Suomen itsenäisyys on ollut paljolti itsenäisyyttä suhteessa Venäjään. Itsenäistyttyämme liityimme kiireesti Saksan keisarikunnan etupiirin ja valitsimme sieltä kuninkaankin Saksan samalla hävitessä ensimmäistä maailmansotaa. Huono alku Suomen itsenäisyydelle.
Itsenäistymistä vuonna 1917 seurasi sisällissota seuraavana vuonna, sillä suomalaiset olivat silloinkin itsenäisyyden sisällöstä kovin erimielisiä.
Sama näyttää olevan tilanne nykyäänkin. Himas-tutkimuksen apumies Castells koetti väittää Suomen saaneen ratkaisevaa tukea Neuvostoliittoa vastaan lännestä. Tämä ei välttämättä pidä paikkaansa, enkä usko Suomen poliittisen johdon laskevan muistoseppelettä edes Hitlerille, jos sellainen muistomerkki jonnekin tehtäisiin.
Ennen viime sotia runoiltiin:
”Raja railona aukeaa.
Edessä Aasia, Itä.
Takana Länttä ja Eurooppaa;
varjelen, vartija, sitä.”
[Uuno Kailas]
Länteen Suomi on kokenut kuuluvansa. Ennen viime sotia Suomi turhaan etsi sieltä kaveria, mutta Venäjän-suhteiden eteen ei mitään tehty, en tiedä olisiko siitä ollut hyötyäkään. Talvisodassa olimme yksin, ja vaikka jatkosodassa Saksa Suomea auttoikin, en tiedä, missä kiitollisuudenvelassa olemme sinnekään. Suomi sentään sitoi parhaimmillaan 50 vihollisen divisioonaa.
Myös sotien jälkeen länsi jätti Suomen yksinään Neuvostoliiton kanssa. Kun silloinkin pärjäsimme, emme ole siitäkään asiasta selitystä velkaa kenellekään.
Historian mitoissa Suomen lyhyen itsenäisyyden aikana kaipuumme länteen on palkittu huonosti. Olisiko syytä yrittää olla itsenäinen myös suhteessa länteen?
Kaikesta huolimatta, hyvää itsenäisyyspäivää.
2 kommenttia
ikkunahaka
6.12.2013 12:56
Olen tässä lähdössä sairaalaan yhtä suvun veteraania tervehtimään. -44 kesällä hän kerkesi Kannaksen kumua kuuntelemaan, nuori poika. Yhtään laukausta ei ehtinyt ampua. Mutta olipa ollut kotona Katajanokalla 3v aikaisemmin kun sakemannien miinalaiva räjähti hänen nukkuessaan kotinsa ikkunan alla. "Tulta ja tulikiveä" hän vastaa jos kysytään sodasta ja lisää "kun mä siihen sekasortoon heräsin niin eka ajatus oli panna solmio kaulaan!" ja nauraa asialle vieläkin. Sotaa on monenlaista.
Suku kärsi normaalit menetykset, ei niistä yleensä puhuttu.
Vastaa kommenttiin
J.Vahe
6.12.2013 15:48
Isäni oli nuori poika jo -41, mutta kyllä hän sodasta kertoi paljonkin eläessään. Yhä elävä enoni oli jo talvisodassa, eikä ole reissuistaan paljoa puhunut. Hyvät itsenäisyyspäivät!