Tom Clancy 1947 – 2013

Asunnossani vieraat istuvat yleensä vastapäätä kirjahyllyä, jonka keskeisimmässä osassa sattuu olemaan kylki kyljessä metrin verran Clancyn paksuja kirjoja. Kirjahyllyjä on oikeastaan kuusi pelkästään kaupunkiasunnossa (ja niissä on siis muitakin kirjoja…), mutta Clancyn kirjat parhaiten huomataan. Vieraani eivät onneksi liene Clancya lukeneet, joten en ole joutunut kuuntelemaan vitsailuja siitä, että pääsankari Jack Ryan on taustaltaan olevinaan sotahistoriaa tutkiva sijoittaja…
No, Ryanin sankariperhe on tragikoomisen kiiltokuvamainen sakki, eikä Clancyn menestys perustunut mihinkään nerokkaaseen psykoanalyyttiseen otteeseen, vaan asetekniseen asiantuntemukseen.
Uransa alussa Clancy joutui jopa selvittämään Pentagonille kirjojensa lähteitä. Tekniset tiedot aivan ilmeisesti pitivät paikkansa, mutta Pentagonia huolestutti, voiko pelkkiä julkisia tietoja yhdistelemällä todellakin saada noin paljon selville. Clancy osoitti kaikkien lähteittensä olleen julkisia.
Menestyvä kirjailija on oman aikansa tuote, mutta parhaimmillaan hän pystyy myös vaikuttamaan aikaansa. 1970-luvulla USA:n asevoimat olivat Vietnamin jälkeen henkisessä aallonpohjassa. Silloinen erikoisyksikkö Delta lähetettiin 1980 Iraniin vapauttamaan panttivankeja. Kolmeen helikopteriin tuli tekninen vika ja neljäs törmäsi yhteen kuljetuskoneen kanssa. USA kärsi miestappioita omien törmäilyjensä takia ja Iranin haltuun jäi tietoja USA:n iranilaisista yhteistoimintahenkilöistä. Erikoisyksikköä komentava eversti purskahti itkuun.
Kun Reaganista tuli presidentti, hän valoi uskoa amerikkalaisiin. Reagan ja hänen puolustusministerinsä Caspar Weinberger olivat sen verran viisaita miehiä, että keskittyivät sotimisen asemesta suunsoittoon. Niinpä julkisuus jäi Clancylle, jonka mielikuvituksellisissa kirjoissa asialleen totaalisesti uskoutuneet USA:n sotilaat toimivat salaman nopeudella, trampoliinin joustavuudella ja voiteluöljyn liukkaudella.
1990-luku merkitsi Clancyn agendan himmenemistä. Neuvostoliitto poistui nyrkkeilykehästä ja sen tilalle oli ennen Osama bin Ladenia vaikea keksiä uskottavia vastustajia. Jack Ryanista tuli romaaneissa USA:n presidentti, mikä rajoitti hänen mahdollisuuksiaan kaikkein hurjimpiin Tarzan-temppuihin. Elävässä elämässä USA jumiutui Irakin ja Afganistanin sotiin, joihin Clancy suhtautui happamesti. Kun todellisuus ei vastaa romaania, todellisuuden pitäisi ilmeisesti väistyä.
Oletan, että Irakin ja Afganistanin vastoinkäymiset tulevat tuottamaan USA:ssa samanlaisia naturalistisia kirjoja kuin mitä Vietnamista on tehty. Toisaalta itseironia olisi suunnaton voimavara. USA tarvitsisi kipeästi oman Sven Dufvansa, mutta sitä se tuskin saa, sillä mitä isompi valtio, sitä herkempi nahka.

" rel="nofollow">http://www.youtube.com/watch?v=qGf5USJviVM[/video]