Joulukortti (20.12.06)

Ei 13 viikkoa ole vähän.
Se on 3,5 viikkoa enemmän kuin 9½ viikkoa.
Hain jo sinulta oranssilapaisen sählymailani vaatekaapin edestä,
After Eight –pakkauksen keittiön hyllyltä laskuläjän päältä,
Vielä unohtui Krakataun kasetti autoradioosi,
ja Subway DVD keittiönpöydällesi.
Niin ja suklaakeksipaketti, en tiedä minne sen pistit.
Käsilaukkuusi talteen ottamasi Lomo-kamerani salamavalon vihreän muovikalvonkin
kysyn ensi kerralla takaisin.
Ja yläkerran vessasta pakastepussillisen hammasharjoja.
Sen yhden käytetyn joka on siinä päällä heitän roskiin.
Siihen vessanpöntön vieressä olevaan jota on vaikea aukaista.
Jalalla pitäisi painaa, mutta jos painaa se kellahtaa kumoon, on niin pieni ja niin jäykkä se poljin.
Peilikaapistani yritän muistaa ottaa mukaan hammasharjasi,
ehkä löydät sille uusia sijoituspaikkoja piankin.
Sitten pitää muistuttaa sinua että kysyt minulta jotakin.
En tiedä miten tylsistyin juustohöylääsi.
Tai kuinka väsyin autolämmittimeesi.
Tai miten en enää viihdy keittiön pöytäsi ääressä,
edes siinä päädyssä, tuolilla joka on aina hajota.
Tai miksen osaa enää nauttia punaisella sohvallasi makoilusta.
Tai mistä se johtuu että kyllästyin kuulemaan uudestaan ja uudestaan työpaikkasi oven
tuulikellokilinää.
Viimeisenä kertana huomasin hajuaistini kadonneen,
suitsukkeet yhtäkkiä vain värikkäitä pahvirasioita.
Suojatiellä sieraimeni yhtäkkiä täyttyivät piparmintusta,
mutta autosi (epämukavan) etupenkillä (epäviihtyisällä) en taaskaan haistanut mitään.
Silloin tiesin että se merkitsi kyllä jotain, että tämä, se, oli nyt tässä, siinä.
Imurisi letkun muodostamasta portista monasti kuljin, joskus selkä edellä,
eteisessä, olohuoneessa, keittiössä,
se oli hauskaa, ja tunsin oloni rennoksi, mutta ei tuollaisesta ole minkään tukijalaksi.
Kahvinkeittimesi on kyllä tosi mukava, ja toivon että kohtelet sitä hyvin.
Nyt pitäisi melkein olla lähtemässä ostamaan sinulle joululahjaa.
Pitelen eilen tullutta joulukorttiasi kädessäni.
Pitkä venynyt luikula sydän.
Ihan hivenen pelottaa seuraava kerta kun pitää solmia kengät jalkaan,
mutta varmaan yhtä paljon myös kiehtoo.