Etäiseltä (13.4)

Se tuntuu niin etäiseltä nyt.
Vedenkeittimesi.
Kaikki ne cappuccinot ja karpalosuklaa.
Televisiosi ilman kaukosäädintä.
Mainoskatkot.
Suihkustasi pulppuileva vesi.
Tuntuu niin etäiseltä nyt.
Nakkikioskin pinkit graffitit josta minut hait.
Kallion kiiltelevät kadut.
Valkea ilma aamulla ikkunassa.
Pizzerioiden tuntemattomat kasvot.
Baariin yhtäkkiä lehahtava hahmo
joka katsoo minuun kymmenen sekuntia ja katoaa.
Tähän hetkeen niin kaukaiselta tuntuu.
Guacamolen vihreys.
Nettivideon jalkapallo, liimautuneena
Mr Woon selkään vauhdikkaissa pirueteissa skotlantilaisella nurmella.
Se yksi Twin Peaksin hellittämätön kamera-ajo,
lipuu hievahtamatta Sherilyn Fennin ympärillä,
lähes sietämättömältä tuntuen, ei parahda irti,
kestää kuin kestääkin kohtauksen alusta loppuun, feidaukseen asti.
Se tuntuu läheiseltä, mutta kaikki muu niin etäiseltä nyt.
Who hakkaamassa kitaroitaan kaiuttimiin siinä dokumentissa.
Säpäleet leviten estradille, leväten estradilla,
kun soittajat astelevat yksitellen muualle.
Niin kaukaiselta, niin etäiseltä tuntuu,
ja sitä onkin.