Runoja kauppareissulta

Sänky ja nainen
hajoamispisteessä
yläkerrassa.

Äiti lähtenyt matkalle ja piti käydä tarkistamassa onko kahvinkeitin jäänyt päälle

Sinisen savinorsun ja sinitäpläisen virtahevon vieressä
ikkunalaudalla neljä sinistä viinipulloa,
yksi tuijottaa minuun,
kissan kasvoin,
kohtisuoraan edessäni,
kun juon kahvia sinisestä kupista,
kylmää.
Mietin, jälleen kerran,
kymmenettä kertaa tänä kevään viimeisenä perjantaina,
itseäni, maailmaa, minua, maailmaani,
ja kaikkea sitä muuta,
ainakin vähän.
Kissan kylkiluut kattaa koko vartalon.
Se ei osaa sanoa minulle mitään.
Se on vain vankkumattomaksi uurrettua katsetta.
Ei huomaa keksin muruja sinisellä liinalla.
Tiskirättiä tai mattopiiskaa.
Erilaisia suklaapatukoita.
En ottaisi niitä koska minulla ei ole 50 sentin kolikkoa
- vaikka juuri itselleni lupasin pitää sellaisen aina mukana -
ja lähtisin ostamaan elokuvia, ja sitten ruokaa.
Ja dvd:t maksavat aina, lähes aina tasarahan.
Pakastin hyrisee rauhoittavasti.
En lähtisi ihan vielä.
Juon maailman yhtenä perjantaina
koivuisella penkillä kylmän kahvin
kaksi kertaa.

Torin laidalla

Asfaltin rosot
betonin uurteet
Jossain yksittäinen voikukka
puskien esiin
Varpaillani ne tunnen
Erotan ne sormissani
Katseen läpi koen
Aivan kohta alkaa
kesä tapahtua
Ja kaikki
sen sisältämä
saapuu ihmisille
kuin uusi sydän

Seisahdun katuun
Paperi imee runon
kuin minä tuulen

Ei ollut tänään
häntä kaupan kassalla
Riisun mansikan

Bonusraitana eilisillan haikut:

Mitä mietit kun
mietit minua, milloin,
ja miten usein.

Eräs eniten
pelkää kävellä yksin
baarista kotiin.

Ja joskus itken
Tarvitsen halauksia
Joita ei tule