Taloutta ja yhteiskuntaa

Erityisesti kuulosuojaimet ovat hyvät, ei tyttöbändin höpinät häiritse ajatuksia

... tai osata käyttää nettiä.

Helsingissä tapaavat suurvaltojen johtavat upseerit, 2 vihreäasuista ukkoa. IL on taustoittanut asiaa näin ( https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201806072200997806_ul.shtml ). USA:n ukkoa (US Marine Corps General) kutsuttiin ensin laivaston kenraaliksi ja sittemmin merijalkaväen amiraaliksi.

Seuraavaksi titteliksi suosittelisin Kuopion Potkukelkkapataljoonan ilmamarsalkkaa.

Sekä media että poliitikot saivat jutun juurta kahdesta samana päivänä tapahtuneesta ilmatilaloukkauksesta.
Kun me suomalaiset nyt kuitenkin joudumme elämään valitettavasti Venäjän naapurissa, olisi parempi näyttää nykyistä kylmähermoisemmilta.
Molemmat ilmatilan loukkaajat olivat kuljetuskoneita, jotka oli tosin saatettu muuttaa signaalintiedustelijoiksi. Joka tapauksessa ne olivat isoja, hitaita, aseistamattomia koneita, lensivät ilmeisesti ilman tutkahäirintää korkealla eli olivat helposti havaittavissa ja olivat kaiken lisäksi yhteydessä Suomen alueilmanjohtoon.
Mihin tätä tapahtumasarjaa voisi sitten verrata? Annan pari esimerkkiä. Ensinnäkään Vampire ei ollut ensimmäinen Suomessa lentänyt suihkukone, vaan Mig-15, joka Porkkalaan tullessaan ja sieltä lähtiessään paineli suoraan Helsingin ylitse periaatteella kurvit suoriksi.
Kun väitetään venäläiskoneen tunkeutuneen ”syvälle” Suomen ilmatilaan, on hyvä huomata sen lentäneen Suomen eteläistä merirajaa hipoen 28 km:n matkan. http://www.iltalehti.fi/uutiset/201405270130817_uu.shtml
Annan esimerkin toisenlaisesta syvästä tunkeutumisesta. Vielä 1980-luvulla USA:n SR-71 Blackbird paineli toistuvasti Ahvenanmaan yli Pohjanlahdelle ja sieltä Tornionjokea pitkin Pohjoiselle Jäämerelle 3-kertaisella äänennopeudella ja 30 km:n korkeudessa (ilmoitettu normaali lakikorkeus oli vain 25 km). FT Jukka Tarkan mukaan suomalainen Mig-21 yritti turhaan ottaa koneesta valokuvaa, http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=5036 mutta ruotsalaiset onnistuivat jopa hetkeksi lukitsemaan tutkansa koneeseen. Vaikka ohjus ei olisikaan amerikkalaiskonetta koskaan tavoittanut, amerikkalaiset kuitenkin kehottivat antamaan ruotsalaislentäjälle ylennyksen.
Nuo em. episodit olivat kaikki osoitus suurvallan arroganssista: mitä se tuuli kivelle mahtaa.
Suomessa naurettiin taannoin vahingoniloisesti sille, että Ruotsissa ei virka-ajan ulkopuolella ole päivystävää sotilaslentäjää. Kenraali Puheloisen puheliaisuutta voi tulkita niin, että aika kyseenalaista se Suomessakin on. Koneitten vakinaiset tukikohdat ovat kaukana Suomenlahdelta eikä ohjaamopäivystystä käytetä normaalisti. Suomalaisten reagointiaika on siten varttitunnin luokkaa, joten Helsingin yläpuolella ennättää sinä aikana järjestää melkoisen lentonäytöksen, jos Venäjä niin haluaisi.