2002 runoja

Heinät (19.6 18:43)

Heinät hölskyy ja heiniä hytkyy
voikukat ja ruoho huojuu värisee
lehdet kuohuu, oksia kiitää
latvat pauhuaa rajuina pauhuen
hiukset läpättää viuhuviin korviin
T-paidan hihat räjähtää täyteen
siemenhiutaleet ampuu syliin
taivas tukehtuu pilviin kirkkaisiin
lokki puskee paikallaan räpyttäen
neonvihreä kirva miettii polven rinteessä
kun valo jytisee esiin
aurinko tykittää katseensa
istun hänen vierellään tuulessa

Lähelläsi (11.7)

Hymyilysi aaltoja loiskaa
suudelman etäisyyden rantojen kautta
tuoksuihini koskien
halun lämmöllä.

Rikkautta (13.8)

Tulin ulkoo hirveen
limasesta helteestä
lukiokirjoja sille ostelemasta
ja sairaalassa käyttämästä
ja poskia silottelemasta
sängylleni banaanitoffeejäätelöä
luskailemaan ja röyhtäilemään.
T-paidan hikivilla imeytyy selkään
ja hauiksiin ja navan tiluksilla.
Tähystelen ympäriinsä.
Mistähän sitten jatkas
kun täältä joskus sitten heräis.
Jaksan vääntäytyä ylös ja kävellä
nurkkaan, ottaa rommin,
avata siitä kitaan kunnon naukun.
Ja sänkyyn lehahdan unta päin.

Havainto (17.8)

Suurinpiirtein tasan koko lauantai
olohuonekärpäsen kanssa surffittu vaan,
niin menen kampeutumaan sänkyyn.
Haukotan puolen minuuttia
uljaan unenjanoisena.
Kaulassa ja korvien takana
kumuaa verenpauhuinen puna ja
ohimoissa ja syvällä päässä.
Veristä verta minussa on.

Ja äkkiä on aamu (30.8)

Heräsin kuudelta rulettamaan.
Violettien viinirypälien mehu
lainehteli lasista kirkkaana.
Annoin katsetta ikkunaan -
ei vielä nakkiturpia vaeltelemassa.
Huomasin silti kuinka
perjantaissani alkutekstit rynnivät
eri puolilta noloina.
Vitut minä tämmöstä kato.

Ennen talonmiehen tuloa vessan korjuuseen (4.11)

Minä täällä torttukahvin
jälkimaussa köllien.
Peite päältä kylmä,
ikkuna raollaan.
On hämyyntymässä.
Taidan siivota.
Tuumaan asioitani, ihmisiäni...
Hajanaisen tarkasti.
Autot ajeleepi.