Haikuja Hakaniemen torilta

Vietin siellä siis kesäkuussa yhden yön +5 asteessa sateessa 01:15-9:45 tms lätäkköjä tuijotellen ja haikuja tehden.

Asfalttiin sataa.
Hoippuva kauluspaita
turhaan herutti.

Kavereita on
muttei kyllä yöpaikkaa.
Penkkiin käpristyn.

Kallion yössä
munuaiskauppiaita
koitan vältellä.

Erään kuppilan
varjostimen sisällä
yhteystietoni.

Yliviivattu
haikun aloitukseni:
"Minua kaipaa"

Puolesta yöstä
kymmeneen pysäkillä
haikuja laadin.

Eikö imarra
jos huonotkin puoleni
sinulle näytän?

Olinpahan vain
adjektiivin tapaisen
yksinäisenä.

Autojen äänet,
sateen läpi kiirien,
yössä seurana.

Jossain vaiheessa
välittäminen astuu
kuvioihin, ja sitten

Katson lätäkköön
ettei bussi vaan turhaan
luulisi mitään.

Kauppaa rehtiä
puhelinta, ei jaksa
kävellä kotiin.

Ensi yön nukun
penkin keskellä ettei
raosta tuule.

Voi rakas juoppo,
en ole koskaan kuullut
mistään "Kurvista".

Yhdellä oikein
kaiket potit - palloja
tosin sikana.

Horisontissa
kerrostalot heräilee
kesähorteestaan.

Jokainen katse
jonka maailmaan valat
minulle haiku.

Läpikotaisin
iiristesi kaiuissa
kyden selata.

Lätäkkö paisuu
lähes silmissä kunnes
bussi roiskauttaa.

Enpä tiennytkään
- kenkäni siniset kuin
Nordean logo.

[453]