiskille pieni selvennys. Viimeinen kappale oli paljasta sarkasmia. Sekä lasten että heidän vanhempiensa tulisi tottua ajatukseen, että elämässä on vastoinkäymisiä. Kynsi katkeaa ja nappi irtoaa. Sitten on vielä esim. sellaisiakin pikkuasioita kuin työttömyys, sairaus ja kuolema. Elämästä ei selviä hengissä.

Otsikossa ei ole kirjoitusvirhettä. Tiedän kyllä, että virallinen otsikko on ”Suomen kaunein koti”, mutta ilmaisu on harhaanjohtava.
Kun sarjaa alun perin ennakkoesiteltiin, mukana oli aivan julmettuja palatseja.
Tähän mennessä tulleissa jaksoissa on ollut esim. ylimmässä kerroksessa olevia loft-huoneistoja Helsingin keskustassa merinäköalalla.
Merinäköalaa on toki tarjolla halvallakin monessa kaupungissa Uudestakaupungista pohjoiseen ja myös esim. Kotkassa. Merinäköala tuskin on sen kauniimpi Helsingissä, mutta taatusti kalliimpi. Siis vain kallis on kaunista?
Rahan kylväminen ei ole mikään erikoinen taito. Jo vanha kansa tiesi, että ”rahalla saa ja hevosella pääsee”.
Kovin käytännöllisiä monet esitellyt kodit eivät ole olleet. Olen esim. kuullut, että kahden kerroksen korkuinen lasiseinä etelässä tekee asunnosta oikein helvetin kuuman – lähes sananmukaisesti.
Useammankin asunnon omistajina on ollut arkkitehtejä ja sisustussuunnittelijoita.
Hiukan epäilen, että MTV:n kilpailun lopputuloksena on kisa siitä, kuka saa asuntoon enemmän hassattua rahaa ja kuka kilpailussa hyvin menestynyt pystyy sijoitustaan parhaiten hyödyntämään rahallisesti.
Mielestäni kilpailu on liikkeellä melko tavalla väärillä arvoilla. Taitoahan olisi saada pienellä rahalla tavallisesta asunnosta mukava. Tilan tehokas käyttö lienee PK-seudulla hyväkin taito? Esitellyt arkkitehtiluomukset tuskin ovat edes mukavia asuttavia saati ainakaan edullisia.

Suomen itsenäisyys on ollut paljolti itsenäisyyttä suhteessa Venäjään. Itsenäistyttyämme liityimme kiireesti Saksan keisarikunnan etupiirin ja valitsimme sieltä kuninkaankin Saksan samalla hävitessä ensimmäistä maailmansotaa. Huono alku Suomen itsenäisyydelle.

Itsenäistymistä vuonna 1917 seurasi sisällissota seuraavana vuonna, sillä suomalaiset olivat silloinkin itsenäisyyden sisällöstä kovin erimielisiä.

Sama näyttää olevan tilanne nykyäänkin. Himas-tutkimuksen apumies Castells koetti väittää Suomen saaneen ratkaisevaa tukea Neuvostoliittoa vastaan lännestä. Tämä ei välttämättä pidä paikkaansa, enkä usko Suomen poliittisen johdon laskevan muistoseppelettä edes Hitlerille, jos sellainen muistomerkki jonnekin tehtäisiin.

Ennen viime sotia runoiltiin:

”Raja railona aukeaa.

varjelen, vartija, sitä.”

[Uuno Kailas]

Länteen Suomi on kokenut kuuluvansa. Ennen viime sotia Suomi turhaan etsi sieltä kaveria, mutta Venäjän-suhteiden eteen ei mitään tehty, en tiedä olisiko siitä ollut hyötyäkään. Talvisodassa olimme yksin, ja vaikka jatkosodassa Saksa Suomea auttoikin, en tiedä, missä kiitollisuudenvelassa olemme sinnekään. Suomi sentään sitoi parhaimmillaan 50 vihollisen divisioonaa.

Myös sotien jälkeen länsi jätti Suomen yksinään Neuvostoliiton kanssa. Kun silloinkin pärjäsimme, emme ole siitäkään asiasta selitystä velkaa kenellekään.

Historian mitoissa Suomen lyhyen itsenäisyyden aikana kaipuumme länteen on palkittu huonosti. Olisiko syytä yrittää olla itsenäinen myös suhteessa länteen?

Kaikesta huolimatta, hyvää itsenäisyyspäivää.

Jo pidemmän aikaa yksityiset lääkärifirmat ovat tehneet erikoistarjouksia. Kaksi silmää leikataan yhden hinnalla eli toinen ilmaiseksi. Itse menisin toki leikkauttamaan vain sen toisen silmän (ilmaisen) muttei ole ollut tarvetta.
Uusin merkittävä innovaatio alalla on osamaksu 12 – 13 %:n korolla. Hyvä idea ainakin keksijälleen, mutta vakuudet teettävät ongelmia.
Eräitä ruumiinosia ihmisellä on kaksin kappalein, joten esim. toinen korva, silmä, sierain, keuhko, munuainen, käsi, jalka, kives, munatorvi tai rinta voidaan mainiosti jättää pantiksi.
Ongelmallisiksi tulevat parittomat ruumiinosat, esim. ruokatorvi, mahalaukku, suolisto, aivot, sydän, maksa, perna, haima ja ne ruumiinosat, joista Cityn blogeissa eniten kirjoitetaan. Mikähän olisi sopiva pantti tässä tilanteessa?
Keksijä saanee seuraavan lääke- ja taloustieteen Nobelin.