Asiaa naisista ja muista romanttisista asioista.
Kiinnostaa nainen
joka on täynnä häntä
omaa itseään.
Kirjaston kirja
jätettynä lepäämään
mahallaan pöytään.
Kinkkuruisleipää
aloin syödä kun kuulin
Tapion kuolleen.
Vappuna katu
haisee muurahaisilta.
Riisun käsineet.
Toukokuu vaihtuu
jakaessamme sohvan.
Kaulassani lei.
Vappupäivänä
linja-auton äänessä
kesän jylinää.
[121]
Maalaan yöpöydän,
puran sisällön sänkyyn.
Haikulappuja,
hierontaöljyjä, ja
vuoden Alkon hinnastot.
{86}
Vitun hyviä
haikuja sattumalta
menin löytämään:
Edellisen blogimerkintäni otsikko oli "Haikuja ja tankoja bussin kyydistä ja muualtakin" ja 5 tuntia tuosta sitten tapahtui se bussiturma Espanjassa. Joten jatketaan taas lakonisella otsikointilinjalla.
Muste paperiin,
yksi tapa hengittää,
olla maailmaa.
Neekerinpusun
tinapaperista tein
sinulle jotain.
Kaiken parhaan taas
haikuihini talletin,
sinua varten.
Uskomatonta.
Siitä on vasta vuosi.
Sinusta. Meistä.
Lasit makoili
tennissukkien päällä
yön, leppoisina.
En usko lainkaan
kotialbumiemme
kylkeytymiseen.
Oikea runo
on tehty sydämeen, ei
Upojen oviin.
[115]
Kerroit syöneesi
uusia perunoita.
Sitten vain mykkää.
Sydämessäni yhä
haarukka kädessäsi.
Sarjis nimeltä
Kyrpähomomulkku myy
satatuhatta.
Ja kas: pankit kisaavat
kuka saa sen korttiinsa.
Yritän pitää
pokkaa selatessani
isoa läjää
sukujuhlakuvia.
Jopa South Park kalpenee.
Eka kertani
tomaattimehun suhteen
tapahtui äsken,
Lidlin parkkipaikalla,
lamppujen syttyillessä.
Runolappunen
kahvilautasen yllä
kuin haluaisi
hot dogin mukaan mikroon.
Vippaan näppäimistölle.
{85}
ps: miten tulkitsit runot? miten koit ne? joku haluaa tehdä jollekin roskiinkin menevästä asiasta jotain, mitä se kertoo? lasit "symboloi" yleensä älykkyyttä, tennissukat tyhmyyttä tai junttiutta, kertooko tuo haiku siitä että ne tulevat silti toimeen keskenään rinta rinnan, vai siitä että älykkyys on kuitenkin tyhmyyden yläpuolella? entäs tuo että oikea runo on tehty yhteen sydämeen, ei useiden jääkaappien oveen? onko kyse jääkaappimagneettirunobuumin dissauksesta, ja oikeiden runojen palvonnasta? vai siitä että hyvä runo tuntuu aina juuri sinulle tehdyltä, eikä massatuotteelta joita ihmiset kopioi jääkaappiensa oveen ympäri maailman, se on banaalia, pop-viihdettä, sisustustuotetta, trendiä. runo joka todella koskettaa, sitä ei tarvitse tulostaa ja kehystää jotta muistaisi, se painautuu sydämeen. se ei ole objekti jolla koristaa taloaan, vaan joku mikä muuttaa maailmankatsomuksen, uudistaa, puhdistaa, minäkuva tuoreutuu, maailma tuntuu taas raikkaalta, että on asioita näkemättä ja kokematta. entä se kun runo ei pääsekään hotdog-sämpylöiden väliin, vaan vipataan näppäimistölle, ehkä se osuu joidenkin kirjaimien väliin, onko kirjaimetkin eräänlaisia sämpylöitä, jotka ladataan runojen ja sisältöjen nakeilla, rivien välissä oleva liha muuttaa vehnätuotteen eläimeksi? lappusessa on runo, mutta se on vain 2-3 näppäimen mittainen, yksittäiset kirjaimet ovat paljon isompia kuin mikään runo, vaikka miten pitkä, kuinka paljon köyhempää kaikki olisi vaikka ilman v-kirjainta, jos se olisi pois kirjainarsenaalista..? vai onko kyse siitä että kaikki muodostuu yksityiskohdista, sämpylät+nakki=hot dog, kirjaimet+kirjaimet=runo? vai siitä että runo on valmis, sitä ei tarvitse lämmittää, se on tuore, sen voi jo laittaa odottamaan muuntamista toiseen muotoon, liplatusta näppäinmeren halki kohti monitorin ulapoita. no, oli miten oli, en usko että juuri kukaan lukee runoja niin kuin niitä pitää=kannattaa lukea, ei sanat ole sitä mitä ne on uutisteksteissä. kaikki tarkoittaa jotain, kaikki on ladattu jollain, kaikki symboloi jotain, kaikki muodostaa joitakin merkityksiä, kaikki viestii jostakin isommasta. yksinkertaisuuskin voi olla vain näennäistä yksinkertaisuutta. vaikka jossain on paljon lyhyitä runoja, ei se tarkoita sitä että siitä vaan kourallinen naamaan kuin pop cornia. minulle vain hiukan yksinkertaisempaa laittaa näitä kerralla 12 kuin tunnin välein yks kipale.
kysyisin tämän blogimerkinnän katsojalta: milloin viimeksi luit runoja paperilta? paperilta ihminen on oppinut lukemaan Raamattua, koulukirjoja, lehtiuutisia, haastatteluja. asioita jotka kiinnostavat paljon, jotka ihminen haluaa sisäistää. monitorilta ihminen on oppinut lukemaan kaikkea sekalaista tuubaa jolla ei ole paljon väliä. ero on paljolti kuin katsoisi nettipornoa tai katsoisi kiikareilla ihan samaa tapahtumassa vastapäisessä kerrostalossa.
runoja kannattaisi lukea sängyssä ison tyynyvuoren luona kahvikupposen ja suklaakeksiläjän kanssa. ei mitään ääniä tai sitten jotain klassista. mieluiten vaikka lauantaipäivä, tai perjantai-ilta. hiukan eri asia arjen kiireen ja Salkkareiden keskellä monitorilta tapittaa kökkötuolilla istuen ja mikroateriaa lusikoiden. kandee kokeilla miten vaikuttaa, kun oikeasti, ei pelkästään lue runoja, vaan viettää aikaa niiden kanssa, lähtee niiden kanssa treffeille, vaikka picnicille, harrastaa niiden kanssa kimppakivaa yösydännä, antaa niiden raiskata sinut äkkiä linja-auton istuimeen.
Nyt keittelen kahvit itselleni. En siis esimerkiksi sinulle tai meille. Vaan minulle ja itselleni.
Desinmitta jo
käytössä, joten tule
tiskaamaan pian.
Tarakan varjo
aamulla tosi kaunis
pubin seinällä.
Haluan olla
vartalosi connoisseur
vappuun mennessä.
Shift-näppäimellä
lepää nenäkarvani.
Sipautan piiloon.
Halaan tyynyä.
Kuvittelen sinuksi.
Hyi, höllyy liikaa.
Räkänokare
kuin alienrusina.
Ei, en kuvannut.
Kevät selailee
ohjepumaskaa. Väsyy.
Nähnyt niin paljon.
Mieluummin olen
oma itse ja yksin
kuin suosittu muu.
Mietin runoa
samalla kun ihailen
kiveksiäni.
[108]
Niin luonnollista.
Otan Lomo-kuvia
sälekaihdinten
läpi ulko-ovia
putsaavasta naisesta.
Milloinkahan ne
adrenaliinisykkeet
hiipuvat jotka
minun vuoksi vatsaasi
tämän tuosta rientelee?
Amiksen ohi
aina baariin käppästiin.
Männyt tuimia,
pilvet upeita. Naiset
sitten vähän niin ja näin.
Skeittarisampo
ja rollaattorikyösti
kävelykujan
kevätpaisteessa, allaan
sama vaikea hiekka.
Kuin performanssi:
kokistölkki seinään ja
limppaisu katuun
ja lompsimus Anttilaan
surffitukka liehuen.
Tietsikkatuoli
piikkipensaan edessä
kadun varrella.
Pölyinen pulska istuin.
Taivaallinen ilmestys.
Rastaantien Teboil.
Äiti vei minut kerran
sinne kun olin
tosi masentunut ja
tarjosi Sacher-kaakun.
Vanhainkodissa
mankka suoltaa tangoja.
Kahvilusikka
heijastaa kasvojani.
Tekee mieli pillua.
Räkälätkin on
Helsingissä luxusta
minulle, olen
niin uupunut Kuopion
kuluneisiin naamoihin.
Suussa seitsemät
banaanivaahtokarkit,
otsassa taivas,
kuin kesä kutittaisi
mielihyväkeskukseen.
Kohta on vappu
ja tässä sen tajuan:
puihin tulossa
lehtiä, lehdet, vehreys!
Äänet, liikkeet, olemus!
Kesä tulossa!
Öliö möngertäen
monitorilla
pitkin Paris Hiltonin
olkapäitä, hymyillen.
Istun paskalla.
Kittaan Vana Tallinnaa.
Maailma tuntuu
jotenkin riittävän ja
olevan suht koht ok.
Joku puhuisi
perhosista, minä vain
sykehtivästä
adrenaliinivuosta
joka riehuu suolissa.
Kuntosali, ja
sauna ja käteenveto
ja runo, toinen,
kolmaskin, ja keittiöön
juomaan paskaa Pepsiä.
Mahaperhoset
eivät ole symboli
rakkaudelle, vaan
kehon hykertelyä
panon lähestyessä.
{80}
Katselen pihaa
sälekaihdinten läpi.
Hytkyn ja nauran
kun mietin miten mulkku
olen osannut olla.
[64]
Vessapaperin
onnettomat sydämet
pitsibraillea.
Meitä ei tehty
koneita varten, mutta
siltä näyttäisi.
Teen John Lennonit:
viikko peittojen alla,
flunssa Ononain.
Haikuja alkaa
taas tulla, siitä tiedän:
flunssa sillassa.
Näyteikkunan
kirkkaat nuket, edessään
harmaan vankeja.
Oman naiseni
tunnistan rankkasateen
halki hymystä.
Olen boheemi.
Vetelen yskänlääkkeet
putelin suusta.
[99]
Olet juuri niin
lähellä että pystyt
saamaan osviittaa
siitä miten kaukana
olenkaan myös sinusta.
Niin eksoottista
huomata että nauttii
ihan vain olla
toisen seurassa vaikkei
kumpikaan humalassa.
Käsi lippana
blondi kulkee ettei vain
räntää osuisi
paakkuisiin silmäripsiin.
Kaunista vai typerää?
{63}
Itsetuntoni
hytkää tägeistä joita
Facebookissa saan.
[92]
Odotin että
alkaisi rakkaus mutta
tapahtui sakkaus.
[91]
Haikun tavutus.
Viisi seitsemän viisi.
Niin helppoa.
Jyrki jos kuka
näkee keisarin kaikki
vaatteettomuudet.
http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/200803317454945_ko.shtml
http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/200804037468879_ko.shtml
http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/200803287439398_ko.shtml
Kauniisti pyörii
seitsentoista-vuotiaan
perse keväässä.
[90]
Muistelen iltaa
limusiinin kyydissä.
Ohi työntelee
Helkamaa koukkuselkä
kittana pullomummo.
Ehkä parempi
näin. Tälleen. Tälleensä ja
tällä tavalla.
Ei niin. Ei silleen. Ei noin.
Vaan just siten niin kuin nyt.
Aske ll an hal ki
keväi sen puis ton, kes tää
het ken ta ju ta:
se mis tä hal tioi duin
vain No kian herä tys.
{60}
Ja sieltä muheva syöttö takakulmaan josta Tanka lämppää siniviivalta jatkoaikamaalin:
Mies on otettu
jo thumbnailista, kun taas
nainen kymmenen
viestin jälkeenkin tuumaa
vain: "Ei vois poiskaan sulkee."
[57]
